Aloitus
(0:00:08) Maaret:
Hei, ja tervetuloa Mangakartan jakson 110 pariin. Mä olen Maaret Stepanoff –
(0:00:14) Petteri:
ja mä olen Petteri Uusitalo.
(0:00:15) Maaret:
Ja tämän jakson julkaisupäivä on 20. helmikuuta 2025.
(0:00:21) Maaret:
Tänään meillä on pääaiheena Inio Asanon arkinen scifidraama Dead Dead Demon's Dededede Destruction, joka seuraa kahden ystävyksen tarinaa Tokiossa, jonka yllä on viimeiset kolme vuotta leijaillut massiivinen avaruusalus.
(0:00:38) Maaret:
Ajankohtaisina aiheina me puhutaan ensinnäkin Desucon Frostbitesta vuosimallia 2025, toisekseen puhutaan manga-aiheisesta keskustelutilaisuudesta, jota luotsasi politiikkaan lähtenyt mangaka Ken Akamatsu, ja kolmanneksi vielä puhutaan animestriimipalvelu Crunchyrollin viimeaikaisista haasteista.
(0:01:00) Maaret:
Lukujenossa käsitellään tällä kertaa päähenkilötön kauhumysteerisarja PTSD Radio.
(0:01:14) Maaret:
Yleensähän me ollaan perinteisesti otettu nämä Desucon-kuulumiset sellaisena kuulumisosiona tähän alkuun, mutta sitten ne tuppaa vähän venymään, jos me ruvetaan oikeasti kommentoimaan niitä ohjelmia, mitä on kuitenkin kiva tehdä.
(0:01:29) Maaret:
Päätettiin nyt tällä kertaa nostaa tämä coniraportti sinne ajankohtaisosioon, ja tehdään niin kenties jatkossakin, että päästään joskus sitten ihan tuohon pääaiheenkin pariin.
(0:01:44) Maaret:
Mä voisin sellaisen pikkukuulumisen tähän väliin todeta, että mä tykkään kauheasti sellaisista lukuhaastejutuista, mitä etenkin vuodenvaihteen ympärillä pyörii, kaikki Helmetin lukuhaasteet ja pelihaasteet ja leffahaasteet ja sillai.
(0:02:01) Maaret:
Mutta mä en koskaan saa oikein lähettyä niihin mukaan. Tai no, kerran tein sellaisen sarjakuvalukuhaasteen, ja se oli aika työläs, mutta hauska juttu. Mutta sitten sen jälkeen ei ole tullut kauheasti lähettyä.
(0:02:15) Maaret:
Nyt mä sitten loppuvuodesta tuossa listasin juttuja, että mä voisin tehdä oman BL-bingon itselleni.
(0:02:23) Maaret:
Sitten kun luen poikarakkaustarinoita tässä vuonna 2025, niin sitten mä voin bingota itteni kanssa ja sit se on hauskaa.
(0:02:31) Maaret:
Ja sit mä kirjailin niitä tropeita ja juttuja sinne listaan ja sit se vähän jäi.
(0:02:39) Maaret:
Mutta nyt tässä helmikuussa olin sillä lailla, että "No niin, nyt aion aloittaa ensimmäisen BL-setin tällä vuodelle, ja mä haluan nyt sen bingon käyntiin."
(0:02:49) Maaret:
Ja laitoin sut tekemään semmoisella bingomakerilla järjestämään ne mun tropeet mitkä olin keksinyt bingokortiksi. Ja nyt sitten olen alkanut sitä tähdittää.
(0:03:01) Maaret:
Mä oon tässä vaiheessa muutaman BL-teoksen lukenut ja pistänyt sinne osumien mukaan tähtiä.
(0:03:08) Maaret:
Mulla olisi vähän semmonen ajatus, että mä haluun myös katsoa, että miten paljon mihinkin tulee niitä tähtiä vuoden aikana.
(0:03:18) Petteri:
Aivan saman tapaan kuin joissain liikkeissä on sillä lailla, että laita tarra tähän sen mukaan, että tykkäätkö tuosta vai tuosta hahmosta tai sillä lailla.
Eli näin ollen saamme selville, mikä on suosituin tropeesi.
(0:03:26) Maaret:
Toki, tässä nyt on vain 25 tropeeta, mutta kuitenkin mä voin linkittää sen Mastodon-viestin vaikka, jolla tämän jaoin, niin jos jotakuta muutakin kiinnostaa, hypätä mukaan bingoamaan omia BL-lukemisiaan.
(0:03:50) Maaret:
Se ensimmäinen versio bingokortista, niin siinä oli yksi kirjoitusvirhe, joka pari viestiä myöhemmin sitten korjattiin, että kannattaa katsoa sinne ketjuun vähän pidemmälle.
(0:04:01) Petteri:
Anteeksi tästä mokasta.
(0:04:02) Maaret:
Ei se haittaa. Itsehän en edes huomannut, vaikka sain osuman juuri siihen kohtaan niin en edes huomannut sitä, koska varmaan on tullut sen verran silmät ristissä näitä juttuja mietittyä.
(0:04:16) Maaret:
Jotenkin mä oon ollut aika innoissani tästä ideasta, ja itse asiassa se mun ensimmäinen BL-pokkari minkä tänä vuonna luin oli Kaya Azuman Dear Gene -sarjan ensimmäinen osa, ja sitten se jäi silleen, että minä olin vaan sellainen "Mutta mitä tapahtui? Mun on saatava tietää, mitä täällä tapahtui."
(0:04:37) Maaret:
Se on sellainen kertomus, joka on kerrottu kehyskertomuksen kautta ja sitten ei tiedetä, mitä kaikkea siellä on tapahtunut ja miten ollaan päässyt tähän nykyhetkeen, niin kiinnosti kauheasti ja sitten olin sillai että mun on tilattava tämä Ranskasta heti tämä jatko-osa, koska sitä ei ole tietenkään englanniksi julkaistu.
(0:04:55) Maaret:
Ja sitten menin nettikauppaan ja vähän sormeni ehkä lipsahti siellä ja saa toi muutaman muunkin BL-teoksen tilata. Eli lukemista bingokorttia varten riittää.
(0:05:08) Petteri:
Sieltä ne on tulossa.
Dededede: Esittely
(0:05:14) Petteri:
Tällä kertaa meillä on tosiaan käsittelyssä Inio Asanon manga Dead Dead Demon's Dededede Destruction. Sama nimi japaniksikin.
(0:05:24) Petteri:
Ilmestyi Shogakukanin seinenlehti Big Comic Spiritsissä vuodesta 2014 vuoteen 22. Taukoja oli paljon matkan varrella, mutta pokkareita kertyi lopulta 12.
(0:05:36) Petteri:
Sarjan on englanniksi julkaissut Viz. Animesovituskin tehtiin viime vuonna ja voidaan puhua siitä sitten tuolla erikseen.
(0:05:44) Petteri:
Kyseessä on scifisarja, joka sijoittuu nykypäivän Tokioon, jonne kolme vuotta sitten saapui yllättäen valtava avaruusmuukalaisten monen kilometrin kokoinen avaruusalus, jota amerikkalaiset ampui samantien uudenlaisella pommilla. A-säde-pommilla kuulemma, ei oo ydinase. Ja siitä lähtien emoalus on ajelehtinut rampautuneena Tokion yläpuolella.
(0:06:08) Petteri:
Pommin johdosta osa Tokion keskustassa olevista alueista on evakuoitu ja paljon ihmisiä elää evakossa.
(0:06:16) Petteri:
Japani käy semi-aktiivista sotaa näitä valloittajia kohtaan.
(0:06:22) Petteri:
Ei sillä että nää muukalaiset olisivat erityisen vaarallisia. Emoaluksesta yritetään aina välillä lähteä karkuun pienemmillä lentävillä lautasilla, mutta ne ovat aika surkeita ja hitaita tapauksia, joita koulupojat pystyvät heittelemään kivillä ja jotka saattaa aina välillä tarttua sähkölinjoihin ja käristyä.
(0:06:38) Petteri:
Tästä huolimatta, että alienit eivät ole erityisen vaarallisia, ihmisiä kuolee aina välillä, joskin mitä ilmeisimmin lähinnä siihen, että rakennuksia saattaa sortua päälle tai jotain.
(0:06:50) Petteri:
Japanin aseteollisuuden kehitys on tästä saanut piristysruiskeen ja Japanin rakentaa kiihtyvällä tahdilla yhä tehokkaampia uusia energiatykkejä ja myöhemmin myös käveleviä tappajarobotteja.
(0:07:02) Petteri:
Mielenosoituksia pidetään ja netissä riidellään, puolesta ja vastaan. Joidenkin mielestä muukalaisten kanssa pitäisi elää rauhassa ja joidenkin toisten mielestä taas muukalaiset pitäisi kaikki tappaa.
(0:07:12) Petteri:
Ja tällaisessa maailmassa elävät meidän päähenkilöt, jotka on lukion viimeistä luokkaa käyvät tytöt nimeltä Kadode Koyama ja Ooran Nakagawa. Ja kaikesta huolimatta koulussa on käytävä ja mietittävä, että mihin yliopistoon sitä menisi ja aika kuluu räiskintäpelejä pelatessa jenkkiservereillä ja opettajiin ihastuessa. Huolimatta siitä, että se alienien emoalus siellä taivaalla roikkuu ja ilmassa myöskin roikkuu vähän sellainen lähestyvän maailmanlopun fiilis.
(0:07:42) Petteri:
Sanoisitko, että tässä oli kaikki olennaiset asiat tästä sarjasta?
(0:07:46) Maaret:
Varmaan me päästään näillä alkuun.
(0:07:50) Petteri:
Spoilerien suhteen tämä on Inio Asanon sarjaksi sellainen aika valoisa ja arkinen ja humoristinen, mutta siellä pokkarin 7 lopusta eteenpäin tämä juoni pistää vähän erilaisen ja isomman vaihteen silmään, joten jätetään ne sen jälkeiset juonenkäänteet sitten sinne spoileriosioon.
Dededede: Inio Asano ja taide
(0:08:13) Petteri:
Inio Asanon sarjasta kun on kyse niin me voitais tällä kertaa tehdä sillä lailla poikkeuksellisesti taas että ennen kuin puhutaan tarinasta ja hahmoista niin me voitais puhua tekijästä ja sen piirrostyylistä taas vaihteeksi ihan ensimmäiseksi.
(0:08:28) Maaret:
Tässähän tulee välittömästi tosi voimakkaasti silmille tämä iso kontrasti sen välillä, että miten nämä hahmot, etenkin niiden kasvot, ovat tosi karikatyyrimäisiä. Ja sitten taas se ympäristö siinä, missä ne hahmot pyörii, on todella realistinen ja oikein semmoinen piperretty.
(0:08:49) Petteri:
Juu, tai siis useinhan Inio Asano on yhdistänyt sellaisista yksityiskohtaista realistista ja semmoista epärealistista, no Goodnight Punpun nyt tietysti on se, minkä kaikki tietää, että joo muuten tosi realistisia ihmisiä, mutta sitten siellä on semmosia karikatyyrimäisiä lintuhahmoi.
(0:09:08) Maaret:
Etenkin päähenkilö Punpun.
(0:09:10) Petteri:
Kyllä joo, ja sen perhe, mutta sitten on näitä muita vakavampia sarjoja, mitä Inio Asano on tehnyt, Girl on the Shore, Solanin, tällasii.
(0:09:19) Petteri:
Joissa on paljon semmoinen sanoisinko realistisempi hahmonpiirtotyyli, ja nehän on sitten tosi ankeita ja masentavia ja kauheita sarjoja.
(0:09:28) Maaret:
Niin, eikö siellä Punpunissakin ole enemmän se, että ne on ne tietyt hahmot, jotka on semmosia...
(0:09:33) Maaret:
Et ne ei oo ees ihmisiä, vaan ne on semmosia vähän niinkun mangakat piirtää itsensä semmoseksi joksikin eläimeksi siellä jälkipuheissaan ja sillä lailla enemmän sen tyyppinen ja se luo just sen kontrastin niissä.
(0:09:47) Maaret:
Siinä missä tässä kaikki nää hahmot on tosi tämmösiä karikatyyrimäisiä ja niissä on selkeästi lähdetty hakee vähän erilaista tunnelmaa kun näissä Asanon dramaattisissa, realistisissa seteissä, mutta silti se tausta on siellä semmoinen oikein todentuntuisen näköinen.
(0:10:05) Petteri:
Joo, etenkin nämä jotkut taustalla näkyvät sivuhahmot vähemmän tärkeitä, niin niillä on sellaiset tosi kreisit naamat, että on semmosia isoja legopalikkahampaita. Tai tää oli tää yksi poliitikko, jolla oli naama niinku Mestarietsivä Peppusella tai...
(0:10:18) Maaret:
Taisi olla jotain sukua sille se yksi aktivistityttö.
(0:10:22) Petteri:
Varmaan se on joo, koska tässä on hyvin vahvasti tosiaan se, että jos hahmot näyttää toisiltaan, niin ne sitten myöskin on sukua toisilleen.
(0:10:30) Maaret:
Niin, koska niillä on tosi erilaisia naamoja, missä on tosi outojakin piirteitä, vaikka semmosia, että hahmolla voi olla hassun muotoinen possun kärsänenä tai tosi isot, töröttävät hampaat tai sillai.
(0:10:47) Petteri:
Tai smurffinnenä tai joo kaiken näköistä tämmöistä.
(0:10:52) Maaret:
Just näin. Ja tää sarjan hahmoestetiikka onkin ehkä aika tämmöinen rumansöpö. Ne hahmot ovat yhtä aikaa vähän niin kuin rumalla tavalla karikatyyrimäisiä, mutta samalla myös vähän niin kuin söpöi.
(0:11:06) Maaret:
Just se, että se hahmo, jolla on possun kärsänenä, voi olla muuten ihan söpö tyttö. Tai just tässä on tämä ristiin pukeutuja poika Makoto, jolla on ne kauheet suusta ulostyöntyvät hampaat.
(0:11:18) Petteri:
Niinku Tikun ja Takun Takulla.
(0:11:20) Maaret:
Just näin. Mutta sitten se on muuten tosi söpö, kun se laittautuu ja laittaa vähän piilolinssiä ja peruukkia ja sillä lailla.
(0:11:28) Maaret:
ja sitten tällä toisella päätytöllä Ooranilla, tai lempinimeltään Ontan, aina valuu kuolaa suusta kun se innostuu.
(0:11:36) Maaret:
Sitten tässä on esimerkiksi tämä visuaalinen vitsi, että yhden päähenkilöiden lukiokaverin pikkuveljet numero 1, 2, 3 ja 5 näyttää täysin identtiseltä, mutta sitten se nelonen siinä välissä on semmoinen mahtava chuuni emopoika.
(0:11:50) Petteri:
Joo, se oli ihan hauska.
(0:11:53) Maaret:
Siinä tulee aika hauska fiilis näistä hahmoista. Se, miten siinä on löydetty semmoinen söpön ja ruman välillä aika hauska tasapaino.
(0:12:05) Maaret:
Etenkin tytöillä on kyllä usein tosi söpöt jalat ja reidet tässä sarjassa. Oletko kiinnittänyt huomiota?
(0:12:10) Petteri:
En itse asiassa, mutta voimme toki linkata muutaman esimerkkikuvan, jos haluat.
(0:12:17) Maaret:
Joo, söpöjä vaatteita toki käyttävät kanssa.
(0:12:20) Maaret:
Mä ajattelisin, että ehkä ne vaatteet onkin vähän semmoinen silta tämän visuaalisen maailman näiden eri piirteiden välillä.
(0:12:30) Maaret:
Meillä on karikatyyrimäiset hahmopiirrokset ja sitten meillä on se realistinen ympäristö siinä.
(0:12:36) Maaret:
Ja sitten ne vaatteethan on usein hyvinkin sellaisia realistisesti piirrettyjä. Siellä on realistiset rypytykset ja semmoista tekstuurintuntua jopa.
(0:12:46) Maaret:
Ja ne on istutettu tosi nätisti istuvasti niiden karikatyyrimäisten hahmojen ylle. Siinä tulee vähän semmoinen kiinnekohta sen realismin ja karikatyyrin välille, mikä sitoo nämä maailmat yhdessä.
(0:13:01) Maaret:
Tietysti se viivankäyttö ja tussaus auttaa kanssa. Kaikki viiva mitä tässä sarjassa on näyttää siltä, että se kuuluu yhteen ja se on tosi miellyttävää se viivankäyttö.
(0:13:11) Maaret:
Mutta nämä piirteet ehkä tekee sen, että ne hahmot ja tausta ei tunnu olevan ihan eri maailmoista. Toisin kuin vaikka Pixarin Kunnon dinosaurus -leffassa, joka näyttää aivan karseelta. Kun siinä ne karikatyyrimäiset hahmot näyttää semmoisilta kumisilta dinosauruksilta.
(0:13:27) Maaret:
Ja sit siinä tulee vaan semmonen fiilis, että mä en usko kyllä hetkeäkään, että nää kumidinot elää tässä fotorealistisessa maailmassa, mikä tää muuten on.
(0:13:37) Maaret:
Ja siitä tulee semmonen just inha epäsopiva, epätoimiva kontrasti. Siinä missä tässä tää kontrasti toimii tän sarjan eduksi tosi hyvin.
(0:13:42) Petteri:
Joo. Ja tästähän me varmaan päästään tähän kissaan pöydällä. Eli se, että Inio Asano käyttää valokuvataustoja.
(0:13:56) Petteri:
Kuten monet muutkin mangakat, tunnetusti, että luet jotain Ai Yazawaa tai mitä tahansa, niin valokuvia siellä on käytetty ja sitten vedetty Photoshopissa ja kontrasti maksimiin, ja tehty siitä vähän semmoinen uncanny-hommeli. Ja se aika huonosti sopii yleensä yhteen niiden hahmopiirrosten kanssa.
(0:14:17) Maaret:
Death Note -jaksossahan kritisoitiin just tätä, että ne taustat siellä näyttävät aika karseilta.
(0:14:22) Petteri:
Juu, mutta Inio Asano ei tee tätä tehdäkseen asioista itselleen helppoja, vaan se enemmänkin tekee näin voidakseen tehdä asioista itselleen tosi vaikeita.
(0:14:34) Maaret:
Joo, se on jännä, koska tosiaan kun luin tätä mangaa, niin mietin, että kaikki nämä nyt ovat valokuvataustoja. Mutta miksi nämä eivät näytä yhtään valokuvataustoilta? Ja sitä sitten ihmeteltiin.
(0:14:47) Petteri:
Asiaahan selventää, kun NHK oli vuonna 2014 esitetty dokumenttisarja nimeltä Manben, jossa ideana on se, että mangaka Naoki Urasawa haastattelee mangakakollegoitaan, ja sitten käydään kuvaamassa niiden työskentelyä ja työtapoja, ja sitten puhutaan siitä.
(0:15:06) Petteri:
Niin, sattumoisin yhdessä näistä jaksoista Urasawa kävi jututtamassa Inio Asanoa.
(0:15:12) Petteri:
Ja tähän jakson tekemisen aikaan Asano oli juuri piirtämässä Dead Dead Demon's Dededede Destructionin lukua 25 eli nelospokkarin ekaa lukua.
(0:15:22) Petteri:
Ja siinä sitten päästiin konkreettisesti näkemään, että miten Asano tätä taidettaan tekee.
(0:15:27) Petteri:
Ja sehän tekee sillä lailla, että se ottaa valokuvia ja sitten se säätää niistä kontrastia, että olisiko ton verran.
(0:15:35) Petteri:
Ja sitten se printtaa sen sivun ja alkaa piirtää analogisesti siihen päälle. Lisää sotkuja ja yksityiskohtia ja sano siinä, että nykyään se tekee tätä jopa enemmän kuin ennen, kuin ennen, että se näyttäisi entistä käsintehdymmältä.
(0:15:47) Petteri:
Jättää niihin kuviin vähemmän kuvat tukkivaa harmaata jäljellä kuin Goodight Punpunin aikaan.
(0:15:56) Petteri:
Nykyään se vetää enemmän mustavalkoiseksi ja piirtää käsin kaikkea piperrystä päälle.
(0:16:02) Maaret:
Joo, ja sitten hän tekee sitä viivatyötä sillä tavalla, että kun vetää kontrastit kaakkoon valokuvasta, niin siihen hän tulee ylivalottunutta viivaa aika paljon, niin hän sen peittää sillä tavalla, että hän laittaa omaa viivaa siihen päälle.
(0:16:22) Maaret:
Ja tietysti laittaa paljon kulman ja tekstuurin fiilistä, että siellä on niitä vierekkäisiä viivoja, mitä ei taas valokuvassa ikinä oo.
(0:16:34) Maaret:
Ja kyllä siinä lopputuloksena, kun tätä mangaa katsoo, niin kyllä siinä saa arvuutella, että miten tämä on tehty. Ja sehän johtuu just siitä, että tässä on sekoitettu eri tekniikkoja ihan tosi taidokkaalla ja varmasti ihan hirveän aikaa vievällä tavalla.
(0:16:48) Petteri:
Joo. Kyllä se oikeasti analogisesti piirtää ne hahmot, tekee vaaleansinisellä värillä ensin sen luonnoksen ja sitten piirtää valopöydän kanssa sen hahmon siihen G-terällä, mustekynällä, tussilla.
(0:17:04) Petteri:
Sitten se ottaa sieltä tietokoneeltaan hirveä määrä näitä valokuvia, mitä se on ottanut, ja sitten se asemoi sen siihen mangasivun taustalle ja sitten se printtaa sen ja piirtää.
(0:17:15) Maaret:
Jättää siihen tyhjät tilat hahmoilleen.
(0:17:18) Petteri:
Se aloittaa taustoista ja kun taustat on valmis, niin se piirtää hahmot siihen päälle ja pakkohan se on niin päin tehdäkin, tai muuten, kun se valokuva on jo valmiiksi otettu kuitenkin, niin ei sitä voi toisinpäin tehdäkään.
(0:17:31) Maaret:
Joo, tämä on ehkä jotenkin tuntuu siltä, että tämä on semmoinen siinä mielessä harvinaisuus. Että ei ehkä kauhean usein tule sellaista fiilistä, että tässä sarjassa nämä taustat ovat aivan mahottoman mielenkiintoisia ja upeita ja tosi tärkeitä tälle sarjan yleisvisuaaliselle ilmeelle. Mutta tässä sarjassa kyllä tulee tosi voimakkaasti tämä taustojen merkitys.
(0:17:55) Petteri:
Näinhän tuo. Se tosiaan näyttää varsin erilaiselta jo kun tekijän vanhemmat sarjat, koska se on tosiaan hionut tätä tekniikkaa tässä vuosikymmenten aikana.
(0:18:05) Petteri:
Tässähän tuli selville myöskin se syy, että minkä takia tässä sarjassa nämä alienien avaruusalukset näyttää niin usein ihan arkisilta esineiltä. Ne näyttää tuhkakupeilta ja Rubikin kuutioilta ja tietokoneen hiireltä.
(0:18:18) Petteri:
Niin sehän johtuu ihan vaan siitä, että kun tämä on Asanon ensimmäinen scifisarja, niin se on joutunut tekemään kaiken tämän mekaniikkasuunnittelun itse.
(0:18:26) Petteri:
Ja aika usein se sitten tekee nämä avaruusalukset ja muut sillä tavalla, että no mulla on tässä tämmöinen esine, mä otan siitä kuvan, ja sitten mä käytän tätä kuvaa pohjana sille avaruusalukselle.
(0:18:35) Maaret:
Joo, se hiiri oli jotenkin erityisen hauska, kun siinä on se pylpyrä, mitä pyöritetään. Acrollataan ylös ja alas. Ja se on siinä täysin blatantisti esillä, mutta mun täytyy kyllä myöntää, että en mä havainnut näitä yhtenäisyyksiä arkisiin esineisiin ennen kuin me katsottiin toi Manben-jakso.
(0:18:56) Maaret:
Mutta kyllä sitten, kun katsottiin se, niin sit mä olin sellainen, aah, sen takia ne pikku avaruusalukset näyttää tuhkakupeilta. Joo, siellä oli se Rubikin kuutio, ja sitten kun rupesi katsomaan tarkemmin, niin joo, tämä emoalushan on kattilankansi.
(0:19:11) Petteri:
Juuri näin, kun ylhäältä päin kattoo.
(0:19:14) Petteri:
Mä olin huomannut tämän, kun sarjaa luin ensimmäisen kerran, mutta mä en ajatellut, että syy olisi niin kuin näin höpsö jotenkin.
(0:19:20) Maaret:
Toisaalta siitä tulee aika hauska yhtenäinen design-elementti.
(0:19:24) Petteri:
Niin, kyllä.
(0:19:26) Petteri:
Tässä mainittiin, että Inio Asanon inspiroi mangan tekoalalle tämmönen mangaka kun Tamakichi Sakura, jolla oli tämmönen samanlainen tyyli koomisia hahmoja ja yksityiskohtaista taidetta.
(0:19:41) Petteri:
Puhuivat myöskin siitä, että millä mangakoilla nämä taustat on tärkeitä, ja mainittiin Yoshiharu Tsuge esimerkiksi. Ja sitten Shigeru Mizuki tietysti myöskin, jolla on sellainen tärkeä kontrasti yksityiskohtaisen taustojen ja tällaisten karikatyyrimäisten hahmojen välillä. Että kyllähän se näkee, että Inio Asanolla on vähän semmoista samaa vibaa siinä.
(0:20:04) Petteri:
Ja sitten näytettiin tosiaan se, että siellä se käsin piirtää, että tällä hahmolla on nyt tässä kaulahuivi, niin mä nyt piirrän joka ikisen langan tähän tällai käsin. Nysvän, nysvän, nysvän, nysvän, nysvän.
(0:20:16) Maaret:
Joo, siis se on jännä, miten se tuntuu tekevän ihan hirveän paljon. Ja sitten se tekee vielä tosi paljon sitä itse, että tässähän just kerrottiin tässä dokumentissa, että sillä on vain kaksi avustajaa, vaikka tämä sarjahan siis näyttää aivan käsittämättömältä.
(0:20:32) Petteri:
Itse asiassa tämän jakson esittämisen jälkeen niitä avustajia vissiin tuli loppujen lopuksi lisää, koska…
(0:20:38) Maaret:
Okei, no se käy järkeen.
(0:20:40) Petteri:
…tai voihan se olla, että ne on vaihtuneet jossain vaiheessa ja sen takia viimeisessä pokkarissa oli kreditoitu vähän enemmänkin avustajia, mutta tota… Hirveä määrä käsin piirrettyi tekstuuria vaatteissa ja hiuksissa, mutta se toisaalta myös tekee sillä lailla, että se piirtää omia tekstuuriaan ja skannaa ne ja sitten voi lisätä tietokoneella, että tässä on mun ite tekemää tällaista viivakuviota, mitä voi laittaa johonkin kylttiin tai vastaavaa.
(0:21:03) Maaret:
Sillai niin kuin rasteria käyttäis tai tietokoneella käytettävää vastaavaa harmaasävyä.
(0:21:18) Petteri:
Ja sitten lisää vielä sitä harmaata harmaata tietokoneella siihen päälle. Sitten copypasteilee ja asemoi tietokoneella, jos on jotain. Siinä oli se… piirsi sen kohtauksen tuossa luvussa, jossa oli tämä kohtaus, jossa valtava määrä näitä alieneita putoo taivaalta koko aukeaman kokoisessa ruudussa.
(0:21:28) Petteri:
Ja sitten se oli sillai, että no mä piirsin näitä alieneitä jonkun verran ja sitten mä pyysin mun avustajia piirtämään näitä kaiken näköisissä asennoissa ja sitten skannattiin ja tehtiin niistä tämmösiä ryppäitä ja sitten tietokoneella niinkun liikuteltiin näitä niinkun hahmoryppäitä ja sitten nysväs sitä kunnes sain niinkun sellaisen hyvän näköisen koko aukeaman koko sen ruudun aikaan.
(0:21:48) Maaret:
Joo, kesti vissiin aika monta tuntia, että tuli täydellinen.
(0:21:54) Petteri:
Se oli sillai hauska kun siinä loppukeskustelussa Naoki Urasawa sanoi, että se ei enää nykyään tykkää piirtää söpöjä tyttöjä, koska sitä nolottaa, kun sitten ihmiset tietää, että minkä näköiset tytöt sen mielestä on söpöjä tai minkä näköiset piirteet tai asiat.
(0:22:08) Petteri:
Ja sen takia Urasawa piirtää mieluummin enemmän näitä keski-ikäisiä rumia miehiä.
(0:22:12) Petteri:
Ja sitten Inio Asano tähän vastas, että no seinenmangakat voi ehkä näin tehdä, mutta shounenmangaa kun tekee, niin pitää olla semmoinen selkeä ja sydän paljaana siitä, että tää on mun mielestä söpöä, tää on mun mielestä coolia. Tällaisista asioista mä tykkään.
(0:22:30) Petteri:
Shounenmangakoilla ei oo varaa tosiaan tällaiseen itse-tietoisuuteen.
(0:22:33) Maaret:
Joo, ja hänhän oli kans vähän sillä lailla, että vaikka mä piirrän tässä sarjassa nämä hahmot tämmöisiksi, niin silti ihmiset sanoo, että ne on söpöjä.
(0:22:40) Petteri:
Vaikka ne kuolaa täällä koko ajan ja tulee niinku kyyneliä ja räkää niinkun sillain blööö.
(0:22:46) Maaret:
Joo. Asanohan on myös hyvin aggressiivinen tarinankertoja siinä mielessä, että etenkin tässä sarjassa. Mä en ole oikeastaan lukenut siltä mitään muuta kuin Solaninin aikaisemmin, että pitää sitä Oyasumi Punpuniikin jossain kohtaa varmaan lukea.
(0:23:05) Maaret:
Mä en ole vaan halunnut, kun se on vissiin kauhee pahan mielen sarja.
(0:23:08) Petteri:
Kyllä, mutta se taas alkaa sellaisena kivana pienenä positiivisena kertomuksena ja sitten muuttuu kamalaksi väkivaltasarjaksi siellä loppua kohden.
(0:23:19) Petteri:
Toisin kuin tämä, joka taas alkoi kivana ja sitten se meni edetessään vähän erinäköiseen suuntaan, mutta ei se kuitenkaan koskaan semmoista...
(0:23:30) Maaret:
Se ei koskaan muuttanut sitä tyyliään, millä se oli lähtenyt. Se ehkä vaan sävytys vaihtui vähän.
(0:23:38) Maaret:
Mutta joo, tässä on tämmöisiä kerronnallisia juttuja, joita se käyttää tosi paljon. Niinkun title droppeja tulee aina välillä siellä, ja ne on usein tosi semmoisia dramaattisia, just semmoisia, että kun tulee joku hiljaisen oloinen hetki, ja sitten siihen päälle pamahtaa se sarjan nimi siihen ja oikein isoilla kirjaimilla, jotka peittävät kaiken alleen.
Ja mä oikein kuulen aivoissani sen dödönnin, mikä siinä kuuluu oikein cinemaattisesti.
(0:24:05) Petteri:
Ja sitten käännetään sivua ja näytetään tämä sama kuva toisesta suunnasta. Ja siellä se teksti leijuu ilmassa peilikuvana edelleen, niin kuin jossain Kill la Killissä.
(0:24:18) Maaret:
Joo, ja tietysti tässä on tätä, että lukujen välillä on aina näitä välisivuja, joissa Kadode ja Ooran kanssakäy näiden dedede-tavujen kanssa.
(0:24:30) Petteri:
Ja jossa aina tapahtuu jotain niin kuin visuaalisesti mielenkiintoista.
(0:24:33) Maaret:
Jep. Mutta tosi mielenkiintoinen mangaka ja musta tuntuu, että tämä sarja on vielä hirveän semmoinen hyvä tapa tutustua Inio Asanoon.
(0:24:46) Petteri:
Mahdollisesti joo.
(0:24:48) Maaret:
Koska tämä on aika monipuolinen sarja ja just tosiaan tämä ei ole semmoinen luotaantyöntävän kauhee, mistä se ehkä vähän niin kuin tunnetaan, vaan tässä on just tämä aika kevyt, arkinen, hauska ilmapiiri.
(0:24:56) Petteri:
Lähestyvästä maailmanlopun uhasta huolimatta.
(0:25:04) Maaret:
Juuri näin.
Dededede: Tarina ja maailmanrakennus
(0:25:08) Maaret:
No sitten voitaisiin varmaan edetä tähän, että millainen sarja tämä on ja millainen tämä sarjan maailma on muultakin osin kuin siltä, että avaruusalukset näyttää tietokoneen hiiriltä ja tuhkakupeilta.
(0:25:22) Petteri:
Joo, niin kuin alussa sanoin, tähän alkaa hyvin arkisesti, että kouluu käydään ja mietitään, että uskaltaako toi tunnustaa tunteensa sille, ja mitä me nyt tehdään, ja perheessä on vähän ongelmaa, ja onko tässä tulevaisuuden miettimisessä mitään järkeä, ja sekoillaan ja huudellaan meemejä ja muuta semmoista.
(0:25:46) Petteri:
Mutta sitten siellä näkyy taustalla niitä pieniä asioita.
(0:25:50) Petteri:
Sillain, että käydään siellä kaupassa ja sitten ohimennen siellä taustalla kyltissä lukee, että arvonlisävero on hiljattain nostettu 20 prosenttiin, joka Japanissa on tosi kova nosto siihen, mitä se oikeasti nykyään on.
(0:26:02) Maaret:
Suomessa se ei kuulosta paljon, mutta jopa Suomessa kuulostaa aika paljon, kun siellä jossain keskustellaan, että on puhuttu alvin nostamisesta jopa kolmeenkymmeneen prosenttiin.
(0:26:13) Petteri:
Sitten Ooranilla on usein radio mukanaan ja siellä tulee kaikennäköistä uutislähetystä ja säätiedotusta. Säätiedotuksessa kerrotaan, että emoaluksen odotetaan ajelehtivan tänään sinne ja sinne, joten siellä ja siellä on sitten hyvä sää pyykkien kuivaamiseen. Säteilyprosentti on 0,5 prosenttia ja taustalla näkyy kylttiä, että tänään taistelussa on kuollut kolme ihmistä.
(0:26:38) Petteri:
Juna-asemien edessä on mielenosoituksia siitä, että 700 000 ihmistä elää edelleen hätämajoituksissa ja hallituksen pitäisi tappaa kaikki alienit heti ja sitten siellä on toisia samanlaisia mielenosoituksia, joissa paheksutaan puolustusvoimien brutaaliutta ja peräänkuuluttaa yhteisoloa alienien kanssa.
(0:26:54) Maaret:
Tässä on tällanen, vastakkainjako, puhutaan Warctopuseista ja Peacesquideista, eli sotamustekaloista ja rauhakalmareista, joka on vähän samanhenkinen, mitä nykyisin on tämä äärioikeisto versus vihervassarit -keskustelu. Tavallaan henkinen vastakkainasettelu, jossa etenkin nettikulttuurissa kuuluu kaikkien valita puolensa.
(0:27:22) Petteri:
Joo. Olkoonkin, että Japanissa tietysti tämä vasemmistoterrorismi on ollut historiallisesti aika isossa roolissa. Ja näin ollen se, että siellä vasemmisto järjestää näitä mielenosoituksia, niin alkaa tässä sitten tosiaan hiljalleen tuntua vähän…
(0:27:40) Petteri:
Etenkin sitten siinä myöhemmin, kun osa hahmoista aikuisten oikeasti alkaa osallistua tähän liikehdintään, niin alkaa tuntua vähän pelottavammalta.
(0:27:49) Maaret:
Joo, semmoselta mikä on ehkä Suomessa tuntuu aika kaukaselta, mutta siinä pitää ehkä ymmärtää just sitä Japanin historiaa.
(0:27:52) Petteri:
Näinpä.
(0:27:58) Petteri:
Ja sitten tosiaan niin kuin hiljalleen kuitenkin yhteiskunta militarisoituu ja tällai näin, että maalitolpat siirtyy ja sitten jossain vaiheessa kun siellä niitä alieneita pyörii ympäriinsä, niin sitten muutetaan lakia sillä lailla, että kuriiripalvelut saa luvan tappaa alieneita sieltä niin kuin ihmisten nurkista pyörimässä.
(0:28:18) Petteri:
Siis niinku nää Kuronekot ja vastaavat, et niinkun se tuntuu niinku todella semmoselta, et niinkun eihän tää niinku liity niiden toimintaan mitenkään, mutta, mutta no, miksi ei? Bisnes on bisnestä.
(0:28:28) Maaret:
Joo, tietysti tässä taustalla pyörii aika isona tämmöinen hyvinkin että sarja kattoo kriittisesti sitä, että päättäjien näkökulmasta tätä sotaa muukalaisia vastaan ei saa päästä loppumaan, koska se on niin tuottoisaa. Se on saanut Japanin talouden kukoistamaan ja sen aseteollisuuden.
(0:28:49) Maaret:
Ja samalla voidaan vähän varautua muunkinlaisiin yhteenottoihin. Siellä vähän sivulauseessa jossain sanotaan, että "Mä olen kuullut, että nämä uudet Fujin-tapporobotit ovat sellaisia, että niihin myös kiinalaiset ja amerikkalaiset ovat ohjelmoitu vihollisiksi, eikä vain nämä muukalaiset."
(0:29:10) Petteri:
Joo. Ja minkäs takia näitä energiakanuunoita rakennellaan myös tänne Japanin länsirannikolle Kiinaa vastaan? Koska eihän siellä mitään alieneitä ole.
(0:29:20) Petteri:
Sitten tosiaan etenee ja kansalaiset ei voi mitään ja muukalaisten ihmisoikeuksia puoltavien vasemmistoaktivistien toiminta alkaa kiristyä ihan oikeaksi terrorismiksi siellä, että "niinkun hei, päämajasta tuli tämmöinen paketti ja sun pitäisi pitää tämä paketti turvassa ja älä katoa, mitä siinä paketissa on."
(0:29:39) Maaret:
No eihän se olisi ollut, että älä kato mitä siellä on, vaan se oli semmoinen, että sun pitäisi tietää, että täällä on tämä 3D-printattu käsiase ja tästä ei nyt sitten voi enää perääntyä tästä jutusta, että pidäpä se turvassa.
(0:29:54) Petteri:
Militarisoituminen tulehuttaa välejä kiinalaisiin ja amerikkalaisiin. Netissä liikkuu huhui siitä, että tämä emo-alus, kun sieltä aina välillä alkaa yhä enemmän savua nousta niin, että se aikoo räjähtää. Ja valtaeliitti siellä rakentaa salaa tällaista avaruusarkkia, joka toimii muukalaisteknologialla – ne sanoo, että se on stadioni, mutta oikeesti se ei ole.
(0:30:16) Petteri:
Pääministeri on sillai, että "Oi voi kun on kamalaa, kun lempi-idolini on joutunut skandaalin kohteeksi", vai mitä siellä nyt olikaan.
(0:30:24) Maaret:
Pääministeriä ei kyllä tunnu kiinnostavan yhtään mikään muu kuin se idolitytynen.
(0:30:24) Petteri:
Joo.
(0:30:30) Maaret:
Tämä on kyllä semmoinen sarja, täytyy sanoa, että tässä pitää lukea ihan tosi tarkalla ajatuksella just sen takia, että kaikki tämä maailmanrakennus yleensä kerrotaan sillä tavalla, että etualalla on nämä tytöt, jotka puhuu jotain omia juttujaan, yliopiston pääsykokeisiin lukemisesta ja ties mistä.
(0:30:50) Maaret:
Ja Ssellä taka-alalla on vaikka se Ooranin radio, josta tulee sitä maailman rakennusta ja ne kaikki jutut, mitä sieltä höpötetään, niin vaikka se on periaatteessa semmoista taustamelua, niin ne on olennaista lukea, että ymmärtää, että missä tilassa tämä maailma on.
(0:31:06) Petteri:
Se minkä ympärillä me ollaan tässä tanssittu, kun ollaan keskusteltu on se, että mitä ne alienit nyt oikeastaan on. Tämähän näytetään meille lukijoille vasta kolmannen pokkarin lopussa lopulta että miltä nämä alienit ees näyttävät.
(0:31:22) Petteri:
Nehän on sellaisia hyvin puolustuskyvyttömiä olentoja. Ne näyttää suurin piirtein pikkulapsilta, joilla on sukelluskypärät, sellaisia ehkä 70 sentin mittaisia, täysin puolustuskyvyttömiä, aseettomia. Sotilaat siellä menee ja ampuu niitä surutta.
(0:31:37) Petteri:
Ja sitten nää kuriiripalvelutkin alkaa ottaa niitä.
(0:31:40) Petteri:
Sanotaan, että älkää liikaa tappako tai muuten ne loppuu.
(0:31:43) Petteri:
Välillä meille näytetään näiden alienienkin näkökulmasta, että tämä paikka on helvetti ja nämä ihmiset vaan lahtaa meitä täällä ja me ei voida kommunikoida niiden kanssa, me ollaan täysin puolustuskyvyttömiä.
(0:31:54) Maaret:
Tai ehkä enemmänkin, että niillä ei ole mitään halua kommunikoida meidän kanssa, vaikka meillä olisi kyllä välineet sinällään.
(0:32:01) Petteri:
No niin. Sitten ne puhuu, että onko kotimaailma meidät tänne hyljännyt ja apua ei ole koskaan tulossa. Ihmiset eivät ole koskaan edes yrittäneet oikeastaan kommunikoida niiden kanssa, mikä on vähän hassua, koska luulisi, että valtio varmaan haluaisi pitää niitä siellä koe-eläiminä. Mutta ilmeisestikään ei.
(0:32:21) Petteri:
Koska tää on nyt vain tämmöinen, että tämä on hyvää bisnestä meidän valtiontaloudulle.
(0:32:26) Maaret:
Ja sitten näillä muukalaisillahan on kaikilla samat vaatteet. Joillain niistä se pään/kypärän muoto vaihtelee. Mä en ole ihan varma, onko se pää vai kypärä.
(0:32:38) Petteri:
Kyl musta tuntuu, että ne on oikeesti kypärä, koska...
(0:32:40) Maaret:
Kai se on kypärä, koska sitten kun tässähän ne pystyy vähän valtaamaan ihmisen kehon, niin sieltä sisältä näkyy semmoinen naama, joka ei ole kypärä.
(0:32:50) Petteri:
Minusta tuntuu, että sen on tarkoitus vähän näyttää siltä ihmiseltä, jonka ne on vallannut, koska nehän on kuitenkin ihan täysin eri kokoisiakin kuin ihmiset, että ei ne näytä siltä.
(0:33:01) Petteri:
Mutta kyllä ne puhuu, että niillä on suojapuvut päällä ja se on kypärä, mikä niillä on, ja meille ei vaan koskaan näytetä, miltä sen kypärän alla näyttää.
(0:33:10) Maaret:
Sitten jotkut niistä on poiminut sieltä ihmisten kamoista jotain alushousuja ja shortseja ja muuta semmoista siihen kypärän päälle.
(0:33:20) Petteri:
Semmoista pientä koristetta, että me lukijat pystytään erottamaan ne toisistaan.
(0:33:26) Maaret:
Se mikä mulle näissä muukalaisissa oli vähän mystinen, mitä mä en ihan hahmottanut, että mitä sillä haettiin, oli tää että niillä on kaikilla japanilaiset nimet, sillä että tässä on esimerkiksi nämä, yuriko ja Tsutomu.
(0:33:39) Maaret:
Ja sitten esimerkiksi, kun ne on sillä lailla, että nyt käymme vastarintaan, niin sitten ne huutaa banzai ja sillä lailla.
(0:33:47) Maaret:
Ja mä en oikein keksinyt, onko sitten tarkoitus olla joku semmoinen käännösjuttu siinä mielessä, että niillä ei ns. oikeasti ole japanilaiset nimet, mutta se miten me lukijat nähdään ne ja kuullaan ne, niin se on vaan tavallaan lokalisoitu meille.
(0:34:07) Maaret:
Ei siis niin kuin tässä englanninkielisessä versiossa, vaan ihan siinä alkuperäisessä japaninkielisessäkin.
(0:34:12) Petteri:
Joo. Mä tulkitsin sen just sillä lailla, samaan tapaan kuin jossain Tarussa sormusten herrasta, että eihän niiden hahmojen nimet oikeasti ole englanninkieliset, vaan ne on ihan jotain… että se Taru sormusten herrasta, mitä me luetaan, on lokalisoitu versio siitä oikeasta…
(0:34:28) Maaret:
…kielestä, mitä siellä puhutaan.
(0:34:29) Petteri:
…ja niistä oikeista nimistä, mitä niillä on.
(0:34:32) Maaret:
Joo.
(0:34:34) Petteri:
Ja ässähän on muutenkin tällainen, että näiden alienien puhe on sellaista ite keksittyy kirjoitusta. Ja myöskin ne äänet mitä se emoalus päästelee, niin on sellaisia itse keksittyjä hiraganantapaisia merkkejä, joiden on tarkoituskin olla ihmisille käsittämättömiä.
(0:34:50) Petteri:
Ja sitten, kun me ollaan näiden alienien näkökulmassa, ja ne puhuu siellä Japania keskenään ja puhuu toisistaan japaninkielisillä nimillä, niin sitten ihmiset on taas ne, jotka puhuu niillä keksityillä merkeillä. Että se on semmoinen näkökulmanvaihdos.
(0:35:05) Maaret:
Jep, mutta se oli ehkä aika sellainen erikoinen, että siihen oli tuotu niin ne Japani-nimet ja tämän tyyppistä.
(0:35:12) Maaret:
Se on kyllä vähän surkua, kun ei ne muukalaiset saanu… vaikka ne yritti vähän siellä jotain vastarintaa, niin sitten ne kaikki vaan räjäytetään ilmaan ja ne ei vaan saa mitään aikaan, kun ne ei vaan oikein osaa tätä taistelujuttua.
(0:35:26) Petteri:
Niille ei ole minkäännäköisiä aseiden konseptia edes niiden kulttuurissa. Kuka tietää, mitä ne oikeastaan edes tuli tekemään, kun sekin on vähän sellainen että kerrotaanko miten aukottomasti tässä sarjassa.
(0:35:40) Petteri:
Mutta ilmeisesti ne oletti, että kuulemma ihmiset on aika säyseitä, niin me pärjätään niille.
(0:35:44) Maaret:
Joo, aika tyhmiä kanssa.
(0:35:47) Petteri:
Mulle tuli tästä maailmanlopun odotuksesta ja tästä fiiliksestä, että niin kuin täällä me nyt eletään, niin vähän tämmöinen ajatus, että tuota…
(0:35:54) Petteri:
No tietysti silloin kun Asano tän sarjan aloitti vuonna 2014, niin se oli hän just pari vuotta sen jälkeen kun oli ollut valtavat tsunami vuonna 2011 jossa kuoli 20 000 ihmistä.
(0:36:06) Maaret:
Fukushiman kolmoisonnettomuus.
(0:36:09) Petteri:
Joo, ja sen jälkeen tosiaan ydinreaktorikin meinas posahtaa ja sen takia 470 000 ihmistä joutui evakkoon sieltä, vaikka olivatkin selvinneet tsunamista ensin.
(0:36:18) Petteri:
Niin tää nyt varmasti on ollut vähän niinku mielessä. Mut sitten toisaalta kyllähän Japanissa on aina ollut sellaista niinkun… ajatusmaailmaa että jotain kauheeta tai isoa saattaa tapahtua millä hetkellä hyvänsä. Että onhan meillä näitä tsunameja, onhan meillä näitä hurrikaaneja, taifuuneja. Arjen pitää pyöriä siitä huolimatta. 90-luvun lopulla oli ne Pohjois-Korean ohjuskokeet kun alkoi, jotka toimi siihen aikaan inspiraationa Majora's Mask -pelille, jossa kuu meinaa tipahtaa niskaan, maailmanloppua odotellaan sielläkin. Vuosikymmenet on odotettu että milloin se tulee seuraava iso Tokion maanjäristys, joita on viimeisten 500 vuoden ajan ollut keskimäärin noin sadan vuoden välein, ja se edellinen oli vuonna 1923, että laske siitä.
(0:37:04) Petteri:
Musta tuntuu, että tämä on aika tämmöinen monitulkintainen tämä lähestyvän maailmanlopun odotus ja se, että tuijotellaan sitä niin kuin isoa emoalusta, josta alkaa nousta savua ja poliitikot ei tee mitään ja kansalaiset ei vaan niin kuin tee mitään, koska ei voi.
(0:37:19) Maaret:
Joo, ja mun mielestä on jännä, että siihen on eri kulttuurikontekstissa, missä tämä sarja on luotu, niin helppo nähdä siinä myös sellaisia enemmän länsimaailman keskustelun aiheiden heijastuksia, mitä itse tekijä ei ole välttämättä sinne tarkoittanut.
(0:37:39) Maaret:
Just sillä lailla, että emoalus on helppo nähdä semmoisena ilmastonmuutosmetaforana. Että siinä se kirjaimellisesti Tokiota varjostaa.
(0:37:49) Maaret:
Ja kukaan ei vaan tee mitään ja kukaan ei oikeastaan edes yritä miettiä, että voisiko siitä päästä eroon jotenkin, tai voisiko sen kanssa oppia elämään jotenkin, vaan ihmiset vaan vähän niinku teeskentelee, että ei se nyt oikeastaan niin pahasti siinä ole.
(0:38:05) Maaret:
Mutta tosiaan vähän epäilen, että tuskin tämä on ollut Asanolla mielessä etenkään silloin kun sarjaa on aloittanut.
(0:38:14) Maaret:
Mutta en toisaalta tiedä, että mikä tuo ilmastonmuutoskeskustelu Japanissa on. Mutta varmaan tosiaan enemmän ehkä noin tuommoiset luonnonkatastrofiasiat siinä on enemmän ollut.
(0:38:25) Maaret:
Mutta se on vaan mun mielestä tosi jännä, että tällai länsimaisestä näkökulmasta siihen voi nähdä myös muita merkityksiä.
(0:38:32) Petteri:
Sitten yksi iso elementti tässä sarjassa on myöskin tällainen fiktiivinen sarjan sisäinen sarja, nimittäin huumorimanga nimeltä Isobeyan, joka on päähenkilöiden lempimangoja.
(0:38:47) Petteri:
Joka on tällainen Doraemon-tyylinen, käytännössä siis ihan vaan tämmöinen Doraemon-parodia, jossa siis tosiaan on tällainen sienialieni, joka on avaruudesta tullut tai tulevaisuudesta tai jostain…
(0:39:00) Petteri:
…ja joka tälle meidän päähenkilölle, joka on tämmönen laiska ja tyhmä ala-asteikäinen skidi, antelee kaiken näköisiä maagisia scifi-vempaimia, että tämä ratkaisee ongelmasi.
(0:39:12) Petteri:
Ja no. Doraemon oli toki nimenomaan tämmöinen sarja, jossa lapset miettivät, että kunpa ei tarvitsisi lukea kokeisiin, ja niille annetaan sellainen laite, että ei tarvitse lukea kokeisiin.
(0:39:22) Petteri:
Ja sitten tarinan opetus on se, että oikeastaan ei kannata käyttää oikoteitä tämmöiseen, vaan… you know. Tämmöinen perusopetuksia sisältävä lastensarja.
(0:39:31) Maaret:
Joo, paitsi että Isobeyan on nimenomaan sellainen vähän… moderni ja kyyninen, että nämä on tosi ilkeämielisiä usein nämä setit.
(0:39:42) Maaret:
Siellähän lukee aina sillai että, että "kun luet tätä, niin saat nauraa katketaksesi."
(0:39:48) Maaret:
Ja sitten kun sitä lukee, niin siinä ei ole mitään hauskaa, kaikista vähintään mitään haha-hauskaa.
Mutta siitä tulee vähän semmoinen inha-olo kaikista niistä, että mm-mm.
(0:39:54) Petteri:
Tämä on aikuisille väännetty perversio Showa-kauden nostalgisesta, viattomasta lastensarjasta. Että siellä on niinkun ulkomaalaisia jotka haluaa ostaa LSDtä, ja puhutaan, että tuo kuulemma löytää jäbiä sosiaalisesta mediasta esittelemällä sen viiltelyarpia netissä ja tämmöstä.
(0:40:20) Maaret:
Joo, ja kaikki nämä pokkarithan alkaa siitä, että ensin meillä on pari sivua ihan sitä Isobeyan-sketsiä. Ja sitten se zoomaa siihen, että tämä on itse asiassa semmoisia sarjakuvasivuja, mitä joku hahmo siinä lukee. Ja sitten siellä pokkarin lopussa on aina vielä jatkuu, että miten se Isobeyan-sketsi siitä päättyy, vielä pari sivua.
(0:40:43) Petteri:
Ja useinhan ne liittyy sitten, sen sarjan sisäisen sarjan tapahtumat, jotenkin temaattisesti siihen, että mitä siellä nimenomaisessa pokkarissa tapahtuu.
(0:40:53) Maaret:
Esimerkiksi siinä, missä päätyttö Debeko haluaa kostaa kiusaajilleen, ja Isobeyan antaa sille ihan vain käsiaseen.
(0:41:02) Maaret:
Eka tämä tyttö on ryntäämässä ulos sillä tavalla, että "No niin, nyt tasataan tilit, kuulkaa!"
(0:41:08) Maaret:
Mutta sitten se lyhistyykin ja on sillä tavalla, että "No en mä oikeastaan voi ketään ampua, et en mä nyt niin kamala oo!"
(0:41:14) Maaret:
Ja sitten se on se sama pokkari, missä tämä aktivistityttö Futaba on tosi inessä siellä aktivistiyhteisössä. Ja saa huomiota sitten jopa sieltä järjestön johtajalta, ja on siitä tosi otettu, mutta sitten se johtaja antaa sille sen paketin säilöön, ja on sillai, että täällä on tämä 3D-printattu käsiase sitten, että "Olethan sä meidän luottamuksen arvoinen, koska ei kannata olla olematta!"
(0:41:40) Maaret:
Ja siitä tulee vähän semmoinen ikävä fiilis, että mihinköhän on tullut sotkeuduttua.
(0:41:46) Petteri:
Jep. Tää toimii tää Isobeyan manga myöskin sillä tavalla, että kun siellä on niitä kaiken näköisiä, että tässä on tää näkymättömyysviitta ja, tässä on tämä propelli jolla voi lentää, ja tämmöisiä. Niin myöskin tässä itse konkreettisessa sarjassa nää kaikki alienien teknologiset vimpaimet tuntuu olevan just tämmöisiä yksinkertaisia simppeleitä Doraemon-tyylisiä, että on näkymättömyysviittaja, on oikeasti semmoinen juttu, että kun laitat tämän jutun päälaealle, niin sitten siitä tulee propelli ja sä pystyt lentämään…
(0:42:15) Maaret:
Käännöslaite, että kun sen laittaa korvaan, niin pystyy ymmärtämään eri kieliä puhuvia.
(0:42:16) Petteri:
Joo.
(0:42:20) Maaret:
Ja se on ihan hauska, miten tässä moneen kertaan lampsheidataan sitä, että tämähän on ihan niin kuin Isobeyanissa, niistä laitteista.
(0:42:30) Petteri:
Juuri näin.
(0:42:32) Petteri:
Mutta joo, niillä ei ole mitään varsinaisia aseita. Tai oikein mitään vaarallista tai aggressiivista tosiaan.
(0:42:40) Maaret:
Eikä ne osaa myöskään niiden olemassa olevia vekottimia käyttää aseina.
(0:42:45) Maaret:
Mä ehkä loppujen lopuksi pidin tätä Isobeyan juttua enemmän kerronnallisena, just semmosena agressiivisena kerronnan keinona, kuin syvempänä osana tätä sarjaa. Että mun mielestä se oli aina semmonen enemmän pintapuolinen juttu, missä löytyi yhteyksiä aina.
(0:43:08) Maaret:
Ja esiteltiin näitä alienien vekottimien konsepteja, mutta en nähnyt suurta temaattista yhteyttä yleensä, vaan enemmän ne olivat pieniä tapahtumallisia heijastuksia.
(0:43:22) Petteri:
Joo, näin minäkin ajattelin aluksi, mutta kun tuli luettua tätä sarjaa pidemmälle, niin mä tajusin, että tämä tyhmä päähenkilötyttö saa kaikenlaisia vekottimia tältä alienilta, ja käyttää niitä itsekkäisiin tarkoituksiin.
(0:43:40) Petteri:
Ja myöhemmin sarjassahan puhutaan siitä, että tämä on ihan tyhmää. Minkä takia tää mangan päähenkilö käyttää näitä vain tyhmiin tarkoituksiin, sen sijaan, että se alkaisi supersankariksi tai maailmanparantajaksi tai mitään hyvää?
(0:43:52) Petteri:
Niin tämä liittyy tähän sarjan laajempaan aiheeseen, että no niin, nyt alienit tuli maahan ja nyt ihmiset on saaneet niiltä teknologiaa, koska ne on tutkineet niiden crashanneita lentäviä lautasia ja saaneet sieltä uusia energialähteitä ja alkaneet käyttää näitä energia-aseita ja sillai.
(0:44:14) Petteri:
Kun ihmiset ovat saaneet alienilta teknologiaa, niin osattaisiinko sitä käyttää mihinkään hyvään, niin kuin esimerkiksi siihen, että ratkaisee energiakriisi tai tällaista näin, vai alettaisiinko niitä käyttää vain aseteknologiana?
(0:44:28) Petteri:
Sillä lailla lyhytnäköisiin asioihin, niin kuin ennenkin.
(0:44:30) Petteri:
Itse pääsarjassa näytetään, että siellä ne ihmiset kehittelee vain yhä tehokkaampia sotakoneita, aivan samaan tapaan kuin Isobeyanissa Debeko miettii lyhytnäköisiä ja tyhmiä asioita saatuaan niitä Isobeyanin vekottimii.
(0:44:43) Maaret:
Se on ihan totta.
(0:44:44) Petteri:
Kun katsoo tätä sarjaa laajana kokonaisuutena, niin mun mielestä liittyy tuohon jotenkin.
(0:44:51) Maaret:
Se on varmasti totta, joo.
(0:44:52) Petteri:
Ja siellä sitten mitä enemmän sarja etenee, niin aletaan miettiä, että ei hitto, meidän välit Amerikkaan alkaa olemaan aika huonot nyt.
(0:45:02) Petteri:
Amerikkakin alkaa miettimään, että Japani on saanut puolustuskykynsä takaisin, ja Amerikka voisi hyökätä nyt Japaniin, kun sillä olisi voitettavaa.
(0:45:10) Petteri:
Ja meidän teknologiassakin saattaa olla takaportteja, kun tämä on rakennettu amerikkalaisten teknologiajättien teknologialla.
(0:45:16) Petteri:
Ja tää Amerikan presidentti Padron, joka näyttää aika… krhm…
eräältä toiselta amerikkalaiselta presidentiltä ja puhuu just samalla lailla.
(0:45:26) Maaret:
Ajankohtaisempi kuin koskaan.
(0:45:28) Petteri:
Ajankohtaisempi kuin koskaan joo.
(0:45:30) Petteri:
On semmonen aika unhinged tyyppi ja… täähän on niinku nykymaailmassa ihan järjetön ajatus, että Amerikka hyökkäisi Japaniin. Mutta tässä tässä sarjan maailmassa se alkaa niinku olemaan yhä realistisempi uhka.
(0:45:42) Maaret:
Niin, ja siellä amerikkalaiset miettii, että nämä japanilaiset vaan kynsin ja hampain pitää kiinni tästä muukalaisinvaasiostaan, eikä päästä apajille muita.
(0:45:54) Petteri:
Niin sillä lailla, että ne hamstraa sen kaiken teknologian ja rakentaa niitä energia-aseitaan.
(0:46:00) Petteri:
Sitten jossain vaiheessa sanotaan, että jos amerikkalaiset ampuu meitä ohjuksilla, niin me voidaan ampua ne ohjukset alas meidän energia-aseilla.
(0:46:08) Petteri:
Sitten se on sellainen, että tämmöisen maailmantilaan olemme näemmä nyt sitten päätyneet.
(0:46:12) Petteri:
Siellä on aika ankeeta olla lukion viimeisellä luokalla ja miettiä, että mitäköhän susta tulisi isona.
Dededede: Kadode ja Ooran
(0:46:21) Maaret:
Siitä päästäänkin varmaan näihin meidän päähenkilöihin, Kadodeen ja Ooraniin eli Ontaniin, ja ehkä vähän heidän perheisiinkin.
(0:46:30) Petteri:
Joo. Sympaattisia tyttöjä.
(0:46:33) Maaret:
Kadode on ehkä se sellainen normaalimpi näkökulmahahmo, semmoinen aika normaalin oloinen tyttö tosiaan.
(0:46:38) Petteri:
Polkkatukka ja silmälasit ja ihastunut opettajaansa ja sillai.
(0:46:50) Maaret:
Just näin.
(0:46:52) Maaret:
Siinä missä Ooran on käsittämätön ADHD-tyyppi, joka vaikuttaa tosi raskaalta. Se on koko ajan huutamassa sitä, miten se aikoo vallottaa maailman ja ties mitä.
(0:47:04) Petteri:
Mesoaa siellä, joo, se on näistä se tyttö, jolla on pitkät mustat hiukset ja kaksi poninhäntää.
(0:47:10) Maaret:
Siksak-jakaus.
(0:47:12) Petteri:
Joo, huutelee internetmeemejä, ja nää molemmat sitten tosiaan pelaa näitä FPS-räiskintäpelejä tietokoneillaan jenkkiserveillä, ja puhuvat siitä, että no niin, peliin on tulossa taas niin kun uusia päivityksiä tällä viikolla, että niin kun tavatkaamme taistelukentällä ja muuta tämmöstä.
(0:47:30) Maaret:
Joo, ja se on ihan mielenkiintoinen, että siellä yhdessä takaumassahan näkyy ihan pienesti, miten Ooran oli lapsena tosi erilainen kuin nykyisin, sellainen hirveän aran olonen, mistä tulee heti semmoinen fiilis, että onpas jännä, että miten siitä on kasvanut näin erilainen, toivottavasti tähän palataan.
(0:47:50) Petteri:
Mm-m. Toivottavasti tähän palataan.
(0:47:53) Petteri:
Perheet sitten. Kadodella oli isä, joka oli mangaeditori, mutta hän katosi kolme vuotta sitten kun alienit tulivat, kadonnut ja kuolleeksi oletettu.
(0:48:05) Petteri:
Äiti taas on siitä lähtien muuttunut yhden neuroottisemmaksi, ja se käyttää kaikki päivät maskia ja hiihtolaseja sisälläkin.
(0:48:13) Petteri:
Pelkää tätä A-pommista lähtenyttä säteilyä, ja joka viikko pitää käydä lääkärin tarkastuksessa. Sitten lääkäri on aina sillä lailla, että "ei ollut kyllä edelleenkään mitään."
(0:48:23) Maaret:
Joka viikko pitää vihannekset tilata Okinawalta, koska siellä ei ole säteilyä.
(0:48:28) Petteri:
Äidillä on uusi poikaystävä, joka on tosi mukavan oloinen tyyppi, ja en ymmärrä miten se sietää näin raskasta tyttöystävää.
(0:48:38) Maaret:
No kun se äiti on aika ikävän oloinen hahmo. Ylipäänsä tää Kadoden perhetilanne on vähän ankea ja laiminlyövä.
(0:48:48) Maaret:
Äiti on semmonen et se saa semmosia ihme pultinvetokohtauksia. "Nyt auto seis, auto seis!" vaikka ollaan tiellä, ja kauhea riehuminen.
(0:48:58) Petteri:
Hmm, joo. Kyllä, kyllä. Henkisiä ongelmia, joo.
(0:49:00) Maaret:
Joo ja huutaa Kadodelle, kun Kadode on sellainen, että "en mä oikeastaan halua muuttaa täältä Tokiosta mihinkään sun ihme…
(0:49:08) Petteri:
Hippifarmille.
(0:49:09) Maaret:
…hippifarmille, jossa ei ole säteilyä, koska mä haluan mennä yliopistoon."
(0:49:16) Maaret:
Mutta se poikaystävä on kyllä niin mukava tyyppi. Se on semmoinen oikein hauska hemmo, joka on vaan sillai, että "Älä huoli Kadode. Mä kyllä tuen sun yliopistossa käymistä." Ja sitten äiti vaan huutaa sieltä, että "Nyt lopeta tuommonen!"
(0:49:32) Petteri:
Niinhän tässä sitten loppujen lopuksi käy, että sitten kun lukiosta valmistutaan niin äiti ja poikaystävä muuttaa sinne hippifarmilleen jonnekin pois Tokiosta ja Kadode sitten saapi muuttaa oman kämppään yksinään käymään yliopistoa.
(0:49:48) Maaret:
Joo, ja Kadodella on vähän se tausta, että myöskin sen isä oli semmoinen teoriassa rakastava, mutta todellisuudessa lähinnä poissa.
(0:49:57) Petteri:
Etäinen ja töissä, joo.
(0:50:00) Maaret:
Ja hyvin tuntuu semmoiselta laiminlyödyltä lapselta.
(0:50:05) Maaret:
Siinä missä taas Ooranin perhe on semmoinen hyvinkin lämpimän ja läheisenolonen, ainakin tätä poliitikkoäitiä lukuun ottamatta, jota ei ihan kauheasti siellä näy.
(0:50:14) Petteri:
Ei niin. Isä omistaa autokaupan ja äiti taas on jonkunnäköinen kunnallispoliitikko. Sillä on jotain vaalijulisteita siellä, käy aina välillä siellä jakamassa ilmasta ruokaa jossain tapahtumissa.
(0:50:27) Petteri:
Isoveli Hiroshi taas on hyvän yliopiston käynyt, mutta sen jälkeen jäänyt hikikomeroon istumaan tietokoneella ja muuttunut todella ylipainoiseksi.
(0:50:38) Petteri:
Sekin on tosi hauska hahmo, se on samaan tapaan höpsö kuin Oorankin, pikkusiskonsa.
(0:50:44) Petteri:
Puhuu vaan siitä, että niinkun "Hei, voiksä löytää mulle kuvia kissojen palleista iltaan mennessä, koska pääministeri pitää puheen, ja aion spämmätä kommenttiketjut täyttäen kissojen kiveksiä."
(0:50:56) Petteri:
Ja sitten Ooran sanoo okei.
(0:50:58) Maaret:
Joo, Hiroshi on kyllä semmonen, ehkä tämän sarjan jotenkin semmonen mieleenpainuvin highlight-hahmo.
(0:51:04) Maaret:
Siinä on ehkä kans vähän sitä, että aika paljon on muuttunut tää jäbä, sillai että kun me nähdään takaumassa sitä,niin silloin se oli luokkansa ihailuin ja halutuin poika, semmonen kunnon älykköatleetti.
(0:51:22) Petteri:
Joo ja tytöt kirkuu ja se oli semmonen tosi cooli.
(0:51:25) Maaret:
Joo, vaikka se oli vähän semmoinen nettihyypiö jo silloin, mutta se ei korostunut ihan samalla tavalla.
(0:51:35) Maaret:
Se on mun mielestä tosi hauska, miten hyvin tästä sarjasta käy ilmi, miten se välittää pikkusiskostaan tosi paljon ja että ne on tosi sillai sulosella tavalla läheiset.
(0:51:46) Maaret:
Ja vaikka se nykyisin vaan shitpostaa netissä ja sillälailla, niin sitten toisaalta sitten, kun Ooran ja Kadode menee lenkille, niin se tulee sinne vähän mukaan.
(0:51:58) Maaret:
Ja sitten kun täällä löytyy tää ruma koira ilman omistajaa niin Hiroshi alkaa huolehtia siitä, ja se on semmonen höpsö ja cool hahmo vähän niinku yhtä aikaa.
(0:52:09) Petteri:
Joo. Se on sillä lailla hauskaa, että kun kaverit tulee käymään ja Hiroshi kurkkaa sieltä niin kuin ovenraosta ja pelkästään sen naama näkyy, niin joku sanoo siellä...
(0:52:16) Maaret:
Pelkästään sen silmät melkeinpä.
(0:52:19) Petteri:
Niin, niin sitten huudetaan, että "Oo, Hiroshi, pysy just siinä, ainoastaan sun coolit osat näkyy."
(0:52:24) Maaret:
Yhyy.
(0:52:25) Petteri:
Mut joo, hauska ja lämmin hahmo.
(0:52:28) Maaret:
Joo, ja tässähän on se selkeä implikaatio, että tää muukalaisinvaasio on vähän laittanut sen maailman sekaisin. Ja sitten on jäänyt hikikomeroksi eikä oikein haluu enää lähteä kotoa ja sillai.
(0:52:44) Petteri:
Joo. Olkoonkin, että se itse sanoo sillä tavalla, että tahdon että Ooranilla on koti, johon palata ja olen siellä häntä varten ja tämmöistä.
(0:52:52) Maaret:
Joo, mutta kyllähän se vähän yhdessä kohtaa itsekin myöntää itselleen sen, että kyllähän tämä on ehkä enemmän sitä, että itse olen vaan pelännyt mennä yhteiskuntaan.
(0:53:02) Petteri:
Joo, mut tosi hauska kun se puhuu sillä lailla chuunisti, että niinkun...
(0:53:06) Petteri:
"No niin, olen korjannut tietokoneesi, kirottu oikea käteni ja pyhä vasen käteni tekivät yhteistyötä, ja Jumala sanoi minulle: asenna videokortti uudestaan ja päivitä ajurit."
(0:53:20) Maaret:
Ai että. Se on semmoinen hahmo, että aina kun se on mukana kohtauksessa, niin se on semmoinen, joka varastaa sen kohtauksen.
Dedede: Muut hahmot
(0:53:28) Maaret:
Sitten tässä on vähän semmoista ensemble-henkisyyttä, että tässä on aika paljon näitä hahmoja, jotka pyörii.
(0:53:34) Petteri:
Näillä on niinku tää kouluporukka.
(0:53:37) Maaret:
Joo, lukiokaverit. Jotka on itse asiassa tosi pienessä roolissa, ja niiden merkittävimmät ominaisuudet on ehkä…
(0:53:46) Maaret:
että tämä pitkä otsatukkatyttö Rin pukeutuuu tosi söpösti semmoisiin lolitahenkisiin vaatteisiin.
(0:53:52) Maaret:
Ja sitten tämä resting bitch face -tyttö Kiho on pojuydehuolien valtaama.
(0:53:59) Maaret:
Ja sitten on tämä lyhyt silmälasityttö Ai, jolla on nämä viisi pikkuveljeä, joista se neljäs on mahtavat chuunipoika.
(0:54:07) Maaret:
Ihana kun nämä muut kaverit tapaa ne pikkuveljet, ja Ooran on sillain "Numero neljä, odotan sinulta suuria."
(0:54:14) Petteri:
naurua Joo.
(0:54:15) Maaret:
Ja sitten tässä on vähän ehkä sitä implikaatiota, että numero nelonen on vähän ihastunut Ooraniin, kun se ehkä löytää semmoista sielujen sinfoniaa kun Ooran on niin outo ja se on itse kanssa vähän outo.
(0:54:27) Petteri:
Juu. Sitten on tää herra Watarase, joka on näiden opettaja tosiaan, ja johon Kadode on ihastunut ja...
(0:54:34) Maaret:
Periaatteessa ihan kunnollinen tyyppi, mutta aika ankee.
(0:54:38) Petteri:
Niin, vähän semmonen...
(0:54:39) Maaret:
Tylsistynyt nuori aikuinen, joka ei oikein odota elämältä mitään.
(0:54:44) Petteri:
Joo, ja sillä on niinku tyttöystävä, mutta tässä sarjan alussa se tyttöystäväkin lähtee kävelemään ja...
(0:54:49) Maaret:
Sillai että "ehkäpä meidän ei kannata tuhlata aikaamme, kun emme nyt kauheasti toistemme seurasta nautita."
(0:54:56) Maaret:
Yliopistossa sitten tavataan ehkä nämä vähän tärkeimmät kaverihahmot.
(0:55:02) Petteri:
Jotka on kotosin kauempaa Ishikawasta, landelta sieltä länsirannikolta, melkeinpä samoilta hoodseilta kuin Skip and Loaferin päähenkilö.
(0:55:12) Petteri:
Futaba ja Makoto, jotka muuttaa Tokioon yliopistoa käymään ja ystävystyy tämän muun porukan kanssa.
(0:55:20) Maaret:
Futaba on tosiaan tällainen vasemmisto, muukalaisten oikeuksien puolustava aktivistityttö, ja Makoto on crossdressaava poika.
(0:55:30) Petteri:
Joo, ja näistä tulee sitten osa tätä porukkaa tässä, minkä kanssa hengataan.
(0:55:36) Maaret:
Futabaan liittyy ehkä tästä pääporukasta, etenkin tässä sarjan alkupuolella, se ehkä kaikista dramaattisin systeemi ja painostavin juonielementti juuri tämä, että se liittyy tähän muukalaisten suojeluun tähtäävään SHIP-järjestöön.
(0:55:58) Maaret:
Sitten siellä toiminnassa mukana oleminen alkaa tosiaan tuntuakin vähän ahdistavalta jossain kohtaa, kun tulee sitä 3D-printti-käsiasetta säilytettäväksi ja sillä lailla paine kasvaa.
(0:56:10) Maaret:
Ja Makoto on ihan jännä hahmo. Sehän muuttaa Tokioon, jotta se olisi kaukana sieltä omilta huudseiltaan ja voisi presentoida sitten omana itsenään. Sehän ei ole transnainen identiteetillisesti, vaan nimenomaan poikahahmo, joka tykkää käyttää tyttöjen vaatteita, näyttää nätiltä, laittautua ja sillain presentoida itseään sosiaalisesti naisellisesti.
(0:56:37) Maaret:
Mutta eihän sillä ollut mitään semmoista kehodysforiaa tai erityistä tarvetta, että oma keho olisi jotenkin naisellisempi tai sillälain.
(0:56:46) Maaret:
Kyllähän se vähän arastelee siellä, kun kesällä mennään uimarannalle, että "peruukki lähtee, jos menen tonne mereen ja ei oikein viitti."
(0:56:54) Maaret:
Mut sit lopulta se on sillälailla, että no jaa, jättää peruukin ja menee ihan poikien uimasortseissa sinne muiden mukaan rymymään.
(0:57:02) Maaret:
Ja kaikkihan kutsuu sitä pronominilla "he".
(0:57:05) Maaret:
Tämähän on ihan sillälailla ielenkiintoisen sateen kaareva hahmo ja ei kauhean ehkä helposti määritettävissä oleva sukupuoli-identiteetti näin länsimaiselle kuluttajalle, koska tämä on just vähän tämmöinen ehkä otoko no ko -henkinen hahmo.
(0:57:22) Petteri:
Joo.
(0:57:22) Maaret:
Eli just crossdressaava poika, joka kuitenkin kokee itsensä pojaksi, mutta haluaa pukeutua tytöksi.
(0:57:31) Petteri:
Sit meillä on erinäisiä ja muitakin vähemmän tärkeitä sivuhahmoja, joilla ei välttämättä ole ihan hirveästi mitään tekemistä näiden muiden päähenkilöiden kanssa, mutta joiden elämää ja juttuja me kuitenkin seurataan ja jotka antaa tätä maailmanrakennuksellista syvyyttä.
(0:57:47) Petteri:
Esimerkiksi tämä opettaja Watarasen ex-tyttöystävä, joka on töissä isossa firmassa SES:ssä, joka on vähän niin kuin tällainen paikallinen Sony. Iso teknologiafirma, joka tekee näitä aseita Japanissa.
(0:58:07) Petteri:
Sitten on tämä freelance-toimittaja, joka käy aina tätä tyyppiä ahdistelemassa, joka haluaa saada totuuden selville, semmoinen aika ankee jäbä.
(0:58:18) Petteri:
Sitten on tämä pääministeri, jolla on nämä sen idolihuolet, jonka kautta me saadaan kuulla, mitä vallan ylimmissä kammareissa puhutaan, että kyllä tämä valtakunnan eliitin pakoalus on hiljalleen valmiina ja näin edespäin.
(0:58:34) Petteri:
Sitten on se yksi puolustusvoimien sotilas, jota me tavataan aina välillä, joka on siellä, että täällä mun duuni on sitä, että mun pitää ampua näitä alieneita ja tota…
(0:58:43) Maaret:
Ja se tuntuu siltä, että tässä vähän pikkuhiljaa siitä alkaa tuntua se aika pahalta ja se alkaa kyseenalaistaa sitä, että miksi me oikeastaan tehdään tätä.
(0:58:52) Petteri:
Joo, ja sit se käy kotona ja sit sen sisko on siellä että "Jahas, murhaaja tuli kotiin" ja se on sillai että "No ei ne oikeestaan oo ihmisiä, ja mä vaan teen työtäni" ja sillälai.
(0:59:02) Maaret:
Ja sitten kun käydään sushilla ulkona, niin vanhemmat alkaa kehuskelemaan kokille siellä, että "Meidän poika tappaa niitä muukalaisia, ai että".
(0:59:12) Maaret:
Ja sitten se vähän saa siitä kilarit sillai, että "Ei tämä oikeastaan ole mitenkään kauhean kehumisen arvonen asia."
(0:59:20) Petteri:
Tai sankarillista, niin. Tämmöisiä sivuhahmoja, joita näkyy aina välillä ja joiden matkat aina välillä risteää näiden muiden hahmojen kanssa.
(0:59:31) Maaret:
Ja sitten siellä aina välillä näkyy jotain hahmoja, jotka on itse asiassa ystävystyneet jonkun muukalaisen kanssa.
(0:59:38) Petteri:
Niin, sillai että mä oon käynyt ruokkimassa näitä muukalaisia kun me asutaan täällä evakuointialueen reunalla ja tämmöstä.
(0:59:48) Maaret:
Sitten tietysti tämmöinen… tärkeä, mutta onneksi ehkä aika pieni cameo-rooli. Eli täällä sarjassa välillä pyörii tämmöinen tyyppi kuin Kengo Hanazawa. Eli I Am a Heron mangaka, joka samaan Big Comic Spirits -lehteen mangaa tekee kuin Inio Asano.
(1:00:08) Petteri:
Joo, ja aina välillä meille niin kun näytetään jossain takaumissa ja sillä lailla että niin kun okei tää Kadoden isä, joka mangaeditori oli, niin oli tosiaan tän jäbän editori, ja…
(1:00:18) Maaret:
Ja se on hassu, kun se on piirretty se hahmo semmoiseksi tosi höpöksi, että sillä on semmoiset kimmeltävät isot silmät ja tyhmä leuka ja blondatut hiukset ja se ei kyllä näytä yhtään tosielämän Hanazawalta.
(1:00:34) Petteri:
Tämä tuntuu siltä, että ikään kuin Inio Asano olisi hävinnyt jonkun vedonlyönnin, jonka panoksena on, että jos mä voitan, niin sä laitat mut omaan mangaasi ja piirrät mut maailman cooleimpana tyyppinä.
(1:00:46) Petteri:
Näytetään jopa niinku mangasivuja sieltä, että tää taisi olla Ressentiment, joka on Kengo Hanazawan se scifisarja, jossa oli jäbä, joka meni VR-maailmaan ja tällain.
(1:00:56) Petteri:
Ja sit lopussa mainitaan, että nii se on nyt iso kiho, kun se teki sen zombimangan, ja täähän on tietysti I Am A Hero, ja…
(1:01:04) Petteri:
Animeversiossakin ääninäyttelijänäkin oli Mamoru Miyano vielä, joka on tottakai niinku semmonen cooli nättipoika, joka on semmonen höpsö, ja… tää tuntuu siltä, kun Inio Asano olisi hävinnyt jonkun vedon.
(1:01:13) Maaret:
Jotenkin mulle tuli ehkä enemmän semmoinen fiilis, että se on voittanut jonkun vedon ja sit se on sillä tavalla "hihihihi, lalalala".
(1:01:21) Maaret:
Ja Hanazawa on siellä sillai, että "Ööö, ööö, öööö, mitäs mieltä tästä pitäisi olla?"
(1:01:29) Petteri:
Hmm. No tää hahmo näkyy vaan pari kertaa sarjan aikana, mutta kuitenkin.
(1:01:34) Maaret:
Joo, se on hauska kun siellä puhutaan Hanazawa-senseistä, ja sit on vaan sillä lailla, että Kengo Hanazawa? Et onks täs ihan oikee hahmoo otettu mukaan, ni sit siellä... todellakin todetaan, että juuri samasta tyypistä on kyse.
(1:01:46) Petteri:
Joo, höpsöä. Toki voihan olla, että Kengo Hanasawallakin on joku manga, jossa Inio Asano on samalla lailla höpsönä sivuhahmona mukana.
(1:01:56) Petteri:
Eh, jos joku tietää, niin saa toki kertoa.
(1:02:00) Petteri:
Sitten meillä on vielä yksi tärkeä sivuhahmo.
(1:02:03) Maaret:
Joka oikeastaan vähän nousee kolmanneksi päähenkilöksikin.
(1:02:08) Petteri:
Kyllä, nimittäin poitsu nimeltä Ooba, joka on itse asiassa yksi näistä alieneista, joka tosiaan on vallannut ihmisen ruumiin ja nyt sitten elää aika lailla sillä lailla kodittomana ihmisten keskuudessa ja on tässä sarjan alkaessa tosiaan kolme vuotta elänyt.
(1:02:26) Petteri:
Vähän sillai, että sillä on vähän sellaisia näitä alienilaitteita, joilla se pystyy availemaan lukkoja ja muuta semmoista ja hiippailemaan ihmisten kämppiin ja sillä lailla, mutta tota...
(1:02:38) Maaret:
Se on entinen idolipoitsu, se oli Kadoden suosikki ja se kanssa katosi siellä.
(1:02:47) Maaret:
Ja sehän oli kuolleeksi luultu just siellä emoaluksen ensimmäisessä saapumisessa, kun kuoli jengiä, kun nuketettiin emoalusta.
(1:02:59) Maaret:
Ja se on semmoinen vähän ehkä lapsenomainen… Sehän on lapsi.
(1:03:04) Petteri:
Niin, näin meille sanotaan, että kun se siinä jossain kohtaa tapaa yhden toisen alienin, niin se toinen alien kommentoi, että "Ai sä oot joku pikkupentu".
(1:03:12) Maaret:
Todennäköisesti se on about teini tässä kohtaa, kun kolme vuotta on kulunut. Mutta se on vähän semmoinen lapsekas ja se on tosi semmoinen sydämellinen, iloinen ja mukava poika.
(1:03:25) Petteri:
Joo, mutta se on kuitenkin vähän alieni ihmisten keskuudessa. mutta toisaalta kun se on sellainen, että mä olin aika nuori kun mä tulin tänne, et en mä oikein tiedä, että oliks meillä joku suuri suunnitelma tai jotain, et se ei tiedä näistä jutuista kauheasti.
(1:03:38) Maaret:
Niin, ja sitten toisaalta ehkä se nyt alkaa olla jo vähän sillä tavalla, että no en mä oo oikeastaan muukalainen, enkä mä oo oikeastaan ihminenkään, että jotain siltä väliltä ehkä.
(1:03:50) Petteri:
Joo, kyllä. Mehän tässä tosiaan Kadode ja Ooran tapaa sen ja ottaa sen vähän niinkun asumaan sinne Kadoden kämppään…
(1:04:02) Maaret:
…Jossa Oorankin tuntuu viettämään ehkä enemmän öitä kuin kotonaan, vaikka virallisesti asuukin siellä kotona vielä.
(1:04:10) Petteri:
Joo, ja se on sellainen hassua, että me nyt hengataan tämän alienipoitsun kanssa, mutta mitäs nyt sitten? Tietääkö se mitään näistä jutuista?
(1:04:19) Petteri:
Ei se nyt ihan kauheasti tiedä. Se on vähän sellainen hassua että kun näähän yliopistossa liittyy tämmöiseen okkultismikerhoon…
(1:04:26) Maaret:
Tai siis eivät liity, mutta vähän hengaavat sen kerhon kanssa. Jossa on yksi jäsen.
(1:04:31) Petteri:
Joka on semmoinen afropäinen puheenjohtaja. Ja se on kauhean innostunut ufoista…
(1:04:40) Petteri:
…ja niinkun selittämättömistä ilmiöistä ja se on sillä lailla että "joku kuulemma oli nähny ufon" ja se on sillä lailla että "miks sä puhut näistä ufoista kun tossahan noita avaruusaluksia pyörii", ja se on sillä lailla että "ei tommosia ufoja, niissä ei oo romantiikkaa".
(1:04:54) Maaret:
Varmasti vielä on parempia ufoja jossain tuolla.
(1:04:56) Petteri:
Niin… sillä lailla että koko sen niinkun elämäntapa ja harrastus on menny pilalle kun alienit oikeesti tuli tänne. Siinä oli se kohta jossa ne menee sinne kesäleirille ja on sillä lailla että "no niin täällä oli nää tytöt jotka niinku kuulemma näki alienin, ja oliks se niinku tämmönen, tämmönen niinku harmaa, harmaa soikiosilmänen, vai oliks se tämmönen reptiliaani", ja sit se on sillä lailla että, "joo mä voin piirtää" ja sit se piirtää semmosen niinku perus-invaderin, jolla on niinku kypärä päässä ja sit se on sillä lailla, "ei, se olikin vaan tommonen tylsä alieni, arkinen alieni."
(1:05:25) Maaret:
Siitähän nousee tämä mielenkiintoinen juttu, että onko ne alienit olleet aikaisemminkin täällä?
(1:05:33) Petteri:
Sillon vuosia sitten.
(1:05:33) Maaret:
Koska tämä alieni, mikä oli kuulemma nähty, oli nähty silloin kahdeksan vuotta sitten, eikä kolme neljä vuotta sitten, kun se invaasio tapahtui. Tai saapuminen.
(1:05:45) Petteri:
Joo. Mutta e, mitä olin sanomassa, on se, että tätä okkultismikerhon johtajaakaan ei kuitenkaan oikein, vaikka se tietää, että Ooba on alieni ihmisen kehossa, niin sitä ei kiinnosta kauheasti kysellä siitä, että mistä te alienit olette tulleet tai mitä te haluatte.
(1:06:01) Maaret:
Joo, luulisin, että Kadode ja Oorankin olisi vähän enemmän tentannut sitä tai jotain, mutta...
(1:06:06) Maaret:
Toisaalta se on ehkä vähän osa sitä, että ei näitä ihmisiä ihan kauheasti itseasiassa kiinnosta, että mitä nää alienit on ja mitä ne haluaa.
Dededede: Julkaisu
(1:06:18) Maaret:
Julkaisusta sitten voisi ihan ensin sanoa, että tämän sarjalla on tosi hyvä nimi. Sehän on sama japaniksi ja englanniksi, eli Dead Dead Demon's Dededede Destruction.
(1:06:29) Maaret:
Ja se liittyy niin monella tavalla tähän sarjaan. Sillai että…
(1:06:31) Maaret:
Destruction tietysti viittaa siihen, että se maailmanloppufiilis tässä vähän on, ja de-de-de-de taas on se ääniefekti, mitä tässä käytetään aina aseiden paukkumisesta, muun muassa kun niitä muukalaisia siellä lahdataan.
(1:06:50) Petteri:
Niin, että ihmiset kehittää kaksijalkaisia taistelurobotteja, jotka ampuu konekiväreillä.
(1:06:56) Petteri:
Ja sit se äniefekti on sillä lailla "de de de de de de". Ja sä oot sillä lailla "uu tässä on tää sarjan nimi" kun veri roiskuu ja pikkulapsen näköiset alienit siellä huutaa että "ei, säästäkää meidät, apua karatkaa".
(1:07:10) Maaret:
Sitten on vielä se demon, joka viittaa siihen, että kadoden kiusanimi ala-asteellahan oli "demon"…
(1:07:19) Maaret:
koska jos nimen Kadode (門出) kanjit, eli portti ja poistuminen, kääntää ympäri, niin sitten sen voi lausua "de-mon".
(1:07:28) Maaret:
Ja sitä kun kiusattiin, niin tämä haukkumanimi oli tietysti vähän tarjottimella.
(1:07:33) Petteri:
Kyllä. Mutta tää on tämmönen Vizin julkaisu tämä. Isokokonen ja vähä kiiltoo kannessa. Joka pokkarin kannessa on yksi hahmo isolla ja sillai.
(1:07:44) Maaret:
Joo, nää kannethan on tosi agressiivisia just, ne hahmot on super lähikuvassa aina.
(1:07:52) Petteri:
Käännös tässä sarjassa on ihan hauska, että tässähän on kauheasti tätä höpötystä ja sekoilevaa huutamista ja videopelitermejä ja meemien huutelua, mitä nämä tytöt keskenään heittää, niin se on kyllä saatu ihan hauskasti käännettyä.
(1:08:09) Maaret:
Joo, semmoinen hyvin eläväisen tuntunen.
(1:08:12) Petteri:
Joo, semmoinen pisti vaan silmään, että kun Tokion 23 erillisaluetta, eli siis "wardia" englanniksi – "23 wards".
(1:08:22) Maaret:
Metropoli, eikä niinkään yksi kaupunki.
(1:08:22) Petteri:
Niin, kun nämä on nämä Tokion keskustan 23 keskeisintä kaupunkia/lääniä, Shibuya, Shinjuku, Nerima, Toshima, kaikki nämä mitkä kaikki tietää. Niin joka kerta, kun ne mainittiin tässä sarjassa, sanottiin vaikka, että "lentävä lautainen on lähestymässä 23 wardin aluetta" tai sinne ei saa mennä, poistumiskielto tai jotain, niin se oli konsistentisti käännetty väärin tässä sarjassa,
(1:08:49) Petteri:
että se oli tulossa "kahdennenkymmenennenkolmannen wardin alueelle", ikään kuin niillä olisi jotkut järjestysnumerot.
(1:08:57) Petteri:
Eli kääntäjä ei ollut jotenkin tajunnut, että mitä se ilmaus "23 wards" tarkoittaa.
(1:09:02) Petteri:
Paitsi lopulta ihan viimeisessä pokkarissa oli lopulta käännetty oikein ensimmäistä kertaa.
(1:09:07) Petteri:
Ja eihän tämä iso moka ole, mutta minua vaan ihmetyttää, että miten joku voi oppia Japania niin hyvin, että se pystyy kääntämään mangaa, mutta on kuitenkin jotenkin elämässään onnistunut välttämään tämän ilmauksen olemassaolon, että mitä se tarkoittaa.
(1:09:20) Petteri:
Tokio nyt kuitenkin on aika keskeinen asia maailmassa.
(1:09:23) Maaret:
Ja ainakin Japanin kieltä osaavan maailmassa, voisi kuvitella.
(1:09:24) Petteri:
Niin.
(1:09:28) Maaret:
Muutenhan tämä on Vizin Signature-sarjan julkaisu, eli iso pokkari. Värisivuja alussa ja sellaiset taitettavat kannet. Ei siis irtokannet, vaan se, että se pahvi on vähän pidempi ja se taittuu sisäänpäin.
(1:09:44) Petteri:
Siellä on semmoinen läppä, semmoinen koristeläppä enemmän.
(1:09:48) Maaret:
Joo, ei ole varsinaista funktiota, mutta onpahan vähän fiinimpi fiilis.
Dedede: Animesovitus
(1:09:56) Petteri:
Animesovitus sitten.
(1:09:58) Petteri:
Tästähän julkaistiin tuossa keväällä '24 kaksi kahden tunnin elokuvaa.
(1:10:04) Petteri:
Ja niitä me ei olla katsottu, niin ei tiedetä, miten toimii juoni siellä. Niitä ei ole Lännessä julkaistu.
(1:10:11) Petteri:
Mutta niiden pohjalta sitten laajennettiin tämmönen kahdeksantoista jakson pituinen TV-sarja, joka sitten viime kesän aikana esitettiin toukokuusta syyskuuhun, ja joka Crunchyrollistakin löytyy.
(1:10:23) Petteri:
Ja minuutteja kun tässä laskee, niin aika paljon sitä stooria oli vissiin sitten laajennettu tähän TV-versioon, että se on varmastikin se kanoninen tapa katsoa tää sitten animena, jos haluaa.
(1:10:36) Maaret:
Joo, lisättiin tietysti kanssa openingit ja tuotantostudiona toimi Production +H, joka on mulle vähän uusi tuttavuus.
(1:10:46) Petteri:
Joo, en ollut kuullut itsekään ennen.
(1:10:49) Petteri:
Me katsottiin tästä vähän alkuu ja vähän loppuu, ja sieltä pisti kyllä kaiken näköistä jännää mieleen.
(1:10:58) Maaret:
Joo, ei ihme että oli sovitettu, pidetty kyllä hyvin sama tarina, mutta yksityiskohtia oli sovitettu aika paljonkin ja usein ja ei ihme silleen, koska se kuulostaa järkevältä kun ollaan leffaa tekemässä.
(1:11:14) Petteri:
Joo. Sillä lailla oli järjestetty selkeämmäksi siinä alussa se,että nämä alienien hyökkäyksen kuolonuhrit koostuivat lähinnä siitä, että Jenkit ampuivat sen pommin.
(1:11:24) Petteri:
Näytettiin myöskin selkeämmin siellä heti alusta, että ei nämä alienit ole minkäännäköinen uhka ihmisille.
(1:11:30) Petteri:
Eikä myöskään piilotella sitä, miltä nämä alienit näyttävät,vaan ne näytettiin heti ekasta jaksosta. Mangassahan tämä hiljalleen tuli selväksi.
(1:11:39) Maaret:
Mangassa oli ensimmäisen kolmen pokkarin muodostama prologiosuus, jonka päätteeksi sitten alienit otettiin mukaan visuaalisesti.
(1:11:51) Maaret:
Ehkä isoin ero tässä oli, että hän on sovittanut tämän viimeisen pokkarin kehyskertomukseksi, että siitä aloitetaan ja siihen lopetetaan ja sitten se varsinainen mangan tarina alkaa vasta kakkosjaksossa.
(1:12:12) Petteri:
Joo, mutta kuitenkin sillain, että kun se on se nollas jakso on sillain, että no niin, tulevaisuudessa on tällaista näin, ja sitten se kehyskertomus on sillain, että annapas kun mä kerron, mitä tässä viimeisen kahdeksan vuoden aikana on tapahtunut. Ja sitten on tämä varsinainen sarja. Ja sitten palataan viimeisessä jaksossa taas tähän, että no niin ja nyt me ollaan täällä, mihin me päädyttiin, niin mun mielestähän se toimi tosi hyvin.
(1:12:38) Petteri:
Koska mangassa se viimeinen pokkari oli sitten vähän semmoinen niin kuin irrallinen lopetus.
(1:12:42) Maaret:
Joo, joka kävi vähän raskaaksi. Mä luulen, että toi animen kokemus on vähän erilainen tosiaan just sen takia, että vähän niin kuin kerrotaan heti alkuun, että mihin sarja tulee päättymään.
(1:12:55) Petteri:
Joo, ja mun mielestä mitä enemmän mä sitä mietin, niin se oli aika semmonen toimiva ratkaisu.
(1:12:55) Maaret:
Koska se luo ihan erilaiset odotukset silleen, että mitä tässä tarjossa tulee tapahtumaan.
(1:13:07) Petteri:
Yleensähän jos on joku animetuotanto ja siellä on joku jonka nimi on "jakso 0", niin tulee vähän semmonen, että ooookei. Että tää on selkeästi joku semmonen, josta ei voi tajuta mitään, jos ei oo mangaa lukenut. Ja tää on vaan tämmönen joku ekstrabonushomma. Mutta tässä se kyllä pitää kattoa se nollaskin jakso. Koska muuten sä et tajua mitään mitä viimeisessä jaksossa tapahtuu sitten.
(1:13:27) Maaret:
Roolitusfilosofia tuntui olevan se, että oli selkeästi nostettu Kadoden ja Ooranin näyttelijät ihmisistä, jotka eivät ole ääninäyttelijöitä varsinaisesti.
(1:13:43) Maaret:
Kadodea näyttelee Yoasobi-yhtyeen laulaja Ikura eli Rira Ikuta – kirjoitetaan länkkärikirjaimilla "Lilas".
(1:13:52) Maaret:
Yoasobihan tekee paljon animemusaa, siis… Oshi no kon ja Frierinin ekat openingit esimerkiksi. Beastarsin kakkosopeningin kanssa.
(1:13:57) Maaret:
Ja yleensä se sitoo tosi kivasti lyriikat ja sen biisin siihen sarjaan, mistä kerrotaan.
(1:14:08) Petteri:
Tähän sarjaan taas oli tehnyt opening-biisin Inio Asano itse.
(1:14:13) Maaret:
Oh oh. Mutta siinä laulo nää Ooranin ja Kadoden näyttelijät.
(1:14:18) Maaret:
Oorania näyttelee Ano, joka on musiikintekijä ja live-näyttelijä. Oshi no kon live-versiossa se Mem-cho. Muunmuassa.
(1:14:27) Maaret:
Ja sitten se on tehnyt uuden Ranma-sovituksen openingin ja sillä lailla.
(1:14:31) Petteri:
Joo, olen tässä viime aikoina katsonut muutamankin elokuvan, jossa se on erinäköisissä rooleissa.
(1:14:38) Maaret:
Sehän sopii siihen tosi hyvin sillä lailla, kun sillä on se vähän kärisevä, vähän outo ääni.
(1:14:42) Petteri:
Joo. Mutta joo, se on vähän hassua, kun näin ei-ääninäyttelijämäiset äänet kuuluu näistä animehahmoista.
(1:14:50) Maaret:
Joo, ja se on jännä, koska vaikka se Ano tekee tuolle Ooranille tosi tyylitellyn ja karikatyyrimäisen äänen, niin se ei ole kuitenkaan semmoinen animekarikatyyrin kuulonen.
(1:15:02) Petteri:
Niin.
(1:15:02) Maaret:
Vaan se on kuitenkin jotenkin erilainen kuin mitä animessa yleensä.
(1:15:06) Petteri:
Jännä.
(1:15:07) Maaret:
Joo.
(1:15:08) Maaret:
Sitten kyllähän siellä muut näyttelijät on hyvinkin sitten ihan animeääninäyttelijöitä.
(1:15:15) Maaret:
Ja sitten huomaa, että siellä on jotain sivuhahmoja roolitettu vanhemman ääninäyttelijäpolven merkkihenkilöillä.
(1:15:25) Maaret:
Että Isobeyania näyttelee Tomokazu Sugita ja Kadoden isää näyttelee Kenjiroo Tsuda ja Hiroshia Junichi Suwabe. Ja sillain.
(1:15:35) Maaret:
Ja sitten siellä on tietysti se Mamoru Miyano, Kengo Hanazawana.
(1:15:39) Petteri:
Sanomassa pari repliikkiä, joo. Mutta ihan hyvännäköinen sarja oli, ja siinä oli paljon semmoisia asioita, mitä en ollut tullut mangaa lukiessa ajatelleeksi. Esimerkiksi se, että miltä se kuulostaa se ääni, jota se emoalus pitää siellä ja joka on kuvattu semmoisina tosi kummallisina ei-hiraganoina. Se on semmoinen rääkynä ja vääntyilevä. Se, että mitä tämä alienien puhe on.
(1:16:06) Petteri:
Että se on nauhoitettu sillä tavalla, että ihmiset ovat puhuneet ja sitten niitä on leikelty palasiksi ja varmaan takaperinkin äänitetty, että se kuulostaa puheelta, mutta täysin käsittämättömältä mokelluspuheelta.
(1:16:19) Maaret:
Se oli hauska, kun Ooba just puhuu sillai. Että se kuuluu, kun on vähän hätäinen kohtaus, niin hätä kuuluu äänestä. Se ääninäyttely kuuluu läpi. Ja se ei kuulosta siltä, että se puhuisi keksittyä vierasta kieltä, tai mongertaisi jotain kieltä, mitä ei itse osaa, vaan se kuulostaa luontevalta miten se puhuu, koska se on vaan rikottu ja pirstaloitu se puhe ja järjestetty uudestaan.
(1:16:47) Petteri:
Ja sitten muita tämmöisiä juttuja, että tämä emoalus hehkuu öisin, siellä on valot päällä.
(1:16:53) Petteri:
Ja sitten kun alieneitä ammutaan, niin niiden veri on sinistä, eikä punaista.
(1:16:57) Petteri:
Ja muita tämmöisiä jänniä asioita, mitä en tullut mangaa lukiessa ajatelleeksi.
(1:17:01) Petteri:
Kyllä tää varmaan on oikein hyvä tapa kuluttaa tämä sarja myöskin.
Dededede: Spoileriosio
(1:17:07) Petteri:
Siellä lopetuksessa myöskin oli tehty asiat aika eri tavalla kuin mangassa. Mutta tota, siitähän me päästäänkin varmaan tähän meidän spoileriosioon sitten.
(1:17:18) Maaret:
Elikkä sieltä pokkarin seiska lopusta lähtien.
(1:17:30) Maaret:
Oikeastaan ihan ensimmäinen asia mitä ei tuossa mainittu, mikä tapahtui jo aikaisemmin, oli että yksi noista lukiokavereista, eli tämä resting bitch face -tyttö Kiho, kuolee.
(1:17:43) Maaret:
Tämmöisessä justiinsa, että on alueella mihin tiputetaan semmoinen alienialus, joka on emoaluksesta irtaantunut ja...
(1:17:52) Petteri:
Sit sitä ammutaan sillä energiasäteellä ja sit se putoo sinne niinkun kaupunkiin.
(1:17:55) Maaret:
Niin, ja rakennusta räsähtää ja siellä kolme ihmistä kuolee ja Kiho on yksi niistä. Mikä tietysti kaverien elämään vaikuttaa. Ja siellähän on se semmoinen aika koskettavakin kohtaus…
(1:18:07) Maaret:
;issä ensin on aika kiusallista, kun Ooran tulee vasta puoleksi päiväksi kouluun ja on missannut ne kaikki aamujutut, missä sanotaan, että teidän oppilaskaverinne on nyt kuollut ja pidetään hiljainen hetki ja sillai
(1:18:20) Maaret:
Ja sitten se vaan rynnii sinne lounastunnille ja on sillai, että "Oo, tulinpa nukkuneeksi pommiin, kun vedin FPS-pelissä turpaan koko yön", ja...
(1:18:31) Maaret:
Kukaan ei oikein henno sanoa sille, että itseasiassa mennyt surraan meidän ystävää, eiks sunkin vähän pitäisi?
(1:18:39) Maaret:
Ja sä et oo tainnu edes nähdä näitä uutisia.
(1:18:42) Maaret:
Mutta sitten lopulta, kun Kadode koulun jälkeen ärähtää silleen, että "hei, nyt ei oikeasti ole aika tämmöselle pirtsakalle höpöjutulle, etkö sä tajua, että", niin Ooranhan ihan huutaa siihen, että "kyllä mä tiiän."
(1:18:55) Maaret:
Ja se oli tosi voimakas kohtaus, koska se on koko päivän vaan teeskennelly että se ei tiedä mitä on tapahtunut, koska se ei osaa kohdata sitä tapahtumaa.
(1:19:06) Maaret:
Ja sen kohtauksen todellinen merkitys selviää sitten vasta myöhemmin, koska siinähän on paljon enemmänkin takana, kuin että Ooran on menettänyt ystävän.
(1:19:16) Maaret:
Koska tässähän tulee tää tosi iso, suorastaan madokamagicamainen käänne.
(1:19:22) Maaret:
Koska paljastuu, että itseasiassa Ooran on aikamatkaaja, koska kahdeksan vuotta sitten Ooran ja Kadode kokivat ihan kokonaisen erillisen tarinan vaihtoehtoisessa menneisyydessä.
(1:19:35) Petteri:
Joka kesti kaksi pokkaria.
(1:19:35) Maaret:
Jep, ystävystyivät kesäleirillä ja löysivät ja pelastivat muukalaisen, joka oli ollut tiedustelureissulla silloin jo paljon ennen emoaluksen saapumista.
(1:19:48) Maaret:
Se oli ollut keräämässä tietoa siitä, että kannattaako Maahan tulla vai ei.
(1:19:52) Maaret:
Sitten se antaa Kadodelle ja Ooranille niitä vastaavanlaisia vekottimia kun Isobeyan antaa tosiaan sille Debekolle siinä sarjakuvassa ja Kadode saa sitten... Kadodella on tosiaan tämä koulukiusaamistausta.
(1:20:06) Maaret:
Ja sitten kun hän saakin koulun pojat puolelleen, kun se on siisti ja sillä on se näkymättömyysviitta, minkä se muukalaiselta saa, niin sitten se alkaa kokea vähän semmoista jumalkompleksia siitä,
(1:20:20) Maaret:
kun nämä pojat rupeaa seuraamaan sitä ja hän voi käskyttää heitä, että nyt rupeatte tekemään näitä hyviä tekoja, että täällä on mummeleita jotka tarvitsevat apua ja tavaroidensa kantamiseen ja ostoskassien kantamiseen ja kadun ylittämiseen ja näin edespäin.
(1:20:36) Maaret:
Ja täällä on joku eksynyt lapsi ja sillai..
(1:20:38) Petteri:
Ja Kadode ja Ooran sitten tosiaan siellä lentelevät näillä pääpropelleilla ja ovat piilottaneet tän alienin tällaiseen tyhjäksi tyhjennettyyn Isobeyan pehmoleluun, joka…
(1:20:52) Maaret:
Kadoden isä on antanut sen sille lahjaksi.
(1:20:54) Petteri:
Joo, ja sitten on tämmöinen tosi semmoinen, että no niin, tässä se oikean maailman Isobeyan-alieni nyt sitten on, ja antaa sulle niitä taikavehkeitä.
(1:21:05) Maaret:
Joo, ja ne puhutteleekin sitä Isobeyanina.
(1:21:09) Maaret:
Mutta sitten se kiva ennen pitkää hupenee, kun Kadode saa muukalaiselta semmoisen pamautustikun, jolla se vahingossa posauttaa kokonaisen junan ilmaan raiteiltaan, mistä aiheutuu kuolon uhreja ja loukkaantumisia, ja se on aika iso ja paha juttu.
(1:21:26) Petteri:
Ja Kadodella muutenkin alkaa tulla vähän tämmönen niin kuin Light Yagami -kompleksi, että...
(1:21:31) Maaret:
Joo. Ja sit se yrittää sen jälkeen jatkaa sitä oikeuden soturin tehtävää ja on siellä sillai että "joo olihan se aika ikävä se junajuttu, mutta sen takia mun täytyykin nyt tehdä näitä hyviä asioita oikein urakalla ja parantaa maailmaa."
(1:21:50) Petteri:
Ja sitten se sanoo, että "joo, Isobeyan on mun lempimanga, mutta mä en oo koskaan tykänny siitä päähenkilöstä, kun se aina vaan käyttää niitä itsekkäisiin ja tyhmiin tarkoituksiin, että niinkun minä aion käyttää näitä asioita ainoastaan hyviin tarkoituksiin ja parantaa maailmaa."
(1:22:04) Maaret:
Ja sitten käy sillä pamautustikulla muun muassa uhkailemassa, mutta joskus myös tappamassa, pahoiksi katsomiaan ihmisiä, just tällä lailla Light Yagami -henkeen, kaikella kymmenenvuotiaan viisaudellaan.
(1:22:18) Maaret:
Ja sitten tämä kaikki käy sille tosi henkisesti raskaaksi, koska… liikaa valtaa pikkutytöllä ja näin.
(1:22:28) Maaret:
Ja sitten lopulta se päättää, että en enää pysty, kun se on aika lailla työntänyt kaikki pois luotaan ja ei enää pysty olemaan kauheesti tekemisissä ihmisten kanssa kun sillä on koko ajan niin paha olo. Ja sitten lopulta se on sillai että en pysty enää tähän, ja hyppää sieltä luhtiparvekkeelta.
(1:22:34) Maaret:
Ja sitten se muukalainen toteaa, että "hitsi, nää ihmiset ovat kyllä aivan sekoja, että minäpä menen kotiin kohta kertomaan, että ei tänne ainaskaan kannata tulla."
(1:22:58) Maaret:
Mutta Ooran haluaa pelastaa Kadoden, vaikka se sitten johtais minkänäköiseen maailmanloppuun.
(1:23:04) Maaret:
Ja tämä muukalainen, joka kuitenkin oli myös ystävystynyt kadoden kanssa, suostuu johdottamaan Ooranin aika-avaruusjatkumoon piilottamaansa avaruusalukseensa, ja sitoo Ooranin tietoisuuden takaisin siihen hetkeen, kun muukalainen oli saapunut maahan.
(1:23:26) Petteri:
Eli ei konkreettisesti niin kuin sillai matkusteta ajassa, mutta niin kuin tietoisuus lähetetään takaisin ja sitten...
(1:23:30) Maaret:
Vähän niin kuin Steins;Gatessa.
(1:23:32) Petteri:
No joo, vähän niin kuin sillä lailla.
(1:23:34) Maaret:
Kun vaikka tää kone myheltää Ooranin muistot vähän puuroksi, niin sille jää epämääräinen tunne siitä, että hänen täytyy muuttua assertiivisemmaksi, jotta Kadoden ei tarttisi aina puolustaa häntä ja sitten Kadodea ei kiusattaisi, vaan voitaisiin olla ystäviä.
(1:23:52) Maaret:
Koska sille on jäänyt vahva fiilis, että Kadode on kyllä paras tyty ja sen kanssa kannattaa hengata.
(1:23:58) Maaret:
Ja niin sitten käy ja Ooran rupeaa öliseväksi tytöksi ja menee sinne julistamaan höpöhöpöjä ja ystävystyy Kadoden kanssa siellä menneisyydessä uudella aikalinjalla ennen kuin on muukalaista tavattu.
(1:24:15) Petteri:
ja sitten ne ei mene sinne kesäleirille ja ei tapaa sitä muukalaista ja sitten käy niin kuin tässä sarjassa on käynyt, että niin kuin eletään normaalia elämää, mutta se muukalainen sitten tosiaan käy siellä siitä huolimatta ja palaa takaisin ja on sillä lailla, että joo kyllä sinne Maahan voi mennä.
(1:24:33) Petteri:
Joten oikeastaan tämä oli niin kuin Ooranin syytä, että alienit tuli ja hyökkäs.
(1:24:38) Maaret:
Koska hän oli tietoisena siitä, ne oli keskustellut sen läpi, että jos me ei koskaan tavata, niin on hyvin mahdollista, että minä menen sitten sanomaan, että Maahan kannattaa tulla ja siitä saattaa sitten kauheuksia koitua, koska nyt tiedän, että ei kannattaisi tulla Maahan, koska ihmiset on kauheita.
(1:24:57) Maaret:
Mutta tästä sitten jää Ooranille semmoinen kalvava syyllisyyden tunto, koska vaikka se ei muista että miksi, niin esimerkiksi silloin, kun Kiho kuolee, niin se tietää, että se on jollain tavalla hänen vikansa.
(1:25:11) Maaret:
Ja kaikki tämä kauheus, mikä muukalaisten tulosta on aiheutunut, sillä on semmoinen kalvava fiilis, että jotenkin minä olen vastuussa tästä, vaikka se ei tiedä miksi.
(1:25:22) Maaret:
Ja sen takia sillä oli sitten siinä, kun Kiho kuoli, niin semmoinen defensiivinen reaktio, että se ei vaan pystynyt kohtaamaan niitä kavereitaan asianmukaisesti, surumielisesti. Vaan sen piti ensin näytellä, että kaikki on ok.
(1:25:39) Maaret:
Ja tämä oli myös semmoinen kohta, missä selvisi, että miksi Kadode, joka vaikuttaa niin normaalilta tytöltä, on myöskin tämän sarjan päähenkilö.
(1:25:49) Maaret:
Koska tosiaan se on tämän sarjan Madoka siinä, missä Ooran on sen Homura.
(1:25:54) Maaret:
Ja kyllä tämä Kadoden murhamaisterivaihe oli mun mielestä aika voimakasta luettavaa siinä, että miten tämä yksinäinen tyttö, joka on pettynyt perheeseensä ja yhteisöönsä ja kaipaa vain sitä, että joku tarvitsisi häntä, niin joutuu tämmöiseen ihan kamalaan kierteeseen, missä se vahingossa tekee, saa aikaan kamalan asian, ja sitten se joutuu itselleen selittelemään sitä, että tämä oli vain tämmöinen ymmärrettävä uhraus suuremman hyvän tieltä, että mä saan vaikka mitä hyvää aikaan vielä tällä mun vehjerepertuaarilla.
(1:26:32) Petteri:
Niin, ja tämäkin sitoutuu taas siihen tematiikkaan, että miten käy kun antaa ihmisille alieniteknologian.
(1:26:38) Maaret:
Joo, mutta se oli mun mielestä varsin siisti, miten tässä takaumakaaressa tuli semmoinen selitys sille, että miksi ne asiat, mitkä ovat tärkeitä, ovat tärkeitä tässä sarjassa.
(1:26:51) Maaret:
Ja muun muassa just sitä, että miksi Ooranilla on se outo hahmonkehitys tapahtunut, mitä ei ole mitenkään selitetty. Että se oli aikaisemmin semmoinen arka ja ujo, ja nyt se on tämmöinen ölisijätyttönen.
(1:27:05) Maaret:
Ja just tosiaan tämä Kadoden rooli.
(1:27:08) Maaret:
Ja nehän pojat, kun ne ottivat Kadodelta käskyjä ja olivat nostaneet sen pomokseen ja oli sillä lailla, että me halutaan olla sun alaisia, koska sä oot cool, niin nehän sitten alkoi kutsua itseään, että me ollaan Demonssit, koska se oli se Kaoden kiusanimi, niin siitä tulikin semmoinen vähän niinku voimauttava.
(1:27:20) Petteri:
Jep.
(1:27:27) Petteri:
Jaa, Ooba saa tämän kaiken selville. Sillä muistinlukuvehkeellään.
(1:27:32) Maaret:
Joo, koska ne muistot edelleen on Ooranissa, vaikka se ei pääsekään niihin käsiksi.
(1:27:38) Petteri:
Sitten ollaan siellä vähän niin kuin okkulttismikerhon kesäleirillä, tutkimusmatkalla, sinne näin, ja saadaan tämä kaikki selvillä.
(1:27:49) Maaret:
Se näyttää tämän kaiken Makotolle, jonka kanssa se on vähän niin kuin, noh, ne on ainoat pojat tässä kaveriporukassa, niin varmaan sen takia ne tulee hyvin toimeen keskenään.
(1:28:03) Maaret:
Mutta sitten ne yhdessä käy läpi tämän takaumakaaren ja näkyy siellä koko ajan taustakatsojina.
(1:28:10) Petteri:
Toisinaan kommentoivatkin siellä.
(1:28:12) Maaret:
Mutta eivät voi mitenkään vaikuttaa tai olla vuorovaikutuksessa niiden takauman ihmisten kanssa.
(1:28:18) Petteri:
Mutta tosiaan tämä saadaan selville, kun ollaan siellä okkultismikerhon kesäleirillä kautta tutkimusreissulla tänne merenrannalle, jonne se alieni tosiaan aikoinaan tuli ja jossa tytöt joko tapasi tai ei tavanneet sen. Ja nykyajassa sitten taas Ooranin ja Ooban välille alkaa syntyä sellaista romanttista kipinää tosiaan, joka aiheuttaa vähän semmoista jännitettä, että mitäsköhän tässä nyt sitten tulee? Tuleeko mitään? Pari pusuakin vaihdetaan siellä.
(1:28:52) Petteri:
Olkoonkin, että Ooba ei tietenkään ole ihminen, mutta ei sen näytä sitä kauheasti haittaavan.
(1:28:58) Maaret:
Eikä Ooraniakaan.
(1:28:58) Petteri:
Se on sillai hauska, kun Ooran on tosi sellainen, että minua ei mikään huoleta tässä maailmassa, mutta sitten kun näytetään, että on se pusu ollut, niin sitten se istuu siellä huoneessa ja tuijottaa silmät lautasena ja miettii, että mitäköhän nyt sitten?
(1:29:16) Maaret:
Joo, koska se on selkeästi semmoinen tyttö, joka ei ole kauheasti näitä tämmöisiä romanssijuttuja miettinyt. Toisin kuin Kadode, joka on sitten sitä opettajaansa haikaillut, mutta Ooranilla se ei tunnu olleen minkäännäköinen juttu elämässä.
(1:29:30) Maaret:
Ja sitten kun tuleekin näitä romanttisia kanssakäymisiä, niin sitten se on hyvinkin hämmentynyt siitä. Ja sitten siellä rannalla, kun kävellään Ooban kanssa, niin senhän täytyy oikein kerätä rohkeutensa ja niinkun huutaa kovaan ääneen, et mä tykkään susta!
(1:29:48) Petteri:
Ja tämä ihastushan pikkusen aiheuttaa vähän semmoista kitkaakin näiden tyttöjen välillä, että ne ei ookaan enää toistensa tärkeimmät ihmiset ja tämmöstä.
(1:29:58) Petteri:
Mutta sitten!
(1:29:58) Maaret:
No siellä muunkalaisten emoaluksessahan on semmoinen ikävä vika, joka aiheuttaa paitsi emoaluksen tuhoamisen tässä ihan kohtapuoleen, tämän ensimmäisen yliopistovuoden kesän lopulla…
(1:30:15) Maaret:
…niin sitten myös on luvassa maailmanloppu siihen maan päälle, ja tästähän on siellä nettifoorumeilla pyörinyt huhua pitemmän aikaa.
(1:30:22) Petteri:
Joo, just sillä tavalla, että anonyymipostaaja on sillä tavalla, että minä olen alieni ja tiedän, että se räjähtää ja kukaan ei usko sitä, mutta sitten meille paljastuu, että oikeasti siellä oli kyllä kaikennäköisiä alieneja, jotka kirjoitteli sinne nettiin anonyymisti.
(1:30:36) Petteri:
Mutta joo, tämä ihan mangakin sanoo meille usein pokkarien lopussa, että "15 päivää ihmiskunnan tuhoon". Ja no, maailmanloppu lähestyy.
(1:30:44) Maaret:
Joo. No, Oobahan yrittää estää tämän tuhon isoksi osaksi varmasti Ooranin takia.
(1:30:55) Maaret:
Kun se on nähnyt ne unohdetetut muistot ja se on saanut samalla siellä… oli vähän semmoinen neljännen? viidennen? kuudennen? seinän rikkomiskohtaus.
(1:31:06) Maaret:
Että se Isobeyan.muukalainen oli sellainen, että "Hei, sinä, joka katsot sieltä jostain tätä mitä täällä nyt tapahtuu. Mä annan sulle tämän emoaluksen tuhoamisen estokoodin."
(1:31:19) Petteri:
Ja se on sillä, että hetkinen, puhutteko te minulle, tämän mangan lukijalle, mutta ei se puhukin tietysti vaan Ooballe, joka kattoo niitä muistoja.
(1:31:28) Maaret:
Just näin. Se oli siisti kohta.
(1:31:28) Petteri:
Joo.
(1:31:31) Maaret:
Mutta Ooba ei onnistu estämään sitä tuhoa, vaan siinä käy niin, että emoalus räjähtää ja koko Tokio tuhoutuu.
(1:31:40) Maaret:
Ja sitten myöskin ympäriinsä kaikkialla maailmassa alkaa leijalla valopalloja, jotka tuhoo kaiken semmoisen orgaanisen, mihin ne koskee, muun muassa ihmiset.
(1:31:51) Maaret:
Ja siellä on se hurjan surumielinen, mutta tavallaan täyttömyksellinen kohtaus, missä Hiroshi ja ruma koira on lähdössä sieltä Tokiosta, mutta ne on jääny liikenneruuhkaan, ja sitten ne vaan... Hiroshilla on se koira sylissä, ja ne vaan kattoo sieltä, kun se tuho tulee, ja...
(1:32:08) Petteri:
Räjähtävät ilmaan niin kuin Terminaattori kakkosessa.
(1:32:09) Maaret:
Joo.
(1:32:11) Maaret:
Joo. Mutta sillälai... Ne kattoo sitä sillai jotenkin tyynesti, ja sillai, että okei, no tää on nyt se loppu sitten. Että se oli mun mielestä hirmu hieno kohtaus.
(1:32:21) Maaret:
Ja Ooran ja Kadode ja kaverit on just siellä kesäreissulla, niin ne ei oo Tokiossa. Ne on itseasiassa just tulossa kotiin sieltä, mutta ei pääse ihan kotiin asti.
(1:32:31) Maaret:
Se oli jännä, että animessahan tästä kohtauksesta tuli hirveän erilainen fiilis kuin mangassa, just koska... ilmeisesti siinä soitetaan just sitä kappaletta, mikä siinä mangassakin mainitaan, että "nyt soitamme tämän kappaleen täällä radiossa".
(1:32:48) Petteri:
Joo, näinhän se oli.
(1:32:49) Maaret:
Ja sit se on semmonen aika pirtee söpö kimitysbiisi.
(1:32:52) Petteri:
Joo, Dempagumi.incin biisi "Even if the World's in Pieces".
(1:32:58) Maaret:
Mutta no, sitten meillä on Tokio tuhoutunut ja mitäs sitten?
(1:33:02) Maaret:
No, sitten tapahtuu sillä tavalla, että Kadoden isä herää! Out of nowhere! Se on ollut katoamisestaan saakka, eli siitä emoaluksen saapumispäivästä muukalaisen valtaama, ihan niin kuin Oobakin.
(1:33:15) Maaret:
Mutta sitten sen sisällä oleva muukalainen kuolee ja oma tietoisuus herää takaisin.
(1:33:20) Maaret:
Maailmanlopusta on neljä vuotta ja nähdään ihmisten rippeiden elämää. 95 prosenttiako se oli maailman väestöstä kun oli kuollut.
(1:33:30) Maaret:
Loput elää maan alasissa bunkkereissa piilossa niiltä valopalloilta, joita edelleen pyörii ympäriinsä siellä maailmassa.
(1:33:37) Petteri:
No ei ees bunkkereissa vaan enemmänkin sillai metroasemilla teltoissa.
(1:33:41) Maaret:
No joo, joo. Japanissa ollaan sillä lailla jenkkiyhtiön armoilla ja kaikki on vähän valvottua ja säännösteltyä. Ei ole ihan kauheasti mitään mahdollisuuksia.
(1:33:52) Petteri:
Ja aan pinnalla pyörii tappajarobotteja, jotka ovat osa jenkkejä, ja osa japanilaisia ja osa kiinalaisia.
(1:33:58) Maaret:
Yleisesti ottaen tappavat kaiken minkä näkevät.
(1:34:02) Petteri:
Ja kolme isoa faktiota taistelee vallasta, jenkit ja kiinalaiset ja mitkä ne nyt olivat.
(1:34:09) Petteri:
Japanikin vielä siellä, kun… tosiaan se ilmaan noussut pakoalus tosiaan onnistui viemään Japanin poliittisen eliitin mukanaan ja niilläkin on laserase siellä.
(1:34:20) Maaret:
Kyllä minulla meinasi tässä lopussa, myös jo siellä ennen timeskippiä ja Kadoden isää, huomio herpaantua.
(1:34:29) Maaret:
Ja uli sellainen fiilis, että voisimmeko hoitaa tämän loppu alta pois, koska se alkoi olla vähän sellaista sekavaa.
(1:34:38) Maaret:
Selkeää, että Asanolla on ollut selkeä visio, että mitä tapahtuu, mutta se ei mielestäni onnistu välittää sitä kauhean selkeänä mulle lukijana asti.
(1:34:50) Maaret:
Esimerkiksi, kun sieltä tulee se massiivinen käsi sieltä ulottuvuusportista tai jotain, niin sit se on vähän sillä lailla, että mistä toi tuli? Miksi toi tuli?
(1:34:58) Petteri:
Se ei selittänyt sitä oikein mitenkään, että mikä tämä nyt oli. Miten toi tuli?
(1:35:06) Maaret:
Vissiin se aiheutti nämä valopallot, mutta miksi?
(1:35:10) Petteri:
Tämähän oli animessa näytetty tosi eri tavalla kuin mangassa.
(1:35:14) Petteri:
Animessa oli selkeämpää, että nämä ihmiskunnan tuhonneet valopallot ei johtuneet vain siitä, että emoalus räjähti, vaan ne valopallot alkoivat itse asiassa tulla jo ennen kuin emoalus räjähti.
(1:35:22) Maaret:
Joo, koska sieltä ulottuvuusportista jostain tulee semmoinen massiivinen käsi, jolla on osoittava sormi, josta ne valopallot sitten tulevat.
(1:35:36) Petteri:
Joka tökkää sillai, että nyt tuhotaan tämä maailma tai jotain sellaista. Implikaatio vissiin on, että tämä alienien kotimaailma on sillai, että no niin, tuhotaan toi nyt sitten toi toinen paikka kokonaan.
(1:35:48) Maaret:
Joo, mutta se oli mun mielestä tosi semmoinen outo. Ja sitten siellä tapahtui muutakin vähän, mikä meni mulla yli hilseen.
(1:35:56) Maaret:
Siellä ihan lopussa oli vielä, no tässähän käy vielä niin, että Kadoden isä tapaa Makoton, joka on siellä joka on siellä jossain näissä...
(1:36:07) Petteri:
…Taisteluhommissa. Ja sitten se on sillai että "Annapas, kun kerron sulle kaiken mitä viimeisen kahdeksan vuoden aikana on tapahtunut", ja sitten se kertoo.
(1:36:15) Petteri:
Tämä on se, missä se anime oli sillai että ensin se isä herää, ja sitten se tapaa Makoton. Sitten tapahtuu tämä koko sarja, ja sitten viimeinen jakso on taas sitä, että Makoto on kertonut sille, mitä kaikkea tapahtui. Ja sen takia ymmärrän sen logiikan jakaa se kahteen palaseen.
(1:36:29) Maaret:
Joo kyllä, myöskin hyvä siinä mielessä rytmityksen kannalta, että se viimeinen pokkari kun se oli yhtäkkiä pelkästään Kadoden isää, joka nyt ei lähtökohtaisesti ole se miksi mä oon tätä sarjaa lukenut ja sillai, ja Kadodee ja Ooranii ei näy niinku ollenkaan, koska ne on jossain kadoksissa, ja vähän niinkun spekuloidaan, että täällä on nää kaksi uutta tosi hyvää tappajamechapilottia,
(1:36:56) Maaret:
ja niitä kutsutaan demoneiksi, että voisiko se liittyä ja näin, koska ne pojat kutsuivat itseään kanssa ja joo, ja sitten sitä ei koskaan vahvisteta, mutta kuulostaa semmoselta, että haluan uskoa, että se on näin. Mutta sittenhän Makoto vie isän sinne aika-avaruusaukossa olevalle avaruusalukselle,
(1:37:26) Maaret:
ja sitten isä tekee Ooranit, eli menee siihen samaan hetkeen, mihin Ooran aikanaan sillä toisella aikalinjalla palasi, ja sitten se muuttaa menneisyyttä silleen, että itse asiassa avaruusolennot ei koskaan saavu maahan.
(1:37:41) Maaret:
Siinä ei ihan kerrottu, että minkä takia se muuttuu tälleen, meneekö se isä sinne ettiin sen alienin, ja on sillai, että kuule, mä tiedän, että tää kuulostaa oudolta, mutta mä tiedän, mitä tulee tapahtumaan, ja ette te halua tänne tulla ihan kauheita seuraa.
(1:37:56) Petteri:
Mitä olisi tapahtunut, jos se olisi vain hakannut sen hengiltä?No, meille ei ihan kerrottu.
(1:38:00) Petteri:
Jostain syystä maailma on myös vähän muuttunut. Isobeyan onkin ihan eri niminen sarja.
(1:38:05) Maaret:
Ja siinä ei… Se on mielestäni vain semmoinen juoniaukon tuntunen, ellei minä jäänyt jotain muuta tajuamatta, koska se oli muuttunut jo siinä kohtaa, kun Kadoden isä palasi menneisyyteen, tai sen tajunta.
(1:38:20) Petteri:
Joo. mutta alienit ei koskaan saavu, tytöt kasvaa aikuiseksi…
(1:38:24) Maaret:
Parhaina ystävinä edelleen.
(1:38:26) Petteri:
Joo. Sitten ollaan aikuisia ja Ooranista on tullut SES-firman tuote-markkinointitiimin, ja siellä esitellään uutta robottivirtuaalilemmikkiystävää.
(1:38:40) Petteri:
Näin on, että ei tehtykään sotarobotteja, vaan tehtiinkin tämmösiä kivoja ystävällisiä robotteja tässä firmassa, kun alienit ei koskaan tullutkaan ja…
(1:38:48) Maaret:
Tosi rumia ja epäsöpöjä robottiystäviä. En usko, että siinä on menestystuotetta.
(1:38:54) Petteri:
Ja aika lailla siinäpä se sarja sitten olikin. Että Ooran ei koskaan ottanut sellaista kreisipersonaa, että meille näytetään, että se on paljon semmoinen rauhallisempi ja enemmän semmoinen mitä se oli ala-asteella silloin.
(1:39:08) Maaret:
Joo, mutta se on ehkä jotain vähän sen alkuperäisen pelokkaan Ooranin ja sen ölisijä-Ooranin välimaastossa, että se on kuitenkin kasvanut reippaammaksi ja itsevarmammaksi.
(1:39:21) Petteri:
Ja sitten ihan lopussa sitten kuuluu, kuuluu jostain rinnakkaisulottuvuudesta kuinka näiden tyttöjen toiset versiot niinkun naureskelee keskenään ja tiputtaa niille jostain syystä Isobyan-pokkarin, jota ne alkaa sitten lukemaan.
(1:39:34) Maaret:
Joo. Mä en tykännyt siitä, kun en tajunnut, miten tämän sarjan logiikalla tämä tapahtuu. Varmaan se implikaatio on, että näitä aikamatkoja on tehty useampiakin tai jotain, mutta en tiedä.
(1:39:46) Petteri:
Kenties, mutta ei sillä nyt ihan hirveästi väliä ollu.
(1:39:48) Maaret:
Mulla ei jäänyt vaan hyvä fiilis. Mulla jäi semmoinen, että enkö mä nyt vaan tajua?
(1:39:54) Petteri:
Mun mielestä tämän sarjan ois voinu lopettaa vähän jotenkin toisellakin tavalla. Sillä lailla et niinku en mä nyt tiedä, että oltaisko me tarvittu oikeesti tätä isää, joka niinku resetoi uudestaan kaiken. Et me oltais voitu keksiä niinku joku toinen tapa, ja...
(1:40:06) Maaret:
Joo, tää loppu vähän niinku hajos.
(1:40:09) Petteri:
Ja siel oli niinku liikaa sitten, että no nii, mechatappeluita sitten vielä tähän perään, että tämä ei ollut kyllä ihan semmoinen sarja, mitä minä aloin lukemaan, että…
(1:40:18) Maaret:
Se harhailee vähän liian kauas ja siinä just alkaa vähän se punainen lanka hajota ja kadota ja katketa ja sillai.
(1:40:28) Maaret:
Ja mun mielestä oli aivan supersurullista, että… siellä kaikista viimeisimmässä aikalinjassa sitten kun Kadode on aikuinen ja siitä on kasvanut myöskin isänsä tavoin mangaeditori.
(1:40:40) Maaret:
Vissiin implikaatio on, että isä on nyt käyttänyt tilaisuuden hyväkseen ja kasvanut lähemmäksi tyttärensä kanssa ja ollut enemmän läsnä ja sillai, eikä vaan kadonnut aina töihin, kun pitäisi olla perheaikaa niin kuin vissiin oli tapahtunut aiemmin.
(1:40:52) Petteri:
Niin sitten kun se on kasvanut aikuiseksi niin sitten se on alkanut seurustelemaan tämän opettajansa Watarasen kanssa.
(1:41:02) Maaret:
Ja aivan supersurullinen suhde. Ne on ollut yhdessä neljä vuotta ja asunut yhdessä puoli vuotta.
(1:41:09) Maaret:
Ja ihan niin kuin Watarase ja sen tyttöystävä siellä meidän pääaikalinjalla, niin tässäkin ne on oikeastaan aika tylsistyneet ja tympiintyneet toisiinsa ja ei oikeastaan tiedä, että miksi ne ees on yhdessä.
(1:41:21) Maaret:
Se oli vaan semmoinen että aargh.
(1:41:22) Petteri:
Ja sit Kadode sanoo, että nyt kun siinä ei oo enää sitä opettaja-oppilas-kinkkiä, niin onhan tää aika tylsä jäbä.
(1:41:28) Maaret:
Joo, ja se on... Mä en tiedä, mitä mieltä sä olit, mutta jotenkin olin koko ajan sitä mieltä, että Kadode ja Ooran vois olla tosi söpö myös romanttisena parina.
(1:41:38) Petteri:
No mikä jottei. Ei tää sarja kyllä ihan hirveesti...
(1:41:43) Maaret:
Ei kauheesti, mutta ehkä...
(1:41:44) Petteri:
No oli siellä se yks pusu, mutta se oli enemmän semmonen niinkun...
(1:41:47) Maaret:
No mä en oikeastaan tiedä, kun se oli semmoinen, että Ooranhan pussaa Kadodea just ihan suulle, sillon kun Kadode sanoo, että sä oot absoluuttinen, sä oot mulle absoluuttinen. Semmonen että "me ollaan ystävät".
(1:42:02) Maaret:
Me ollaan tärkeitä toisillemme, ja sitten Ooran tuijottaa sitä vähän haltioituneena ja sitten ottaa hänet suudelmaan, ja Kadode on ihan sillä lailla, että mitä täällä tapahtuu, mutta sitten ne vähän vääntää sen leikiksi.
(1:42:16) Maaret:
Mutta sitten toisaalta mun mielestä siellä oli, ne molemmat vähän – niin kuin tosiaan sanoit – niin kiukutteli toisilleen sitten kun Ooranilla alkoi olla säpinää Ooban kanssa, ja toisaalta...
(1:42:26) Petteri:
Hmm... Sillain mustasukkaisesti vähän.
(1:42:29) Maaret:
Niin, ja Kadode hengaili vähän siellä yliopistossakin sen Watarasen kanssa ihan vapaa-ajalla ja…
(1:42:36) Petteri:
Kävivät treffeillä ihan joo. Sillä aikalinjalla siitä ei koskaan tullut mitään, mutta yritystä oli ilmassa.
(1:42:44) Maaret:
No onneksi ei tullut, koska ankee suhde, mutta… Jotenkin se ei… ei ole luettavissa mitään että ne olisivat olleet rakastavaisia siellä pääaikalinjan tulevaisuudessa tai mitään, mutta yksi mahdollisuus ehkä.
(1:43:02) Maaret:
Jotenkin olisin ottanut mieluummin Kadoden ja Ooranin vaikka vihjatunkin kumppanuuden siellä lopullisessa aikalinjassa, kuten Kadoden ja maksimiankeen Watarasen maksimiankeen suhteen.
(1:43:15) Maaret:
Toisaalta onhan sielläkin vielä potentiaalia, että jotain tapahtuu, mutta en tiedä, mun mielestä se olisi vaan ollut tosi söpö tyttöjen välinen romanssi, jota siihen olisi voinut kuvitella rakennettavan.
(1:43:28) Maaret:
Ei ihan tehty, mutta annettiin vähän semmosia vihjauksia, että kyl mä tiedän että mitä te mietitte siellä.
(1:43:34) Petteri:
Hmn… Mua se se ei niinku haitanu ihan kauheesti, mutta ois kai se voinu tollaikin päin mennä.
(1:43:40) Petteri:
Mainittakoon vielä, että animessa tosiaan asiat tehtiin vähän niinku sillälai eri tavalla, että Ooba oikeesti, kun se yritti mennä sammuttaan sitä emo-aluksen reaktoria…
(1:43:49) Petteri:
niin mangassahan se ei ne ees niinku päässyt koskaan sinne sisään, vaan siellä oli tää Kihon… poikaystävä…
(1:43:56) Maaret:
Ex-poikaystävä, jonka kanssa Kiho oli ehtinyt tehdä jo bänät ennen kuin se kuoli, ja sit...
(1:44:03) Petteri:
Kohiruimaki nimeltään… Tämmönen poitsu, joka näyttää GeGeGe no Kitaron päähenkilöltä.
(1:44:09) Maaret:
Joo, ja sit se vaan kasvaa jostain syystä semmoseksi, et se on sillä lailla, että "We were supposed to be eternal!"
(1:44:13) Petteri:
Synkkä kostaja.
(1:44:18) Maaret:
Ja että minä kostan Kihon puolesta, koska rakkautemme oli aitoa ja todellista, ja sit mä oon vähän sillai, et… ettehän te olleet enää silloin yhdessä, okei…
(1:44:24) Petteri:
Sitten se alkaa liittyä vigilanttijengiin, joka kulkee evakuoituneella alueella tappamassa muukalaisia silmittömästi.
(1:44:38) Petteri:
Ja sitten se törmää Oobaan täällä – koska sekin on saanut sellasen pääpropellin haltuunsa – niin törmää siellä emoaluksella ja ampuu sitä pyssyllä ja…
(1:44:50) Maaret:
Ja se on sillä lailla, että en halua, että maailma pelastuu, koska itse asiassa uusi aika alkaakoon ja näin, ja sittenhän siellä tosiaan siellä pääaikalinjan tulevaisuudessa se on semmoisen "Japani itsenäiseksi" -terroristijärjestön tai minkä lieneekään, pomo.
(1:45:08) Petteri:
Joo, paikallinen joku Hitler.
(1:45:11) Petteri:
Ja tosiaan estäö sitä menemästä sinne emoaluksen sisään, ja sittenhän, Ooba tajuttomana putoaa sieltä pois ja tällai näin.
(1:45:20) Petteri:
Mutta animessa se oikeasti pääsi sinne sisään ja meni sinne reaktoriin ja näpytteli koodin siihen.
(1:45:28) Petteri:
Mutta sitten oli sillai, että "ei, olen liian myöhässä, en pysty estämään tätä räjähtämästä", mutta implikaatio oli se, että koska se sitten pystyy räjäyttämään sen nopeammin sen
sen emoaluksen, niin sitten kun näitä valopalloja alkoi,
tulemaan maailmaan, niin suurin osa niistä lensi sitten pois, Japanista tai räjähti ilmaan tai jotain, kun osa näistä valopalloista tuhoutui siinä räjähdyksessä, ja sen takia Ooban toimet pelasti osan ihmiskunnasta, että sen takia 5 prosenttia ihmiskunnasta jäi henkiin. Tai ainakin tämä anime jotenkin yritti sanoa tämän näin mielestäni.
(1:46:04) Maaret:
Ehkä. Mä en saanut siitä mitään ajatusta, koska mun mielestä ne loppujutut oli niin sekavia muutenkin.
(1:46:12) Petteri:
Ymmärrän, ymmärrän.
Yhteenveto
(1:46:18) Petteri:
Yhteenvetona.
(1:46:18) Maaret:
Tää on visuaalisesti tosi vaikuttava ja omaleimainen sarja. Että ei kyllä mikään muu manga näytä tältä.
(1:46:25) Maaret:
Tosi mielenkiintoinen tapa käyttää niitä valokuvataustoja. Ja paljon semmoista visuaalista kekseliäisyyttä ja se erottuvainen rumansöpö-estetiikka, ja just se realismin ja karikatyyrimäisyyden aika hyvin toimiva liitto.
(1:46:41) Maaret:
Tämä voi itse asiassa olla aika hyvä lukusuositus semmoiselle sarjakuvaharrastajalle, joka ei välitä erityisesti mangasta.
(1:46:48) Petteri:
Se varmaan vois olla joo.
(1:46:49) Maaret:
Jos semmoinen mangatyyli vierastuttaa.
(1:46:55) Maaret:
Ja kyllähän nämä hahmot on tässä tosi söpöä ja symppiksiä. Olkoonkin, että tämä ei ehkä ole semmoinen erityisen syvällisten hahmokaarien sarja.
(1:47:05) Maaret:
Että nää hahmot palvelevat tarinaa kyllä oivallisesti ja niiden juttuja on kiva seurata. Mutta mä en saanut siitä hahmokerronnasta ja hahmon kehityksestä ihan mitään erityistä ehkä lopulta.
(1:47:18) Maaret:
Että se ei ollut tässä selkeästi mikään painopiste.
(1:47:22) Petteri:
Minä kirjoitin tästä arvostelun Anime-lehden numeroon 4/2018, ja silloin minä kirjoitin, että "Inio Asano tunnetaan parhaiten masentavista ja ankeista sarjoistaan. Tämä manga on kuitenkin paljon humoristisempi, minkä näkee jo hahmojen karikatyyrimäisistä naamoistakin."
(1:47:39) Petteri:
"Edetessään sarja muuttuu vakavammaksi, mutta pitää silti kiinni vahvuuksistaan: hahmojen hervottomasta suunsoitusta ja Asanon pistämättömästä ymmärryksestä sosiaalisen median, netinkäytön ja muun modernin elämän realiteeteista."
(1:47:52) Petteri:
"On toki mahdollista, että sarja kääntyy loppumetreillään synkäksi. Siitä huolimatta sitä kehtaa suositellaan nimenomaan mustana komediana, joka hurmaa kuvaamalla Japanin nyky-yhteiskuntaa, mutta scifimausteiden kautta etäännyttäen."
(1:48:05) Maaret:
Ihan hyvä kuvaus.
(1:48:07) Petteri:
Joo, ja mä sanoisin, että kyllähän tämä loppumetreillään tosiaan muuttui semmoseksi isommaksi ja eeppisemmäksi sarjaksi, jossa oikeasti oli se koko maailman kohtalo vaakalaudalla.
(1:48:17) Petteri:
Mutta ei se kuitenkaan sellaiseksi kaikki on ankeaa -sarjaksi kuitenkaan mennyt niin kuin Goodnight Punpun aikoinaan sitä ennen. Että kyllä tämä oli niin kuin aika lailla sitä mitä niin kuin lähdin lukemaankin ja tota tosi hyvä sarja mun mielestä.
(1:48:32) Maaret:
Joo, se on sääli että se lopetus alkoi tosiaan vähän hajota että siitä ei jäänyt semmoista kirsikkaa kakun päälle, vaan se oli vähän semmoinen että no, kai tämä nyt voi sietää tälleenkin.
(1:48:46) Petteri:
Joo, samaa mieltä.
(1:48:48) Maaret:
Mutta muuten oikein oiva sarja.
Desucon Frostbite 2025
(1:48:55) Maaret:
Mennään ajankohtaisaiheisiin.
(1:48:57) Maaret:
Ensinnäkin käytiin Desucon Frostbitessa vuodelle 2025.
(1:49:02) Petteri:
Ja päättäjäisissä kerrottiin, että ensi kesän Desuconin kunnia vieraaksi saapuu mangaka Kamome Shirahama, elikkäs Witch Hat Atelierin tekijä.
(1:49:15) Maaret:
Joo, ja sehän on tosi mielenkiintoinen tämmönen conivieras.
(1:49:20) Maaret:
No ensinnäkin ihanaa saada taas mangakavieras. Pari vuotta sitten oli Kore Yamazaki, se oli siistiä kanssa. Mutta Desuconissahan on perinteisesti ollut enemmän näitä animealan vieraita, niin hauskaa, että nyt on lähdetty vähän sitten seikkailemaan siellä mangakapuolellakin.
(1:49:39) Maaret:
Ja sitten just Shirahamassa on tosi mielenkiintoista se, että kun sehän on tehnyt paljon kansiarttia ihan jenkkisupersankarisarjakuviin. Että se on työskennellyt jenkkikustantajien kanssa myös jollain tavalla. Niin mielenkiintoista saadaan varmasti kuulla siitä lisää.
(1:50:00) Petteri:
Ja se on ehkä muutenkin vähän tämmönen maailmanmatkailevaisempi. Se on tässä nyt viime aikoina reissannut ympäri maailmaa. Ranskassa on ollut kunniavierana myöskin. Isoilla sanomalehdillä on siellä ollut haastattelua ja tällasta.
(1:50:14) Maaret:
Ja tietysti Witch Hat Atelierista on animetuotanto ihan viime vaiheissa ja alkaakos se nyt sitten varmaan aika piakkoin tässä conin jälkeen.
(1:50:25) Petteri:
Joo, eivät ole ihan vielä sanoneet, että onko se mihin aikaan, mutta tota… jos ei kesällä, niin sitten varmaan syksyllä.
(1:50:31) Maaret:
Niin, eikö se ole kuitenkin sanottu, että tänä vuonna?
(1:50:34) Petteri:
Näinhän se on, joten pakko viimeistään syksyllä tai muuten se on sitten talvi '26 jo.
(1:50:40) Petteri:
Joo, ja onhan Witch Hat Atelier kuitenkin yksi tämän hetken ehdottomasti parhaista ja mielenkiintoisimmista mangoista, mitä ilmestyy.
(1:50:48) Maaret:
Joo, musta tuntuu, että se on semmonen vähän niin kuin uusi Delicious in Dungeon.
(1:50:54) Petteri:
Hyvinkin varmasti joo, kyllä.
(1:50:54) Maaret:
Sellainen, että siitä puhutaan tosi paljon ja tosi paljon arvostetaan harrastajapiireissä jo ennen animea.
(1:51:04) Petteri:
Niin. Ja sitten kun se anime tulee, se tulee varmasti räjähtämään käsiin ihan uudella tavalla.
(1:51:10) Maaret:
Ainakin olettaen, että siitä animesta tulee hyvä. Jos se tuotanto on vähän mid, niin sit sille saattaa ehkä käydä pikemminkin Orbille, josta musta tuntuu että ainakin länsimaissa kiinnostus kyllä aika lopahti, kun se anime tuli, eikä sitten ollut ehkä ihan kummonen.
(1:51:28) Petteri:
Niin, kyllä mä oon nähny siitä puhetta kuiten aika paljon, ja ainakin ihmiset on edelleen sillai että no tästä ainakin pitäis olla kiinnostunut tai jotain, mutta...
(1:51:36) Maaret:
Joo, mutta se on ehkä enemmän sitä, että tästä pitäisi olla kiinnostunut, kuin että siihen olisi sitä aitoa kiinnostusta. Tai että se anime ei ainakaan räjäyttänyt sitä sarjaa sillai tosi tunnetuksi, vaan se oli vaan sellainen anime muiden animeiden joukossa.
(1:51:54) Petteri:
Niin, no siinä ei ehkä oo niinku sillai fanitettavia hahmoja samalla lailla kun Delicious in Dungeonissa tai Witch Hat Atelierissa.
(1:52:00) Maaret:
Se on totta, ne on kaikki tosi ankeita.
(1:52:04) Petteri:
Mm. Mutta tota, jos ei oo Witch Hat Atelier tuttu sarja, niin mehän puhuttiin siitä Mangakartan jaksossa 43. Joka kannattaa ehdottomasti kuunnella ennen kesän Desuconia, jos ei oo näin jo tehnyt.
(1:52:16) Maaret:
Mitäs muuta sitten Frostista? Me oltiin molemmat pitämässä ohjelmaakin siellä.
(1:52:21) Petteri:
Näin oltiin.
(1:52:23) Petteri:
Mullahan oli tosiaan tää "Kääntäminen kulttuurisodan kohteena", jossa kerroin tosiaan tästä, no, kääntämisestä kulttuurisodan kohteena, mikä tässä viime vuodet on jyllännyt, ja tästä niin kuin äärioikeistolaisesta salaliittoteoriasta siitä, että kaikki on kääntäjien vika ja kääntäjät vihaa animea ja mangaa, ja tämän takia kaikki on woketusta ja näin edespäin. Ja tota, mitäs mieltä sä olit siitä setistä?
(1:52:50) Maaret:
No niin kuin sulle hyvin tyypillistä, niin se oli tosi semmoinen tiivis setti täynnä valaisevaa informaatiota. Musta tuntuu, että sä oot saanut tosi hyvin kerättyä sen keskustelun tavallaan semmoiseen yhteen helposti ymmärrettävään esitykseen.
(1:53:08) Petteri:
Se vähän on, että eihän tämä mitään muuta kuin keskustelua oikeastaan olekaan. Ja sillai että "no, joku somessa sanoi näin" ja sitten screenshottia screenshotin perään ja tämmöistä.
(1:53:19) Maaret:
Erityisesti jäi mieleen se, että sun esimerkki erityylisistä tavoista kääntää tää ilmaus "shikata ga nai", silleen, että erilaiset ja eri asemissa olevat ihmiset vois sanoa tämän hyvinkin eri tavoilla. Eikä oo sillai mitenkään "it can't be helped" tai "ei sille mitään voi" olisi ainoa oikea käännös, minkä siihen saa laittaa.
(1:53:44) Maaret:
Mikä oli tosi sellainen yksinkertainen ja havainnollistava esimerkki mun mielestä ja ehkä sillä lailla tiivisti jotenkin sen semmoisen käännöskritiikin ongelmallisuuden Tai sen ehkä, että kun sillä tavalla kritisoidaan käännöksiä, niin ei tajuta, että mitä se kääntäminen on.
(1:54:07) Maaret:
Mikä tietysti on semmoista amerikkalaista keskustelua varmaan pitkälti siinä mielessä, että toisin kuin me täällä Suomessa esimerkiksi, niin ne eivät ole tottuneet siihen, että asioita tarvitsisi kääntää, koska ne pystyy siellä kuluttamaan ainoastaan omalla kielellään. Ja sitten siinä tulee vähän semmoinen kulttuurien kohtaaminen, kun pitääkin kuluttaa käännettyä fiktiota Japanista.
(1:54:30) Petteri:
Niin. Ja sitten kun sulla on vähän sitä kielitaitoa, niin sit sä osaat sillai että, "Hei, mä kuulin että toi sanoi ihan eri sanan kuin mitä tossa tekstityksessä luki", ja sitten se ahdistaa. Ja loppujen lopuksi aika lailla siihen tää kuiten tiivistyy.
(1:54:44) Petteri:
Kaikki palaute, mitä mulla on tuosta luonnosta tullut suoraan, on ollut kauhean positiivista ja sellaista, että olipas kiva, että tästä puhutaan. Ihan kasvotustenkin kuulin jälkikäteen Metsähallissa, että olipas hyvä setti, kun itse oli tämä tyyppi just jossain sellaisessa fandomissa, missä oli jokin pelissä ollut käännösratkaisu houkutellut sinne just näitä ulkopuolisia kulttuurisotureita riehumaan. Että tätä vaan tapahtuu eri puolilla.
(1:55:10) Petteri:
Sitten tietystikin Ylilaudalla oli vähän värikkäämpääkin keskustelua, jossa oltiin kovastikin eri mieltä mun kanssa.
(1:55:18) Petteri:
Sulla sitten taas oli tää "Animetunnarit tarinaa kertomassa", jossa puhuit openingeista ja endingeistä.
(1:55:26) Maaret:
Joo, mä oon aina tykännyt animetunnareista. Nimenomaan eniten siitä videonäkökulmasta. Että mun mielestä on kauhean mielenkiintoista, miten ne heijastavat sarjaansa ja sillai. Niin nyt oli tosi hauska luentoa tehdessä syventyä siihen, että miten ne tunnarit pystyvät vaikuttamaan katsomiskokemukseen, mikä oli se mun fokus siinä. Mikä niiden panos on animesarjan tarinankerrontaan.
(1:55:56) Maaret:
Oli vähän haaste sillai, kun kaikki hyvät esimerkit ei tietystikään mahtunut mukaan. Ja no tietysti kokonaisia openingeja ja endingejä ei pystynyt siellä soittaan, koska siihen olisi mennyt ihan hirveästi aikaa. Mutta yritin saada kattavan valikoiman erityyppisiä, ja sekä openingeja että endingejä. Silleen yritin miettiä mahdollisimman konkreettisia esimerkkejä, jotka havainnollistuu hyvin myös, vaikka ei olisi katsonut itse.
(1:56:26) Maaret:
Oli kyllä tosi pelottavaa, kun oli videoita mukana esityksessä ja PowerPointtia kun testattiin siinä perjantaina ennen conin alkua, niin äänethän oli tietysti epäsynkassa, vissiin sen takia kun klipit oli tehty iMacilla ja ei sitten oikein halunnut toimia sillä coniläppärillä.
(1:56:46) Petteri:
Niin, no tollasessa on aika paljon liikkuvia osia, kun tiedostoja laitetaan toisen tiedoston sisään ja sitten siirretään toiselle käyttöjärjestelmälle pyöritettäväksi, että…
(1:56:54) Petteri:
Mutta loppujen lopuksi saatiin kuitenkin tekniikka toimimaan ja videoissakin toimi äänet, vaikka aluksi siitä kovasti stressattiin. Hyvällä ennakkotestaamisella ja valmistautumisella kuitenkin pärjättiin.
(1:57:06) Maaret:
Joo, mentiin sun taikametodiikalla, eli yhdistettiin suoraan sun pädi mille oli ladattu toi mun Keynote-prese kanssa siihen conin systeemiin, niin sitten saatiin videotkin synkkaan. Olkoonkin, että se YouTube-taltio on sit kuitenkin ihan, koko se ohjelma pikkasen äänet epäsynkassa.
(1:57:29) Petteri:
Joo, mun YouTube-taltiointi oli myöskin, että musta tuntuu, että se on vaan toi noiden massaprosessoinnin ongelma, ikävä kyllä.
(1:57:38) Petteri:
Mutta eipä se nyt ihan hirveästi, kunhan äänet kuuluu ja… Tai siis tässä nyt olen niin monta luentoa pitänyt, jossa videotaltiointi ei oo mennyt ollenkaan hyvin, ja ensin ei ole näkynyt kuvaa, ja sitten ei ole kuulunut ääniä, sitten on nauhoitettu ääni jollain toisella puolella salia olevalla pikku läppärin mikrofonilla, ja mistään ei saa oikein selvää.
(1:57:57) Petteri:
Että tota, kyllä mä olen aika tyytyväinen tähän nykyiseen metodiin kuitenkin.
(1:58:02) Maaret:
Joo, kyllä ne ihan toimii.
(1:58:04) Maaret:
Ja siellä taltiossa ainakin tällä hetkellä suurin osa videopätkistäkin, mitä mulla oli siinä mukana, niin on mukana taltiossa. Kaksi on leikattu pois tekijänoikeussyistä, eli Hanako-kunin ending ja Konosuban ending. En tiedä sitten, että onko niitä claimattu vai onko joku muu sellainen salainen tärppilista, että mistä ei kannata näyttää mitään matskua.
(1:58:27) Petteri:
Ken tietää.
(1:58:29) Maaret:
Mutta sinällään olin rakentanut alusta asti sen ohjelman sillai että se toimii myös ilman niitä videoita, ja se on semmoinen ylimääräinen havainnollistus. Koska no, sekä taltiointihaasteita että sitten tekniikkahaasteita ajatellen se tuntui järkevimmältä vaihtoehdolta.
(1:58:50) Petteri:
Muitakin ohjelmia käytiin sitten katsomassa.
(1:58:54) Maaret:
Joo, nää vois varmaan käydä meidän perinteiseen tapaan sillai että mistäkin ohjelmasta jäi mieleen.
(1:59:02) Maaret:
Mulla alkoi coni tolla Nyannberryn ja ja Nyagenin ohjelmalla "Onko Kuroshitsujini problemaattinen?"
(1:59:09) Petteri:
Noh, onko?
(1:59:11) Maaret:
Joo, mun mielestä siellä oli varsin hyvä johtopäätös, että onhan se ongelmallinen sarja, mutta se on vähän niin kuin se pointtikin.
(1:59:21) Maaret:
Puhuttiin mukavan kriittisesti tästä nykyisin jotenkin vallalla olevasta puhtauskulttuurista. Siitä, miten kymmenen vuotta sitten, kun he oli löytäneet Kuroshitin ekaa kertaa, niin silloin oli kyllä ihan onnellisena koko netti shipannut Sebastiania ja Cieliä keskenänsä, mutta nykyisin sitten on kaikkialla semmoisia pöyristyneitä kommentteja, että… "mutta, Cielhän on lapsi!"
(1:59:50) Petteri:
Suorastaan alaikäinen. Joo, kyllä mä muistan, että kyllä sillon jo joskus vuonna 2015 oli tällaista niinku pöyristelyä, että "ah, nämä Love Live -hahmothan ovat 16-vuotiaita, ei heitä saa seksualisoida", tämmöstä puhetta.
(2:00:04) Maaret:
Joo, kyllähän Free!:stä oli kanssa.
(2:00:04) Petteri:
Joo.
(2:00:06) Maaret:
Mutta aika paljon mietittiin Cielin ja Sebastianin suhdetta ja tavallaan sitä muutosta, mikä luennonpitäjien omassa suhtautumisessakin oli tapahtunut. Sillai että teininä ehkä shippattiin ja tallennettiin shippimeemuja, joita ohjelmassa myös jaettiin. Ne olivat ihan hauskoja.
(2:00:25) Maaret:
Mutta sitten että nykyisin ehkä se shippausaspekti kiinnostaa vähemmän, ja enemmän se niiden suhteen moniulotteinen synkeys.
(2:00:36) Maaret:
Ja no, tultiin siihen tulokseen, että eihän siellä kaanonissa toki mistään romanssista olekaan kyse, mutta onhan se niinku täynnä semmost vihjailevaa fanserviceä ja toki ylipäänsä semmoinen hyvin jännitteinen suhde, mikä tietysti on se sarjan suola.
(2:00:51) Maaret:
Ja siksi tosiaan: kyllä, problemaattinen, mutta ota se Kuroshitistä pois, niin mitä jää jäljelle.
(2:00:59) Petteri:
"Is this not why you are here? Are you not entertained?"
(2:01:01) Maaret:
Just näin. Nykynuoriso ei ymmärrä.
(2:01:05) Petteri:
Mä en päässyt katsomaan tätä, koska sain ajan kirpparille, josta muutama pokkari mangaa tarttui mukaan. Mutta sen sijaan seuraava luento, mitä mä kävin katsomassa, oli Norpun setti "Toimitusjohtajasta koti-isäksi: Super Darlingin läpileikkaus", jossa käytiin läpi tätä BL-genressä esiintyvän Super Darlingin stereotyyppiä. Eli siis sellainen semi-hahmotyyppi, joka on tosi hyvä kaikessa, korkeiden speksien mies.
(2:01:36) Maaret:
Just semmonen korkeiden speksien mies. Ja se oli ehkä semmonen mikä vähän toimi tätä ohjelmaa vastaan, että siinä ei ollut mainittu sitä BL-aspektia, että on tärkeä BL-hahmotropee nimenomaan. Että varmaan se olis se BL-taikasana saanut sinne saliin enemmänkin porukkaa.
(2:01:59) Maaret:
Ei silleen, että se mitenkään tyhjä olisi ollut, mutta… sinällään onhan toi Super Darling myös, kuten Norppu puhui, niin myös muualla kuin BL:ssä näkyvä hahmotyyppi, mutta ehkä jotenkin BL korostuu semmosena genrenä, missä sitä sitten näkee ja mun mielestä oli tosi hyvin siellä havainnollistettu myös, että miten ne seme-ihanteet muuttuu ja mistä se tulee: ylipäänsä talouden ja yhteiskunnan tilanteesta.
(2:02:29) Petteri:
Joo. Sillai että nää vanhat perinteiset stereotypiat, mitä ihmiset, jotka vähemmän BL:ää lukee, edelleen yhdistää BL:ään. Niin kuin että ne semet on superrikkaita yrityspomoja tai öljysheikkejä tai jotain, ja ne on fyysisesti tosi paljon isompia kuin ne uket, ja ne uket on tosi pieniä ja laihoja ja köyhiä ja Okane gai nai ja tällai. Tämä kaikki oli oikeastaan vaan sitä 90-luvun laman ja sosiaalisen epätasa-arvoisuuden kipuilua, samaan tapaan kuin joku Kaiji, joka 90-luvun alussa myöskin oli, jossa kans kipuiltiin sitä, että hitto ku ei oo rahaa, hitto ku ei oo töitä.
(2:03:06) Petteri:
Ja sitten kun ollaan tultu modernille aikakaudelle tänne 2000-luvulle, 2020-luvulle jopa, niin nämä ihmissuhteetkin BL:ssä on sitten normaalimpia ja tasa-arvoisempia, ja ne menestyneet semehahmat on sitten ensisijaisesti kilttejä.
(2:03:22) Maaret:
Niin – luotettavia kumppaneita, joilla on sillai varsin jepa palkka ja ne on varsin hyvännäköisiä ja niiden ei tarvitse enää olla oman elämänsä kaikkivaltiaita.
(2:03:30) Petteri:
Että ei tarvitse olla niin korkeiden speksien mies kuin silloin 90-luvulla.
(2:03:40) Maaret:
Ja siinäkin tulee vähän se, että tämä muutos on alkanut näkyä vähän sillä lailla tuon nolkytluvun lopun finanssikriisin jälkeen, että sitten enemmän se vakaus ja luotettavuus on semmoisia haluttavia piirteitä ja houkuttavampia kuin joku kaukainen superpomo.
(2:03:59) Maaret:
Ja Norpullahan on tästä myös blogissaan postaus, jonka pohjalta tää luento oli tehty peruutuspaikalle, kun sieltä oli sairastapaus ollut ja peruuntunut alkuperäinen ohjelma, niin Norppu oli siihen syöksynyt apuun urhoollisesti vissiin suhteellisen lyhyellä varoajalla.
(2:04:18) Petteri:
Niin joo, olikohan se alle viikko tai jotain. Ja tää oli vissiin vähän tämmönen onneton ohjelmapaikka, että siitä oli useampiakin ohjelmia itseasiassa peruuntunut.
(2:04:26) Maaret:
Joo, tää oli kolmas, mikä siihen oli suunniteltu.
(2:04:29) Maaret:
Siinä olikin kaikki perjantailta. Ja lauantaina mulla oli aika huono ohjelmakattaus…
(2:04:37) Maaret:
…ähinnä sen takia, että mä olin nukkunut kauhean huonosti ja mulla oli hirveän huono olo koko päivän. Ja mä yritin vaan sillä tavalla, että mä en voi murentua ennen kuin mä oon pitänyt mun oman ohjelman.
(2:04:46) Petteri:
Hmm. Hienosti jaksettu.
(2:04:46) Maaret:
Sen jälkeen kyllä vähän aloin sulaa aika nopeasti.
(2:04:52) Maaret:
Mutta aloitettiin kuitenkin lauantai Mansikan ja Laorin yhteisellä "Slam Dunkin visuaalisuus ysäriltä tähän päivään" -luennolla, jossa vertailtiin ysärin Slam Dunk -animesovitusta ja sitten tätä hiljattaista hitti-animaatioleffaa The First Slam Dunk, etenkin sen visuaalisen annin puolelta.
(2:05:12) Maaret:
Sieltä semmoinen hauska mieleen jäänyt huomio mulle oli, että se animesarjan tyyli pohjaa siihen tekijä Takehito Inouen silloiseen väritys- ja design-tyyliin, kun taas se leffan tyyli pohjaa sen nykyiseen tyyliin, jotka on hyvinkin erinäköistä kamaa, ja sen takia siellä leffassa kaikki värit on just maadottuneempia ja hillitympiä ja sillä lailla.
(2:05:36) Maaret:
Ja tääähän on aika sellainen yleinen ilmiö animessa, että silloin kun animesovitus tuotetaan, niin se tehdään näyttämään sieltä tekijän nykyiseltä tyyliltä. Esimerkiksi isoin syyhän tää on sille, että Fruits Basketin nollarisovitus näyttää siltä alkupään mangalta kuin taas tämä uudempi 2010-luvun sovitus näyttää sitten tekijän loppuvaiheen tyyliltä.
(2:06:02) Petteri:
Joo. Esimerkiksi noissa Slam Dunkin uusintapainoksissa mitä sullakin tuossa on luettavana, niin niihin on tosiaan piirretty uudet kannet, ja ne on varsin erinäköiset kuin ne alkuperäiset kannet.
(2:06:14) Maaret:
Joo, alkuperäinen setti on varsin ysärii siellä sisällä.
(2:06:18) Petteri:
Copic-väritystä.
(2:06:21) Petteri:
Mulle tuosta luennosta jäi mieleen sen värienkäytön lisäksi myöskin se, että miten eri lailla sitä kamerankäyttöä oli käytetty.
(2:06:30) Petteri:
Sillai kun se vanha TV-sarjahan on kuitenkin oli tehty kalvoanimaation aikaan vielä, joten kamerankäytön pitikin olla vähän erilaista.
(2:06:38) Petteri:
Mutta tässä nyt sitten se, että negatiivista tilaa… tai siis kun elokuva kuiten on tämä uusi tuotanto, ja se on paljon isompi se ruutu ja lisäksi leveämpi, niin asioita pitää niin kuin blokata ja asetella ruudulle eri tavalla.
(2:06:52) Petteri:
Lisäksi mielenkiintoisena esimerkkinä jäi se, mitä puhuttiin huumorista, koska iso ongelmahan perinteisesti, kun mangaa jossa on huumorikohtauksia sovitetaan animeksi…
(2:07:03) Petteri:
…niin on ongelma se, että mangassa sulla voi olla se pieni huumoriruutu siellä nurkassa ja se menee aika nopeasti ohi. Mutta sitten kun animessa on vain yksi asia ruudulla kerrallaan, niin kauhean useinhan se mitä ihmiset valittaa on se että se huumorikohtaus katkaisee sen dramaattisen hetken ja sitten yritetään palata takaisin sinne vakavaan kohtaukseen. Nää mitä nyt on valitettu vaikka jostain Fullmetal Alchemist Brotherhoodista ja tällaisista.
(2:07:28) Petteri:
Niin tässä uudessa tuotannossa se oli mielenkiintoisella tavalla – huomauttivat ohjelmanpitäjät – ratkaistu sillä lailla, että siellä taustalla näkyy välillä semmoista niinku humoristista pientä härväämistä ja siihen sitten tulee joku hahmo tai muu esine eteen sillai aika nopeasti.
(2:07:44) Petteri:
Että tavallaan visuaalisesti laitetaan se niinku sillä lailla pieneksi osaksi sitä kokonaisuutta, ja sitten etualalla kuitenkin tapahtuu edelleen niitä vakavia asioita. Ja se on mielenkiintoinen asia, koska mä en ole nähnyt sitä koskaan missään muussa animessa. Tai ainakaan en ole kiinnittänyt huomiota, että noin olisi tehty.
(2:08:02) Maaret:
Joo, ja se tulee varmaan siitä, että siinä leffassa on sitten se Inouen oma vahva visio näkyvillä, kun hän on itse sen ohjannut.
(2:08:12) Petteri:
Ihan törkeä ajatus, että jäbä on tosi hyvä mangantekijä ja sit se mystisesti vaan on tosi hyvä elokuvaohjaaja myös.
(2:08:19) Maaret:
Siinä ei ole kyllä mitään järkeä, mutta se leffa on ihan sairaan hyvä.
(2:08:22) Petteri:
Näin on.
(2:08:23) Maaret:
Sitten oli tietysti hauska, kun siinähän oli pariinkin otteeseen sellaisia vertailukuvia kummastakin sovituksesta vierekkäin. Niistähän näkyi hirveän selkeästi se, että sen vanhan animen kuvat kerta kaikkiaan näyttää still-kuvina voimakkaammilta, koska vanha anime tietysti luotti still-kuviin paljon enemmän. Siinä missä tää uusi on pitkälti 3D-animaatiota, etenkin ne koripallonpeluukohtaukset, niin ne ei tietenkään stillkuvina näytä niin voimakkaalta, koska siinä se liikkeen kuvaaminen on erilaista. Mutta tietysti se liike sitten itsessään näyttää paljon paremmalta kuin siinä vanhassa animessa, jossa ei ihan kauheana liikettä sitten ollut.
(2:09:04) Maaret:
Sitten oli kunnianvierasohjelma. Kunnianvieraana oli ääninäyttelijä Tsubasa Yonaga, joka varmaan kaikista parhaiten tunnetaan Free!:n Nagisan ja Idolish7:n Mitsukin ääninäyttelijänä.
(2:09:17) Maaret:
Me ei katsottu sitä ohjelmaa ihan kokonaan, mutta oltiin osa siellä katsomassa, ja mun mielestä noin kaksi roolia on vaan niin hyvä pari siinä mielessä, koska mun mielestä siinä kuulee niin kokonaisvaltaisesti sen, miten näyttelijä on lähtenyt tekemään hirmu erilaista roolia niissä.
(2:09:35) Maaret:
Tai sillä lailla kun Free!:n Nagisahan on semmoinen hihittelevä söpöpoika, semmoinen pirtsakka ja no… aika vähämerkityksellinen hahmohan se siellä sarjassa on. Ja sen takia se äänityökin ehkä jää aika semmoiseksi karikatyyrimäisen sokeriseksi.
(2:09:52) Maaret:
Siinä missä Idolish7:in Mitsuki on semmoinen hahmo, jonka sisällä on paljon ristiriitoja ja epävarmuuksia, vaikka se ulospäin yrittääkin näyttää vähän semmoiselta samantyyppiseltä pirtsakalta pojalta kuin Nagisa.
(2:10:06) Maaret:
Mutta se oli hauska kuulla siellä, kun Yanaga puhui, että Mitsukin ääni onkin paljon lähempänä sen omaa ääntä kuin Nagisan, että sitten siellä oli se kohta, missä hän vähän niin kuin vastasi yleisölle Nagisan äänellä.
(2:10:19) Maaret:
Ja se meni tosi kimeeksi semmoiseksi söpöpoikaääneksi, minulle tuli oikein sellaiset ögh äh ögh -fiilikset, koska mä en oikeastaan tykkää Nagisan hahmosta mitään, enkä siitä miten se puhuu.
(2:10:33) Maaret:
Mutta se on hauska, että miten Mitsukissa kun on niitä erilaisia tunnetasoja enemmän, niin siitä tulee myös se äänityö selvästi dramaattisemmaksi.
(2:10:43) Maaret:
Mutta pari juttua jäi minulle siitä haastattelusta kyllä mieleen, just erityisesti ehkä siitä Mitsukin roolista.
(2:10:49) Maaret:
Ensinnäkin se, että hän kertoi, että peliin on vaikeampi näytellä kuin animeen, koska yhtäältä pelissä ei ole liikettä.
(2:10:58) Maaret:
Idolish7 on mobage, elikkäs siis mobiilipeli, ja hahmoarttihan siellä vissiinkin on semmoista sprite-henkistä sitten.
(2:11:08) Maaret:
Niin se oli hauska. Ja sitten toisaalta kanssa, koska hahmojen roolit nauhoitetaan yksittäin peliin, kun taas animehan nauhoitetaan tyypillisesti porukalla. Että kaikki hahmot on paikalla siellä samassa nauhoitussessiossa.
(2:11:23) Petteri:
Mikä on asia mitä Amerikassa taas ei ääninäyttelyssä tehdä, kuulemma.
(2:11:27) Maaret:
Niin, vaan siellä justiinsa kaikki äänittää yksinään omat repliikkinsä usein.
(2:11:34) Maaret:
Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, että roolihahmossa laulaminen on haastavaa, koska siinä pitää pyrkiä ehkä vielä enemmän siihen, ettei voi tuoda sitä itseään mukaan, vaan antaa sen hahmon laulaa, ja sen laulun pitää kuulostaa siltä, että se tulee sen hahmon suusta eikä ääninäyttelijän.
(2:11:52) Petteri:
Voin uskoa, että se on aika hankalaa.
(2:11:55) Maaret:
Mutta oli ihan hauska keretä vähän ääninäyttelijäkunniavieraankin ohjelmaan.
(2:12:00) Petteri:
Sitten Gorimilla oli setti "Katsaus animen taustataiteen nykytilaan", jossa se käsitteli sitä, että miten animen taustataidetta tosiaan nykyään tehdään.
(2:12:13) Petteri:
Mulle jäi mieleen tästä se hauska yksityiskohta, että sarjojen taustojen ulkonäkö ja se, että miten yksityiskohtaisilta tai omaperäisiltä ne näyttää, niin ei oikeastaan riipu siitä, että käytetäänkö siellä valmiita assetteja vai ei, koska aika lailla kaikissa tuotannossa käytetään taustoina niitä valmiita asetteja, että tässä on koulun käytävä, tässä on luokkahuone, tässä on tällai. Mutta sen sijaan se, että miten oma peräseltä sarja näyttää,
(2:12:36) Petteri:
riippuu enemmänkin siitä, että miten paljon siitä valmiista assettia muokataan jälkikäteen, että miten paljon yksityiskohtia sinne päälle jaksetaan lisätä, että tuossa on tuo oma kiilto ja varjo ja tuolla on tuommoinen lamppu, joka hehkuu ja siitä tulee tuommoinen kiilto ja lisätään vähän sitä suttua sinne ja grittiä seinille ja esineitä ympäri sitä luokkahuonetta ja sillai.
(2:12:59) Petteri:
Ja sit jos ei jakseta tehdä niin, tai ehditä, niin sitten siitä tulee enemmän semmoinen geneerisen ja kliinisen näköinen tausta.
(2:13:06) Maaret:
Ja sitten sunnuntaina aloitettiin Torisohvan setillä "Msiikin kuvaaminen mangassa".Ja siinähän oli tosi kivasti mietitty, että millaisissa erilaisissa konteksteissa musiikkia kuvataan mangassa.
(2:13:19) Maaret:
Että soitetaan yksin, soitetaan yhdessä, kuunnellaan, fiilistellen tai tanssitaan sen tahtiin ja näin edelleen. Sitten oli eritelty sitä, että millaisilla visuaalisilla ja kerronnallisilla ilmaisuilla musiikkia pystytään kuvaamaan sarjakuvamuodossa.
(2:13:35) Maaret:
Ja oli kyllä poimittu tosi mielenkiintoisia juttuja. Just semmosia, ettei välttämättä mangaa lukiessa tuu kiinnitettyä niin huomiota, mutta mikä on sitten isossa roolissa rakentamassa sitä lukemiselämystä.
(2:13:47) Petteri:
Niin kuin mangassa nimenomaisesti ei ole ääntä, niin sitten kun kuvataan musiikkia, pitää esim. käyttää erityylisiä ääniefektejä, että tämä instrumentti kuulostaa tältä ja toi kuulostaa tältä, ja ne on eri muotoisia, ne ääniefektit. Ja sitten kun soitetaan musiikkia, ne erityyliset ääniefektit kulkee siellä vähän eri synkassa, niillä voi visuaalisesti näyttää, että ollaanko harmoniassa vai ei.
(2:14:14) Petteri:
Mulle jäi sarjaesimerkeistä mieleen toi luennolla mainittu manga Onban kikou, jossa oli piraattiradioita ja levykauppoja ja vastaavia mielenkiintoisia asioita kuulemma. Vaikutti ihan kiinnostavalta sarjalta, joten pitääpä ehkä vähän vilkaista.
(2:14:30) Petteri:
Sitten Johannalla oli luento "Tapausesimerkki Sugar Apple Fairytale ja fantasiashoujon läpileikkaus", jossa Sugar Apple Fairytale -sarjaa käyttäen puhuttiin vähän ylipäätään fantasiaranobeista.
(2:14:45) Petteri:
Se oli ihan hauskaa muistelua siitä, että miten kauhean vaikeita jenkeille oli silloin, kun se anime tuli, käsitellä tätä sarjaa kun siinä on tätä orjuutta, että me orjuutetaan näitä keijuja siellä ja…
(2:14:56) Maaret:
Saatikka sitten tätä hyveellistä orjanomistajuutta.
(2:14:59) Petteri:
Niin… Kaikki poikkeavat näkemykset laulettiin suohon siellä jenkki-internetissä. Vaikka näin eurooppalaisesta näkökulmasta se oli ehkä ihan hyvä ja aika realististakin kuvausta siitä, että millaista on elää yhteiskunnassa, jossa on keijujen ihmisoikeusongelmia, kuten Johanna tässä huomautti.
(2:15:17) Petteri:
Mulle jäi mieleen tästä luennosta kans se miten siinä vertailtiin länsimaisen fantasiakirjallisuuden ja ranobekirjallisuuden kirjoitustyylejä asioiden kuvailemisessa.
(2:15:26) Petteri:
Et känsimainen kirjallisuus on kauhean barokkimaista ja maalailevaa usein, että asioita pitää kuvata kauhean monilla ja kirjavilla sanankäänteillä. Ja sitten, jos sä oot tottunut semmoiseen, niin ranobesarjojen kirjoitustyyli voi tuntua kauhean simppeliltä ja lapselliselta. Sillain, että sanotaan vaan, että "se oli semmoinen eurooppalaistyylinen linna."
(2:15:43) Petteri:
Vaikka oikeastaan kyse on ehkä enemmän siitä, että ranobeissa on aina vähän semmoinen tavallaan, ei ehkä epäluotettava kertoja, mutta semmoinen, että kaikkea ei aina sanota suoraan, vaan sun pitää nähdä ne tapahtumat kolmannella silmälläsi, kun luet…
(2:15:58) Maaret:
Mieluiten animena.
(2:16:00) Petteri:
…Animena niin, että mitä tässä nyt tapahtuu ja miksi tää päähenkilö punastelee – ilman että kuvaillaan yksityiskohtaisesti sitä, että miltä se alaston poika siinä nyt näyttää, mille se punastelee.
(2:16:10) Petteri:
Ja itse mietin tässä vähän kanssa sitä, että toisaalta japanilainen kirjallisuus nyt ylipäätään on muutenkin vähän sitä, että se, että mitä tiettyjä kanjeja sä käytät ja sanaleikti ja tällai on se mistä se kirjallisuuden väri koostuu, jopa ranobeissa, kun niissä nyt kuitenkin on kaikenlaisia itse keksittyjä höpöhöpösanoja.
(2:16:29) Petteri:
Ja se on sitten semmoinen asia, joka tosi huonosti muille kielille kääntäessä usein välittyy. Ja sitten voi olla, että ranobet tuntuu vähän lapsellisemmin ja yksinkertaisemmin kirjoitetuilta kuin länsimaiset kirjat.
(2:16:42) Maaret:
Lisäksi oli kiva huomio siitä, että se mikä tekee tästä sarjasta niin miellyttävän on ehkä se että miten se on semmoinen hyvin vilpitön, suorasukainen fantasiatarina, eikä ole minkäännäköistä semmoista itsetietoisuuden kerrostumaa siinä, mikä on hirveän yleistä ranobekirjallisuudessa.
(2:17:04) Maaret:
Ja myöskin tietysti näissä Villenes-sarjoissa, joissa on näitä naispahiksia, jotka on hyvin sellaisia silmää vinkkailevia, että joku uudelleensyntyy pelin ikäväksi ojousamaksi ja sitten miettii, että miten voisin välttää huonon lopun. Ja sitten se on semmoista hyvin itsetietoista silmänvinkkailua.
(2:17:25) Maaret:
Niin se on kyllä tosi mukava, että löytyy myöskin tämmöisiä ihan vaan fantasiatarinoita, jotka ei yritä tuoda sitä silmänvinkkailua siihen mukaan.
(2:17:35) Maaret:
Sitten meillä oli ohjelmassa vielä Metten luento "Monogatari-sarjan tytöt ja naisten käsikirjoitus animessa". Jossa sekoitettiin vähän semmoista animennaiskuvauksen yleistä pohdintaa ja semmoista kyaralähtöistä hahmokirjoitusta ja pohdintaa siitä, että miten nämä asiat toimii vähän tyypillisellä, mutta toisaalta ihan omalla tavallaan näissä Monogatari-sarjoissa.
(2:17:59) Maaret:
Puhuttiin tästä hahmotietokanta-ajattelusta, että "tähän hahmotyyppiin yleensä liittyy tämmöisiä piirteitä ja juonielementtejä". Ja sitten se hahmo voi vähän laiskemmin kirjoitetussa tarinassa jäädä siihen tietokantaversioon, että sieltä on vain otettu suoraan ne aspektit siihen hahmoon tietokannasta ja jätetty siihen.
(2:18:20) Maaret:
Tai sitten se voi toimia lähtökohtana sille hahmolle, joka sitten kuitenkin sillälailla tietokannasta poimittujen tuttujen elementtien päälle kirjoitetaan kokonaisen tuntuseksi ihmismäiseksi hahmoksi.
(2:18:32) Maaret:
Se oli kans hauska huomio, että tämmöisten tosi tuotteistettujen isojen sarjojen kohdalla, vaikka Neon Genesis Evangelionin, niin voi käydä sillä tavalla, että kun ne tuotteet yleensä ilmentää just sitä tietokantamallinnusta siitä hahmosta, mutta ei tuo sitä kaikkea syvyyttä siihen päälle, mikä siihen tarinaan on kuitenkin rakennettu, niin sitten se voimakas tuotteistus voi alkaa muuntamaan niitä hahmoja vähän niin kuin enemmän parodioiksi itsestään kuin mitä ne siellä itse sarjassa on.
(2:19:05) Petteri:
Niin, flanderisoida niitä jollain tavalla. Se oli ihan hauska huomio kyllä.
(2:19:10) Petteri:
Semmoinen oli Desucon Frostbite.
(2:19:14) Petteri:
Pitääpä mennä kesälläkin taas, koska tota… Näin se varmaan on, että meidän pitää varmaan Kamome Shirahamalta jonkunnäköisiä haastattelukysymyksiä ehkäpä kysyä.
(2:19:25) Maaret:
Toivottavasti saamme haastattelun sinne, koska kiinnostaa!
(2:19:29) Petteri:
Näinpä.
Ken Akamatsun mangakeskustelu
(2:19:35) Petteri:
Sitten mennään siihen että mitä Ken Akamatsu on viime aikoina tehnyt.
(2:19:41) Petteri:
Kuten Mangakartan kuuntelijat muistanee, niin Love Hinan ja Negiman ja sellaisten sarjojen tekijänä muistettu Ken Akamatsu tossa jokunen vuosi sitten eläköityi mangan tekemisestä ja lähti politiikkaan voidakseen ajaa siellä mangan ja animen ja niin edespäin asiaa.
(2:19:57) Petteri:
Me puhuttiin tästä ensimmäisen kerran jaksossa 63, eli helmikuussa 22, ja myöhemmin sitten samoin jaksossa 70 samana kesänä, kun Akamatsu pääsi sinne parlamenttiin. mutta sen jälkeen ei ole kauheasti näkynyt uutisia siitä, että mitä se siellä on sitten tehnyt ja saanut aikaan.
(2:20:13) Petteri:
Tuossa marraskuussa 24 uutisoitiin, että se oli saanut pari pientä positiota Japanin nykyisestä hallituksesta.
(2:20:18) Petteri:
Tärkeimpänä hän on kasvatuksen, kulttuurin, urheilun, tieteen ja teknologian varaministeri. Eli näistä asioista vastaan vaan varsinaisen ministerin, joka on Toshiko Abe, varaministeri. Tää titteli kuulostaa paljon paremmalta japaniksi muuten. Tästä me ei podcastissa puhuttu tästä nimityksestä, koska se oli aika pieni aihe.
(2:20:38) Petteri:
Mutta nyt sitten uutisista tuli vastaana artikkeleita siitä, että tammikuun lopulla Akamatsu oli osallistunut Japanin parlamentin mangatoimikunnan kokoukseen ja järjestämiseen.
(2:20:47) Petteri:
Tää parlamentin mangatoimikunta on ilmeisestikin ollut olemassa vuodesta 2014 asti, ja näihin kokouksiin on tähän asti osallistunut yhteensä viitisenkymmentä henkeä. Mutta nyt tällä kertaa osallistuja oli kuutisenkymmentä kansanedustajaa ja saman verran avustajia kaikista puolueista.
(2:21:06) Petteri:
Akamatsu ei siis varsinaisesti itse järjestänyt tätä tilaisuutta, mutta varmaan osallistui sen suunnitteluun kuitenkin isoksi osaksi.
(2:21:12) Petteri:
Hän myös itse postasi tästä tilaisuudesta Twitteriin ja piirsi tapahtuneesta tämmöisen kahden sivun sarjakuvapäiväkirjan. Ja tästä tilaisuudesta kirjoitettiin myös muutamia japaninkielisiä uutisartikkeleita, joita voisin linkata show noteihin.
(2:21:26) Petteri:
Akamatsu itse totesi, että tilaisuuden suosiosta on kiittäminen sille tehtyä värikästä mainosjulistetta, nimekkäitä vieraspuhujia sekä esillä olleita alkuperäisiä käsikirjoitussivuja, jollaisia moni poliitikko oli tuskin nähnyt aikaisemmin.
(2:21:40) Petteri:
Vieraspuhujina olivat muun muassa kuuluisat mangantekijät Tetsuya Chiba ja George Morikawa,
elikkäs Ashita no Joen ja Hajime no Ippon tekijät, sekä ohjaaja Hideaki Anno, joka tuskin esittelyä kaipaa.
(2:21:54) Petteri:
Ensinnäkin puhuttiin manga-piratismista ja etenkin sen noususta.
(2:21:58) Petteri:
Japanissa vuonna 2020 perustettiin kaupallisten toimijoiden yhteinen piratismin vastainen yhteistyöelin ABJ. Mikä on lyhenne sanoista Authorized Books of Japan, ilmeisesti. Niin täältä oli Kodanshan ja Shueishan edustajat esittelemässä että mikä on mangapiratismialan koko Vietnamissa ja Indonesiassa nykyään.
(2:22:17) Petteri:
Mainitsivat että vuonna '21 ulkomaisille kielille käännettyä mangaa luettiin laittomasti netistä tuhannen miljardin jenin arvosta, ja vuona '23 se saatiin erilaisilla sivustojen sulkemisilla painettua alle 400 miljardiin jeniin.
(2:22:33) Petteri:
Mutta että vuoden '24 luvut näyttää taas enemmän siltä tuhannelta miljardilta jeniltä.
(2:22:39) Petteri:
Puhuttiin siitä, että nämä sivustojen sulkemiset on vaikeita, koska pitää luottaa siihen, että ulkomaiset poliisit tekevät jotain.
(2:22:45) Petteri:
Vietnam on nykyään kansainvälisen mangapiratismin keskus. Esiin nostettiin spekulointia siitä, että koska Japanissa käy nykyään näillä muutaman vuoden työharjoitteluviisumeilla niin paljon nimenomaan vietnamilaisia, niin monet vietnamilaiset Japanissa käytyään ymmärtää mangan suosion, ja sitten aloittaa pirattioperaatioita kotiin palattuaan.
(2:23:04) Petteri:
Ja japanista sitten varmaan löytyy kontaktiksi vietnamilaisia, jotka voi toimittaa laittomasti materiaalia
(2:23:11) Petteri:
Tähän voisin lisätä, että Vietnamistahan sitä Manga Rockiakin aikoinaan pyöritettiin, eikös vain.
(2:23:18) Petteri:
ABJ-tyypit huomautti kuitenkin, että vaikka Vietnamin ongelma ratkaistaisiin, niin se varmaan todennäköisesti vaan siirtyisi Intiaan tai Indonesiaan. Mainittiin, että Intiassa esimerkiksi myydään ihan paperisiakin piraattimanga-julkaisuja lehtikioskeissa. Samaan tapaan kuin Kiinassa myytiin aikoinaan.
(2:23:32) Maaret:
Tästähän me puhuttiin kanssa siinä yhdessä jaksossa näistä tämmöisistä ihan englanninkielisistäkin piraattipokkareista, mitä pystyy vaikka noista nettihuutokaupoista ostamaan.
(2:23:45) Petteri:
Joo, sehän on mielenkiintoinen uusi ilmiö, koska englanniksi tota ei tosiaan oo ollut kauhean paljon tätä ennen.
(2:23:52) Maaret:
Niin se on tullut vähän tässä pandemian myötä vissiin.
(2:23:56) Petteri:
Niin, ja keräilykulttuuri ja netistä ostamisen ja semmoisen.
(2:24:00) Petteri:
Toisekseen tapahtumassa puhuttiin sitten mangan arvostuksesta ja suojelusta, nimenomaan siis alkuperäisten käsikirjoitusten suojelusta, eli niiden käsin piirettyjen originaalien.
(2:24:10) Petteri:
Muisteltiin sitä, että aikoinaan mangaa pidettiin lapsille vahingollisena ja jopa Osamu Tezukan töitä poltettiin koulujen pihoilla. Tetsuya Chiba muisteli, että kun se alkoi nuorempana piirtämään mangaa, niin sen piti tehdä se komerossa piilossa äidiltään.
(2:24:25) Petteri:
Ja nyt sitten mangaa toki arvostetaan, mutta kulttuurihistorian säilyttämiseksi taas ei tehdä tarpeeksi.
(2:24:31) Maaret:
Tämähän on vähän se, että kun muistaa senkin, mitä kaikkea on puhuttu siitä The Rose of Versailles -jenkkijulkaisusta, että niiden on pitänyt sieltä alkuperäisistä jostain mangalehdistä skannailla niitä artteja, mitä ei ole vaan mitenkään muuten säilötty.
(2:24:50) Petteri:
Niin sitä jotenkin luulisi, että… no niin tietysti jos on kyse niinkun tota värikuvista ja semmoisista, mitä ei ole otettu talteen pokkareihin sitten, joo niin tietystikin joo.
(2:24:58) Maaret:
Niin sitten kaikkea tuommoista saattaa myös jäädä.
(2:25:02) Petteri:
Niin se on siis, niin tekijä on saattanut olla sillä, että no ne meni silloin 50-luvulla roskiin ne originaalit, en mä nyt oo jaksanut niitä säilyttää. Ei niitä kustantajakaan ottanut niinku säilytettäväksi.
(2:25:12) Maaret:
Tai ehkä kustantaja on vain ottanut ne ja sitten ne on ollut jossain siellä kustantajan arkistossa ja sieltä ennen pitkää hävinny ja poistettu.
(2:25:20) Petteri:
Kustantaja on myyty, kustantaja on mennyt konkurssiin.
(2:25:24) Petteri:
Originaalikäsikirjoitukset mangassa on etenkin piirretty semmoiselle paperille, joka ei kestä aikaa kovin hyvin. Ja Tetsuya Chiba sanoi, että sen jälkeen kun kulttuuriministeriö oli hänen luonaan vieraillu ja halunnut tutkia hänen käsikirjoitustensa kuntoa ja halunnut selvittää, että miten niitä voitaisiin säilyttää paremmin ja mikä niiden vanhenemista aiheuttaa. Niin tämän jälkeen Tetsuya Chibaa oli itseäänkin alkanut kiinnostaa, että miten niiden käsikirjoitusten säilymisestä voitaisiin huolehtia, koska totta kai hänkin on kiinnostunut siitä, että hänellä on omia lapsuuden suosikkeja ja onko ne tallella.
(2:26:00) Petteri:
Sitten yllättäen näytettiin tämän tulevan uuden Gundam-sarjan eli Mobile Suit Gundam GQuuuuuuX:n promovideo. Oletettavasti sen korostamiseksi, että "hei lainsäätäjät, olettehan te tietoisia, että näitä uusia Gundam-sarjoja tehdään vielä nykyäänkin, ja niitä tekee nykyään olemassa oleva animeteollisuus. Et ei nää oo mitään lapsuusmuistoja pelkästään. Ja GQuuuuuuX:n tuotannossahan on mukana muun muassa Studio Khara, joka tunnetusti on Hideaki Annon firma.
(2:26:30) Petteri:
Hideaki Anno oli seuraava puhuja. Anno on myöskin vuonna 2017 perustetun voittoa tavoittelemattoman yhdistyksen nimeltä Anime Tokusatsu Archive Centerin perustaja ja puheenjohtaja. Joka nimensä mukaisesti pyrkii säilyttämään Japanin viihdeteollisuuden historiaa.
(2:26:48) Petteri:
Tetsuya Chiban tapaan Anno nosti esiin sen, että olisi parempi arkistoida ja säilyä näitä arvokkaita teoksia mahdollisimman nopeasti, koska arvokkaita teoksia tuhoutuu päivä päivältä.
(2:26:59) Petteri:
Mainittiin esimerkiksi se, että vanhoissa manga-originaaleissa on tekstit ladottu valoladontakoneilla, jotka vaatii erityistä osaamista, ja joten jos nämä originaalit hajoaa, niin niitä on tosi vaikea enää nykyään restauroida, kun osaamista saati sitten laitteita ei enää ole.
(2:27:15) Petteri:
Anno huomautti myös, että tärkeiden klassikkosarjojen tuotantomateriaalit ovat yleensä tuotantoyhtiöillä joo. Mutta firmoja menee konkurssiin, firmoja myydään ja palastellaan jatkuvasti. Ja sitten materiaalit saattaa kadota.
(2:27:28) Maaret:
Mennä vaikka vain roskiin, sillä ettei me nyt näitä enää tarvita, ei näillä ole mitään arvoa. Näähän on vaan paperia.
(2:27:34) Petteri:
Ja niin ikään, vaikka joku tuotannossa mukana ollut ihminen olisikin sitten ottanut nää niinku materiaalit kotiinsa ja huolellisesti säilyttänyt niitä, koska tietää ite että ne on tärkeitä, niin sit kun se kuolee, niin sen perhe saattaa vaan heittää ne pois.
(2:27:47) Petteri:
Ja näin tapahtuu nykyään yhä useammin, kun klassikkosarjojen tekijät vanhenee.
(2:27:51) Petteri:
Ja tänkin takia olisi tärkeää saada taloudellista ja oikeudellista tukea sellaisille organisaatioille, jotka tekee näiden materiaalien arkistointia, sanoi Anno.
(2:28:01) Petteri:
Anno puhui myöskin siitä, että animeteollisuuden nykytila on se, että ihmisiä ei ole vain enää tarpeeksi, mikä johtaa viivästyksiin yhä enemmän, mutta toisaalta työolot on kuitenkin parantuneet onneksi, verrattuna muutaman vuoden takaiseen. Ja olisi tärkeää, että media kertoisi myös animeteollisuuden positiivisista puolista, eikä vaan niistä negatiivisista. Mitä sillon 2010-luvulla tuuletettiin tosi paljon.
(2:28:24) Petteri:
Anno huomautti, että monessa muussa maassa on ymmärretty viihdeteollisuuden arvo ja tarjottu viihdeteollisuudelle konkreettisia verohelpotuksia, eikä pelkästään yksittäisiä ja satunnaisia tukiaisrahoja. Ja että vaikka nämä tukiaiset onkin ihan kivoja, niin verohelpotukset olisi kuitenkin parempi pitkäjänteiseen talouden suunnittelemiseen, kuten esimerkiksi siihen, että paljonko uusia ihmisiä uskaltaa palkata.
(2:28:46) Petteri:
Neljännekseen sitten puhuttiin mangateollisuuden sensuurista. Ilmeisesti aika lyhyesti.
(2:28:53) Petteri:
Paikalla oli shoujomangaka Machiko Satonaka. Satonaka on tekijä, joka on samaa ikäluokkaa Showa-24:sten kanssa, mutta jota ei ole koskaan pidetty osana siihen porukkaan kuuluvia tekijöitä. Lännessä varsin tuntematon tekijä, mutta englanninkielinen Wikipedia-artikkeli kuitenkin löytyy ja on varsin tärkeissä viroissa ja luottamustehtävissä alaan liittyen.
(2:29:13) Petteri:
Satonaka perään kuulutti terveen järjen käyttöön mangan ilmaisuvapauden kanssa. Hän puhui siitä että bykyään jo pelkästään paljon ihon näyttäminen saa aikaan sen, että teos ollaan herkästi laskemassa eroottiseksi.
(2:29:26) Petteri:
Ja heitti vitsin siitä, että nykykriteereillä toki esimerkiksi vaikka tämä Tetsuya Chiban 70-luvun manga Rowdy Sumo Wrestler Matsutaro, josta oli animesovituskin tuossa kymmenen vuotta sitten, niin nykykriteereillä sekin laskettaisiin eroottiseksi, koska siinä on paljon isoja miehiä aika vähissä vaatteissa. Tälle yleisö nauroi.
(2:29:45) Petteri:
Tähän sensuuri aiheeseen, George Morikawa mainitsi, että itseasiassa nykyään, eli siis viimeisen 30 vuoden aikana, shounenmangassa on muuttunut entistä vaikeammaksi näyttää enemmänkin verta, eikä niinkään seksuaalista kuvastoa, mikä on ongelma esimerkiksi jos haluaisi tehdä vaikka lääkäriteemaista mangaa. Nykyään semmoiset on pakko tehdä seinenlehtiin, eikä shounenlehtiin, mikä rajoittaa sitä, että mistä aiheista kertovaa mangaa nuoremmille lukijoille voi ylipäätään tehdä.
(2:30:13) Petteri:
Ja tähän kommenttina näin länsimaisesta näkökulmasta, niin tämähän toki näkyy meillä lännessä siinä, että mitä ihmiset ajattelee, että ne sanat shounen ja seinen ylipäätään tarkoittaa, sillä ajatellaan, että jos näkyy verta, niin tämähän on sitten ilmeiselvästi seinensarja, jos vaikka miettii, mitä kaikkia väittelyitä ihmiset on käyneet jostain Titaanien sodasta tässä viimeisen kymmenen vuoden ajan, kun ei ole muusta tiedetty. Ja ei muisteta niitä aikoja ennen Dragon Ballia, kun shounenmanga oli sitä, että Fist of the North Starissa murskataan vastustajien päitä ja "Omae wa mou shindeiru" ja sillälain.
(2:30:44) Petteri:
Mutta niin, tämän jälkeen sitten on tosiaan muuttunut maailma tällai.
(2:30:48) Maaret:
Mm, mutta kyllähän sitä verta näkyy kaikissa tappelushouneissa, isketään naamaa lyttyyn aika paljon, ja kyllähän verta sieltä purskailee, mutta tota.
(2:30:59) Maaret:
Tää on ehkä semmonen, musta tuntuu, mitä me ei välttämättä vielä täällä lännessä nähdä yhtä konkreettisesti.
(2:31:08) Petteri:
Voihan se olla joo.
(2:31:08) Maaret:
Ja tietysti ylipäänsä se, että jos supersankarit vetää lättyyn, niin se on ehkä vähän sitten eri, kun jos nähdään joku vaikka leikkauspöydällä tai semmoisessa realistisemmassa yhteenotossa, että ehkä ne tämmöiset supervoimasysteemit saa vähän enemmän sitten vapaata siimaa.
(2:31:28) Petteri:
Se voi toki olla joo, ja toimintasarjojahan enimmäkseen lännessä kuitenkin julkaistaan.
(2:31:34) Petteri:
Mutta tämmönen ilmeisestikin noin tunnin mittainen palaveri-istunto, komitea, esitys, tosiaan pidettiin.
(2:31:41) Petteri:
Aika vahvalta lobbaamiseltahan tää tuntuu, mutta onhan se kauhean kiva, että siellä Japanin lainsäätäjille, jotka kuitenkin on kaikki noin 60-70-vuotiaita, rikkaita ja dementoituneita miehiä, niin että niille järjestetään tämmöisiä tilaisuuksia, että hei vanhat sedät, nämä asiat on oikeasti tärkeitä meidän yhteiskunnalle ja niissä pitäisi pitää huolta, niille pitäisi tehdä jotain.
(2:32:00) Maaret:
kulttuuriperinnölle.
(2:32:06) Petteri:
Ja vaikka tämmöiset tilaisuudet ei aina mihinkään välttämättä johtaisikaan, niin se on kuitenkin ainoa asia, mitä oikeastaan voidaan tehdä.
(2:32:15) Maaret:
Lobbaaminen on hirveän tärkeä osa politiikan tekemistä.
(2:32:20) Maaret:
Mielenkiintoinen tää. Ehkä meille Länsimaissa ei kanssa kauhean usein kantaudu tietoja siitä, että miten vaikka manga on esillä Japanissa politiikassa, niin tämmöiset on hirveän mielenkiintoisia.
(2:32:32) Petteri:
Joo, on semmosia joitain juttuja, että silloin kun Taro Aso oli ministerinä aikoinaan, niin sehän – pääministerinä siis – niin sehän ajoi tällaisia manga-alan juttuja, mutta eipä niistäkään ihan hirveästi mitään viime aikoina, vuosina ole kuulunut ja tämmöistä. Mutta siellä nyt Ken Akamatsu kuiten on ajamassa kulttuurimme asiaa. Hyvä näin.
Crunchyrollin haasteet
(2:33:03) Petteri:
Tässä joulun alla viime vuonna Bloomberg julkaisi tällaisen todella mielenkiintoisen pitkän artikkelin siitä, miten animen suoratoistopalvelu Crunchyrollilla on sekä sisäisiä että ulkoisia ongelmia.
(2:33:16) Petteri:
Ja tätä artikkelia jaettiin varsin laajasti, ja monet alalla työskentelevät ihmiset sanoivat, että huh huh, onhan näistä jutuista vähän huhuja, sirpaleita kuullut, mutta että ei näin pahasti kuitenkaan.
(2:33:28) Petteri:
Tämä artikkeli oli ikävä kyllä luettavissa kirjautumattomille käyttäjille vaan viikon ajan, eli nykyään pitää olla käyttäjätili tehtynä, jos haluaa lukea. Mutta lisäksi kopio artikkelista on julkaistu ainakin Japan Timesissa, jossa niin ikään pystyy lukemaan ilmaiseksi, jos on käyttäjätili. Linkataan molemmat shownoteihin.
(2:33:47) Petteri:
Artikkelissa kerrotaan taustoja tuntemattomille, että Crunchyroll tosiaan sai alkunsa piraattisivustana vuonna 2006, mutta muuttui legitiimiksi firmaksi, ja oli sen jälkeen vuosien ajan nimenomaan animefanien firma animefaneille, ja kulttuuri- ja henkilöstöjohtaminen oli kunnossa, kertoo Bloombergille nimettöminä haastatellut 18 nykyistä ja entistä työntekijää.
(2:34:11) Petteri:
Sitten, kuten tunnettua, Sony osti Crunchyrollin vuonna 2021 yhteensä 1,2 miljardilla dollarilla, ja yhtäkkiä Crunchyroll olikin sitten samaa firmaa ykköskilpailijansa Funimationin kanssa, joka oli ollut Sonyn alla jo pitempään.
(2:34:27) Petteri:
Ja tästä syntyi sitten kulttuurikonflikteja. Jo heti ensimmäisessä Zoom-puhelussa jossa työntekijöille tiedotettiin asiasta, niin Funimationin tyypit alkoi vitsailla, että Crunchyroll on piraattifirma.
(2:34:40) Petteri:
Ja pian tämän jälkeen Crunchyrollin pomoja alettiin korata Funimationin pomoilla.
(2:34:44) Petteri:
Työntekijät on valittaneet, että monet näistä uusista pomoista ei tajuu animesta tai animefandomista mitään. Ja jotkut pomot pitää animea lastenpiirrettyinä, ja nimenomaisesti ei halua sitten palkata sinne semmosia uusia työntekijöitä, jotka on animefaneja.
(2:34:59) Petteri:
Yhdistymisen jälkeen on seurannut ainakin kolme irtisanomiskierrosta. Ja kuulemma neljättä kaavaillaan vuoden '25 alkuun. Työntekijät on yhä tyytymättömämpiä ja hämärän peitossa siitä että mikä firman suunta on, ja onko sitä kommunikoitu työntekijöille kunnolla.
(2:35:16) Petteri:
Sisäisesti on puhuttu kuulemma tällasesta tavotteesta kuin "25 by 25", eli siis 25 miljoonaa maksavaa tilaajaa vuoteen 2025 mennessä, mikä näillä näkymin ei tule olemaan realistinen tavoite, vaikka se onkin nyt sitten puskettu vuoden 2025 loppuun.
(2:35:34) Petteri:
Ehkä se siltä joskus vaikutti, realistiselta, koska kuulemma silloin kun Sony osti Crunchyrollin '21 palvelulla oli 5 miljoonaa maksavaa käyttäjää. Ja nykyään taas jo 15 miljoonaa.
(2:35:46) Petteri:
Mutta aika eksponentiaalisesti tämän kasvun pitäisi kyllä jatkua, että siihen tavoitteeseen päästäisiin, ja ainoastaan latinalaisessa Amerikassa kasvu on ollut toiveiden mukaista.
(2:35:56) Petteri:
Tavoitetta on pyritty saavuttamaan kaiken näköisillä uusilla projekteilla, kuten mobiilipeleillä. Netflixilläkin on mobiilipelejä, niin totta kai Crunchyrollinkin piti saada semmosia.
(2:36:07) Petteri:
Ja suosittuja franchisejahan toki riittää, joten sinällään on ihan looginen ajatus, että on Danmachi-mobiilipeli, ja Princess Connect -mobiilipeli, ja One Punch Man -mobiilipeli.
(2:36:17) Petteri:
Mutta ei nää Crunchyrollin peliyritykset oo oikein lähteneet käyntiin. Monet ei oo saaneet päivityksiä, ja monia on suljettu, ja kuulemma ainoastaan yks peli on tahkonut rahaa yli 5000 dollaria elinikänsä aikana. Tässä ei tosin sanota, että mikä peleistä se on.
(2:36:33) Petteri:
Niin ikään on toivottu, että ohjeistuotekauppa, nettikauppa, olisi tuottavaa bisnestä ja saisi pidettyä käyttäjiä maksavina asiakkaina ja korkeamman, kalliimman tilin omistajat saa paremmilla postikuluilla ja sillä tavalla.
(2:36:49) Petteri:
Crunchyrollhan osti tämän amerikkalaisen ohjeistuotekauppan Right Stufin vuonna 2022 ja se sitten sulautettiin Crunchyrollin omaan kauppaan ja tuotiin myyntiin mangaa, DVDtä, oheistuotteita.
(2:37:02) Petteri:
Mutta tämä bisnes on kuulemma sittemmin supistunut, osittain siitä syystä, että Sonyn käskystä on jouduttu ottamaan pois myynnistä K18-kamat, joka muodosti viitisen prosenttia bisneksestä.
(2:37:14) Petteri:
Digimangaa tässä artikkelissa ei erikseen mainita, mutta tämä voisi kuitenkin olla hyvä hetki mainita, että Crunchyrollhan tässä hiljattain ilmoitti sijoittajilleen, että ne perustaa uuden digimanga-alustan, sen jonkin aikaa sitten lopettamansa vanhan digimanga-alustansa tilalle.
(2:37:30) Maaret:
Tulee vähän semmoinen Tokyopop-fiilis, että kyllä luottamus on vähän mennyt jo, mutta tietysti se on vähän tällainen, että muistajat muistaa.
(2:37:38) Petteri:
Niin. Sieltä ne tyypit jotka sitä vanhaa digimanga-alustaa teki, niin nehän lähti ja perusti Azukin siihen kilpailijaksi, ja sitten siellä ei ketään enää ollut. Ja nyt sitten on sillai että hei mistä me voitaisiin saada lisää…
(2:37:51) Maaret:
Niin, ja se tavallaan että luotetaan siihen, että kuluttajat eivät muista, miten se edellinen alusta lähti aika positiivisella viballa kuluttajien mielessä lentämään, mutta sitten kun Crunchyroll menetti kiinnostuksensa siihen, niin monille jäi aika paljon hampaankoloon sieltä, että miten se lukeminen oli niin äärettömän vaikeata ja kauheata.
(2:38:14) Petteri:
Näinhän tuo.
(2:38:14) Maaret:
Ja miten sitten se vähän niin kuin hitaasti annettiin kitua loppuun sen systeemin ennen kuin laitettiin alas kokonaan.
(2:38:25) Petteri:
Jep, tällä kertaa kuulemma aluksi saatavilla vain USA ja Kanadassa. Joskin ne ilmoitti, että aluksi vain englanniksi, mutta myöhemmin myös muita kieliä, niin tämä kuulostaa vähän siltä, että ne varmaan sitten laajentavat jatkossa muihinkin maihin.
(2:38:41) Petteri:
Joskaan tämä ei tule olemaan sen vanhan palvelun tapaan käytettävissä sillä samalla kuukausimaksulla, vaan nimenomaan lisämaksullinen palvelu. Oletettavasti, että saadaan käyttäjille jotain syitä ostaa sitä kalliimpaa jäsenyyttä. Anyway, sekin on luvassa sitten joskus vuoden '25 aikana.
(2:38:57) Petteri:
Kun oli puhe siitä, että työntekijät on sisäisesti tyytymättömiä johtamiseen, niin nimeltä tässä artikkelissa mainittiin Crunchyrollin nykyinen markkinointipäällikkö nimeltä Markus Gerdemann, joka on kuulemma Funimationin aikoinaan Netflixiltä palkkaama tyyppi, jolla on hyvin vähän kokemusta animesta.
(2:39:16) Petteri:
Ensinnäkin työntekijät on valittaneet Gerdemannin seksistisestä käytöksestä ja ikävästä johtamistyylistä. Kuulemma se on tuonut mukanaan firmaan myös lauman omia mainostoimistokollegoitaan, joita Crunchyrollin sisällä kutsutaan "poikien kerhoksi."
(2:39:31) Petteri:
Toisekseen Gerdemann on kuulemma onnistunut suututtamaan viime aikoina useita japanilaisia oikeuksienomistajia. Ensinnäkin Toein tyyppejä sen takia, että oli mokailtu järjestelyissä Comic Conissa Crunchyrollin järjestämässä One Piece -konsertissa.
(2:39:48) Petteri:
Ja toisekseen se on suututtanut Tohon tyyppejä sen takia, että kun tää tuore Tohon hittisarja Dan Da Dan oli viime syksynä päätynyt sekä Netflixille että Crunchyrollille, niin Gerdemann oli sitten nimenomaisesti käskenyt työntekijöitään että Dan Da Dania ei sitten tarvitse markkinoida, jos se ei kerran ole meillä eksklusiivinen sarja.
(2:40:07) Petteri:
Gerdemann poislukien sitten japanilaiset oikeuksienomistajat on viime aikoina olleet muutenkin yhä ärsyyntyneempiä Crunchyrolliin. Osaltaan mangakustantajat – nää isot Shogakukan, Shueisha, Kodansha – on ärsyyntyneet sen takia, että Crunchyrollilla on tapana tehdä ja myydä omia oheistuotteitaan sarjoista ilman, että hyväksyttää niitä. Useimpikin iso mangaka on myös kuulemma ottanut tästä nokkiinsa. Lisäksi Crunchyrollin raportteja myyntimääristä, mahdollisesti jopa katsojamääristä, ja näin ollen lisenssimaksujen suuruudesta, ei kuulemma pidetä ihan luotettavina.
(2:40:43) Petteri:
Lisäksi, tässä artikkelissa tosiaan mainitaan, että Sony on tosiaan ostanut 10% Kadokawasta hiljattain, mistä me puhuttiin jaksossa 108 ja 109.
(2:40:54) Petteri:
Ja näin ollen Sony tulee tulevaisuudessa saamaan todennäköisesti yhä isomman etuajo-oikeuden Kadokawan animesarjoihin. Ja artikkelissa sitten spekuloidaan, että tää ehkä sitten jatkossa johtaa mahdollisesti siihen, että monet sellaiset animentuotantoyhtiöt, jotka ei oo Kadokawan alaisuudessa, saattaa ehkä jatkossa mieluummin antaa sarjansa sellaisille suoratoistopalveluille, jotka ei oo osa tätä Sonyn animekonglomeraattia, kuten Crunchyroll.
(2:41:20) Petteri:
Se toinen iso kulma tässä artikkelissa sitten on ne Crunchyrollin ulkoiset ongelmat. Eli käytännössä kilpailutilanne isompien suoratoistopalveluiden taholta.
(2:41:30) Petteri:
Tätä kuvaa tämän artikkelin pääkuvakin, jossa Crunchyrollin oranssia maskottityttöä uhkaa kolme kykloopinsilmästä hirviötä, joiden silmissä on Hulun, Netflixin ja Prime Videon logot.
(2:41:40) Petteri:
Ja artikkelin otsikkokin on itse asiassa "Sony's Crunchyroll finds its early lead in anime under attack".
(2:41:48) Petteri:
Ja tässä sitten se laajempi teema onkin tosiaan se, että vaikka Crunchyroll tosiaan vuosien ajan oli se Industry Darling…
(2:41:55) Petteri:
Joka todisti sen, että suoratoistopalveluiden maailmassa tällaisella nichemmelläkin genrellä, sisällöllä, voi menestyä ja olla taloudellisesti kannattava. Koska maailmassa on tosiaan nimittäin satoja suoratoistopalveluita, jotka on keskittyneet vaikka vanhoihin kauhuelokuviin tai Bollywoodiin tai mihin lie, mutta jotka ei ole onnistuneet taloudellisesti eikä ole tosiaankaan kasvaneet samanlaista tahtia kuin Crunchyroll.
(2:42:17) Petteri:
Niin tästä huolimatta Crunchyrollilla ei varsinaisesti ole ollut mitään niin sanotusti vallihautaa kilpailijoita vastaan, ja tästä johtuen nämä isommat toimijat on tässä viime vuosina alkaneet kiristää kilpailua aika tehokkaasti.
(2:42:30) Petteri:
Isoimpana tietystikin Netflix, joka on viime vuosina alkanut napsii itselleen tiettyjä kruununjalokiviä, sellaisia kuin Ghiblin elokuvat, ja Neon Genesis Evangelionin, jotka oli isosti uutisoituja tapauksia silloin pari vuotta sitten, ja on nimenomaan sellaisia nimikkeitä, jotka vähemmänkin animea katsovat tietää. Mutta myöskin yhä enemmän nimenomaan animeharrastajille relevantteja tapauksia, niinkun esimerkiksi JoJo's Bizarre Adventuren oikeudet…
(2:42:56) Petteri:
...joka sen yhden kauden verran oli sekä Crunchyrollissa että Netflixissä, ja sitten myöhemmät kaudet on olleet nimenomaan Netflixin yksinoikeuksia.
(2:43:03) Petteri:
Ja tän jälkeen Netflixillä on napattu yhä isompien ja puhutumpien sarjojen lisenssejä: Beastars, Delicious in Dungeon. Ja One Piecenkin kanssa ne häärää aika paljon, sekä rahoittavat sitä uutta animeversiota, että tietystikin tätä live-action-sarjaa sitten.
(2:43:20) Petteri:
Se aiemmin mainittu Dan da Dan taas oli muuten kuulemma debyyttiviikollaan Netflixin toiseksi katotuin ei-englanninkielinen sarja, huomautetaan tässä Bloombergin artikkelissa. Mikä selviää siitä, että Netflix on viime aikoina alkanut raportoida sarjojensa viikkosuosiota.
(2:43:36) Petteri:
Tähän artikkeliin liittymättä alan ihmiset on tässä muuten sittemmin huomioineet, että tässä nyt talvella alkanut Jump-toimintakomedia Sakamoto Days on ollut Netflixin isoin animehitti katsojamäärissä mitattuna sen jälkeen, kun tätä viikkosuosiota alettiin julkisesti kertoa Netflixin taholta.
(2:43:53) Petteri:
Sakamoto Days oli tossa tammikuun lopulla niin ikään Netflixin toiseksi suosituin ei-englanninkielinen sarja sillä viikolla. Heti Squid Gamen jälkeen. Ja sen viikon neljänneksi suosituin sarja ylipäätään.
(2:44:07) Petteri:
Ja kuten me ollaan aiemmin puhuttu, niin Netflix on myöskin lopultakin viime vuosina myöntynyt siihen, että ne simulkastaa animea viikkotahtiin, mitä ne on tosiaan tehneet vuodesta 2022 alkaen. Ja tää edelleen kiristää sitä kilpailua Crunchyrollin ympärillä.
(2:44:25) Petteri:
Ja tästä me päästäänkin sitten siihen, että vaikka Crunchyroll on tässä viime vuosien aikana ollut se ainoa palvelu, jolla on väliä animeharrastajille, koska kaikki sen pienemmät kilpailijat on hiljalleen lopettaneet.
(2:44:35) Petteri:
Ranskalainen Wakanim niputettiin yritysoston myötä osaksi Crunchyrollia. Sentai Filmworksin omistama amerikkalainen Hidive vetäyty globaaleilta markkinoilta, kun kilpailu kävi liian kovaksi.
(2:44:48) Petteri:
Niin tästä huolimatta, nyt kun nää isommat jättiläiset on hiljalleen alkaneet osoittaa yhä aktiivisempaa mielenkiintoa animea kohtaan, niin Crunchyroll on aika pahassa vaarassa jäädä jalkoihin.
(2:44:58) Petteri:
Ei ehkä siinä mielessä, että ne menettäisi lisenssejä, koska yhä edelleen Crunchyrollin kautta on katsottavissa noin 90 prosenttia kaikesta uudesta animesta mitä tehdään. Mutta ehkä sillä lailla relevanssin ja mindsharen osalta.
(2:45:11) Maaret:
Niin, ja se, että jos ne menettää just niitä tiettyjä avainlisenssejä, joiden perässä katsojat oikeasti liikkuu.
(2:45:20) Petteri:
Niin, sekin.
(2:45:21) Maaret:
Sillai että, Disney+ esimerkiksi otti Bleachin.
(2:45:24) Petteri:
Niin, niin, ja Tokyo Revengersin.
(2:45:28) Petteri:
Mulla on viime vuosina käynyt kauhean usein niin, että joku työkaveri tai puolituttu tai rando netissä sanoo kattoneensa jotain animea. Ja joka kerta ne sanoo joko niin, että ne kattoo Netflixistä Baki the Grappleria, nimenomaan siis Baki the Grappleria, sitä sarjaa.
(2:45:42) Petteri:
Tai sitten ne kertoo, että ne vaan kattoo jotain sarjaa, jonka nimeä ne ei muista, kuulemma joltain sivustolta, jonka nimeä ne ei muista, joka tuli Googlella vaan vastaan. Joka siis käytännössä tarkoittaa jotain piraattisuoratoistosaittia tietystikin.
(2:45:56) Petteri:
Niin, että se on joku Netflix tai sitten ei mitään, käytännössä. Tai siis Netflix tai piratismi. Mutta Crunchyrollia kukaan ei tunnu Googlella löytämään.
(2:46:04) Petteri:
Tässä Bloombergin artikkelissa mainitaan, että Polygon-sivusto teki alkuvuodesta '24 kyselytutkimuksen, jonka mukaan Z-sukupolven edustajista –eli vuosituhannen taitteessa syntyneistä – ne jotka kattoo animea, kattoo sitä 76 prosentin todennäköisyydellä Netflixistä, siinä missä ainoastaan 58 prosentin todennäköisyydellä Crunchyrollista.
(2:46:26) Petteri:
Lisäksi mulla on ihan sellainen muistikuva, kuin mä olisin nähnyt jokun aika sitten jonkun twiitin tai jotain siitä, että niistä PlayStation Plus -jäsenistä, jotka kattoo animea, niin vaan tosi pieni määrä kattoo sitä Crunchyrollin kautta.
(2:46:38) Petteri:
Mä en nyt onnistunut löytämään sitä huomiota tätä keskustelua varten, mutta jos joku muistaa nähneensä tämän saman huomion, niin saa toki laittaa kommenttia, niin linkataan show noteihin.
(2:46:48) Petteri:
Liittymättä tähän Bloombergin artikkeliin sitten. Niin myöskin tässä vuoden vaihteessa suoratoistoalan analytiikka firma Parrot Analytics julkaisi tietoja siitä, että miten iso osa bisneksestä rahassa mitattuna nimenomaan anime on millekin suoratoistopalvelulle.
(2:47:04) Petteri:
Tämähän tarkoittaa käytännössä suoraan myös sitä, että miten tärkeintä mikäkin suoratoistopalvelu on animeteollisuudelle rahassa mitattuna siinä mielessä, että miten paljon kukin suoratoistopalvelu lähettää Japaniin rahaa. Tästä datasta animealan uutiskirjettä julkaiseva Richardson Handjaja kasas tällesen mukavan selkeän pylväsdiagrammin, jossa näkyy, että Netflix on jo nykyisellään kaksi kertaa isompi toimija animen suhteen, rahassa mitattuna, kuin Crunchyroll.
(2:47:30) Petteri:
Tämä oikeastaan oli vuonna 2023, koska nämä on vuoden 2023 lukuja. Tuolloin Netflixin animeliikevaihto oli sellaiset 2,07 miljardia dollaria vuodessa ja Crunchyrollin animeliikevaihto taas 1,1 miljardia dollaria vuodessa. Melkein tuplasti toisin sanoen Netflix on isompi, vaikka Crunchyrollin liikevaihdosta tietysti melkein kaikki on animee, siinä missä Netflixin bisneksestä se on vaan niin pikkiriikkinen osa.
(2:47:54) Maaret:
Ja Netflixillä on kaikkea muutakin, mikä tarkoittaa, että Netflixin on ihan hirveän paljon helpompaa saada, ei nimenomaisesti animenkatsojilta sitä sitoutumista, semmoisilta kasuaalimmilta.
(2:48:06) Petteri:
Niin, semmoisilta jotka ei haluu niinku et "no en mä nyt niin paljon animesta tykkää, että menisin minnekään animesivustolle kattomaan animea…"
(2:48:16) Maaret:
"Mutta voin mä nyt Baki the Grappleria katsoa."
(2:48:18) Petteri:
Niin, tai JoJoo.
(2:48:20) Petteri:
Joo-o.
(2:48:22) Petteri:
Ja tähän on sillä lailla hauskaa, että Crunchyroll saa animen takia liikevaihtoa noin 90 dollaria vuodessa per maksava asiakas. Eli koko sen keskimääräisen vuositilauksen verran. Siinä missä Netflixille anime tuo liikevaihtoa vaan vajaat kahdeksan dollarii vuodesta per maksava asiakas. Eli murto-osa siitä vuositilauksen kokonaismäärästä. Ja tämä johtuu ihan vaan siitä, että Crunchyrollilla on ehkä 13 miljoonaa maksavaa käyttäjää, mutta Netflixillä taas on 260 miljoonaa.
(2:48:46) Petteri:
Nämä on edelleen siis tosiaan vuoden '23 lukuja. Tuossa aiemminhan me puhuttiin jo 15 miljoonasta, että se on kasvanut siihen.
(2:48:52) Petteri:
Mutta tästä sitten tosiaan seuraa se, että vaikka yksittäinen Crunchyrollin tilaaja on animeteollisuuden kannalta ehkä paljon tuottavampi maksava asiakas, niin kun Netflixillä vaan on niitä tilaajia niin paljon edemmän, niin Netflix tuottaa anime-teollisuudelle...
(2:49:06) Petteri:
kaks kertaa enemmän rahaa. Jännä silleen, että Prime Video on tämän graafin mukaan jopa neljänneksi isoin toimija animen saralla, Hulun jälkeen. Koska Amazonhan silloin vuosia sitten luovutti animen suhteen kokonaan, mutta sieltä nämä on vissiin hiljalleen tulossa takaisin kuitenkin. Ei sillä, että silloin olisi väliä meille suomalaisille.
(2:49:24) Petteri:
Mutta tota, näihin ongelmiin liittyen sitten mun mielestä melkein hämmentävintä tässä on ollut se seurata sitä tiettyä ilkkuvista ja karnevaalihenkisyyttä, mitä sosiaalisessa mediassa on näkynyt siitä, että media uutisoi siitä, että tällä firmalla menee huonosti tai että sillä on vastatulta tai tällain.
(2:49:42) Maaret:
Se liittyy varmaan siihen, että nykyisinhän on paljon ihmisiä, jotka sanoo ihan vaan, että he ei haluu subscribaa Crunchyrollia, he ei halua antaa Crunchyrollille rahaa.
(2:49:52) Petteri:
Niin, niin.
(2:49:52) Maaret:
Vähän sillä lailla, että ihan mikään toinen firma olisi sen parempi. No tietysti ne ei sit varmaan striimaakaan animea ne ihmiset, vaan ne vaan lataa kaiken netistä, mutta...
(2:50:03) Petteri:
Niin, niin. Mullekin tuli tuossa yksi päivä vastaan semmoinen twiitti, jossa sanottiin, että "Ai hitto, Crunchyroll on perseestä."
(2:50:09) Petteri:
Ja siihen joku oli kommentoinut, että "Hei, mä aloin katsoa animea tuossa vuosi sitten, ja mä en ihan näitä historioita tiedä, että osaisko joku kertoa mulle, että minkä takia Crunchyroll on perseestä, koska sitä mielipidettä näkee niin usein." Sitten mä ihan uteliaisuudesta kävin lukemas näitä kommentteja.
(2:50:22) Maaret:
Mitä ne sitten sanoo?
(2:50:24) Petteri:
Ne sanoi, että Kun Crunchyroll fuusioitiin Funimationin kanssa, niin sarjojen digitaaliset ostot ei siirtyneet mukana alustalta toiselle.
(2:50:32) Petteri:
No, sepäs ikävää, okei. Tää ei koske meitä eurooppalaisia, kun me ei olla koskaan oltu Funimationin asiakkaita ylipäätään.
(2:50:38) Maaret:
Niin, toki se varmaan sama oli Wakanimissa. Siellähän pystyi myös ostamaan.
(2:50:42) Petteri:
Joo, mutta nehän oli ladattavia tiedostoja sitten, että nämä oli sitten sellaisia, mitkä oli siellä jossain pilvessä ja sillain.
(2:50:45) Maaret:
No, se on totta.
(2:50:50) Petteri:
Toinen, mitä näkyi, oli se, että kun Crunchyroll fuusioitiin Right Stufin kanssa, niin tarjonta huononi.
(2:50:56) Petteri:
No okei, tämäkään ei koske meitä eurooppalaisia mitenkään. Kukaan täällä Euroopassa ei oo koskaan ostanut Crunchyrollin nettikaupasta yhtään mitään.
(2:51:03) Petteri:
Sitten valitettiin siitä, että ne poisti mahdollisuuden kommentoida niitä yksittäisiä jaksoja. Siinä vaiheessa, kun niiden moderoiminen muuttui vissiin liian raskaaksi näiden nykyisten kulttuurisotien vuoksi.
(2:51:14) Petteri:
Mutta tämä oli ilmeisesti monelle iso juttu, johtuen siitä, että monelle nämä Crunchyrollin kommentit oli vissiin merkittävä sosiaalinen kommunikaatiokanava muiden animenkatsojien kanssa. Ehkä jopa ainoa semmoinen, kun ne ei mitään muuta sosiaalista mediaa käytä kuin Crunchyrollin kommentteja. Okei, sepäs ikävää.
(2:51:29) Petteri:
Sitten näkyy myös sellaisia, että Crunchyroll on perseestä, kun ne ei dubbaa animeä kaikille mahdollisille kielille.
(2:51:34) Petteri:
Tai että dubit tulee myöhässä, tai että ne ei ylipäätään tekstitä kaikille kielille, niin kuin puolaksi tai serbiaksi tai jotain, mikä on suomalaisesta näkökulmasta vähän sillai että "okei, no kaipa se on asia, josta voi valittaa, mutta en mä ole kyllä koskaan oikeastaan tullut miettineeksi suoratoistopalveluja, että olisiko täällä suoratoistopalvelussa animea suomeksi tekstitettynä, tai että dubbaako ne animea suomeksi", koska se on jotenkin Suomessa tosi utopistinen ajatus ylipäätään.
(2:52:00) Petteri:
Tai niinkun, okei, se ois ihan hauskaa jos ne tekis niin, mutta en mä nyt sitä ala vaatimaan tai toivomaan.
(2:52:06) Petteri:
Ja muutenkin, silloin jos jossain Netflixissä on suomenkieliset tekstitykset olemassa, niin ei niitä kuitenkaan tule koskaan käytettyä, koska kaikki tietää, että ne on käännetty englannin kautta, ja ne on sen takia täynnä käännösvirheitä. Että ei Delicious in Dungeoniakaan pystynyt Suomessa katsomaan, kun joka jaksossa oli ihan hirveitä käännösongelmia. Niin kun vaikka, että sanan "dungeon" suomennoksena käytettiin sanaa "tyrmä", eikä esimerkiksi "luolasto" tai jotain. Tämmösiä.
(2:52:32) Petteri:
Mutta ehkä kaikkein hämmäntävin valituksenaihe, mitä täällä näky oli se, että Crunchyroll ei kuulemaan markkinoi sarjojaan tarpeeksi, ja se on tyhmää.
(2:52:39) Petteri:
Aiemmin oli jo puhetta siitä Dan Da Danista, että Crunchyroll on perseestä, kun ei markkinoinut Dan Da Dania. Joo, okei, mutta nyt sitten tässä talvella sama on alkanut kuulua esimerkiksi Re:Zerosta.
(2:52:49) Petteri:
Eli siis argumentti on se, että Crunchyroll on perseestä sen takia, että ne on suoratoistopalvelu joka esittää Re:Zeroa, mutta ne ei tästä huolimatta mainosta Re:Zeron uusinta kautta tarpeeksi, etenkään sosiaalisessa mediassa, sillä lailla että olisi somepostailua ja niin edespäin sillä sarjan virallisella englanninkielisellä promotilille Twitterissä.
(2:53:06) Maaret:
Silloin kun mä oon Twitteriä selannut, niin ei oo kyllä kauhean usein enää tapahtunut, mutta kyllä silloin Crunchyroll on nimenomaan mun mielestä ollut aika aktiivinen. Mutta ehkä se on just näitä muuttuneita tuulia, että siellä ei kukaan ole enää kiinnostunut somettamaan.
(2:53:22) Petteri:
Niin… Mut, mun mielestä tää kuulostaa ylipäätään jotenkin tosi utopistiselta ajatukselta, että animea markkinoidaan.
(2:53:30) Maaret:
Jotenkin enemmän sellainen fiilis, että kuluttajilla on usein sellainen idealisoitu ajatus siitä, että hyvä tuote löytää kuluttajansa ilmankin markkinointia. Ja minusta tuntuu, että nykyisin on enemmän sellainen, että en halua, että minulle markkinoidaan asioita, haluan, että löydän itsenne hyvät asiat.
(2:53:52) Petteri:
Joo, se on totta. Mutta toisaalta on myös semmoinen, että tällä julkaisijalla on velvollisuus huolehtia siitä, että tämä minun lempisarjani, josta olen jo tietoinen ja olen päättänyt tykätä siitä, niin että tämä minun lempisarjani saa arvoisensa kohtelun.
(2:54:10) Maaret:
Esillepanon, joo, joo.
(2:54:12) Petteri:
Niin, kun olen nähnyt tällaista, että jos joku sarja päätyy vaikka Disney+:aan, niin se jollain tavalla kuolee, tai on piilossa, tai on vankilassa, sen takia, että...
(2:54:20) Maaret:
No vähän niin kuin aikaisemmin puhuttiin Netflix-vankilasta.
(2:54:24) Petteri:
Niin, mutta se taas tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät halua katsoa Netflixiä, kun he eivät halua subscribeaa Netflixiin. He haluu subscribeaa jotain muita palveluita, kun Netflix on niiden mielestä normopalvelu.
(2:54:35) Petteri:
Mutta valittaa sitä, että kun summertime rendering on Disney+:ssa, niin koska Disney+ ei mainosta somessa, eikä osta jotain bussipysäkkimainoksia tai jotain, että hei, Tokyo Revengers on täällä, Summer Time Rendering on täällä, niin tämä on jotenkin vääryys tätä sarjaa kohtaan, ja sen takia tämä palvelu on perseestä, kun se vain julkaisee tämän sarjan, mutta se ei mainosta sitä sarjaa.
(2:55:00) Petteri:
Se on mun mielestä jotenkin sellainen moderni ja hämmentävä ajatusmaailma, että suoratoistopalvelulla olis ylipäätään joku velvollisuus houkutella ihmisiä asiakkaikseen, eikä niin että se on niiden ongelma, että tapahtuuko niin.
(2:55:12) Petteri:
Tai siis sillä lailla, että se ei ole sarjasta kiinnostuneiden kuluttajien velvollisuus selvittää, että missä palvelussa tämä sarja on vaan, että se on jotenkin sen suoratoistopalvelun vastuu.
(2:55:20) Petteri:
Koska eihän meillä Suomessa ole mitään animen markkinointia. Se anime on vaan siellä missä se on, ja se on siitä kiinnostuneiden kuluttajien oma asia löytää se sieltä missä se on, ja ei tule jotenkin mieleenkään arvottaa suoratoistopalveluja sen mukaan, että miten paljon ne osaa tulla lusikalla suuhun tyrkyttämään itseään.
(2:55:37) Petteri:
Et oisko Crunchyroll parempi palvelu sitten, jos se Suomessa ostaisi bussipysäkkimainoksia, että hei, meillä on Re:Zeron uusin kausi. Jotenkin tosi hassu ajatus. Mutta ehkä tää on vaan tämmönen suomalainen näkökulma, jossa ei ylipäätään on tottunut siihen, että mitä markkinoidaan tai tyrkytetään tai julkaistaan sun omalla kielellä tai jotain.
(2:55:52) Petteri:
Että se on joo, että onpas mukavaa, että me voidaan ylipäätään olla Crunchyrollin asiakkaita ja saada sieltä englanninkieliset tekstitykset.
(2:56:00) Petteri:
Mutta tota. En mä tiedä, ehkä tää sitten päätyy siihen, että pitää kuulla, että ihmiset sanoo, että mä katson sitä sarjaa joltain sivustolta jonka nimeä en muista, koska se ei oo täällä markkinoitava asia.
(2:56:12) Maaret:
Mut… Toiko kukaan esiin niitä semmoisia, mitkä ehkä itse mieltäisi oikeiksi Crunchyrollin ongelmiksi? Juuri tämä, että poljetaan freelancereiden hintoja ja sillai.
(2:56:24) Petteri:
Eipä oikein tommosii näkyny, tai niinkun...
(2:56:25) Maaret:
Tai kun itse ajattelis, että se on se syy, että tavallaan mielletään se epäeettiseksi, että nämä jaksot on tuotettu meille länkkäreille epäeettisillä tavoilla ja käytetty hyväksi freelancereiden semmosta…
(2:56:43) Maaret:
No, siitähän on puhuttu paljon, että fansub-taustaa ja sillai, että otetaan semmosia ihmisiä, jotka on tottunut tekemään ilmaiseksi, ja sit ne on iloisia siitä, että ne saa pikkasen rahaa ja sillä lailla.
(2:56:54) Petteri:
Eipä tommosia kauheasti nykyään. Ehkä joissain keskusteluissa.
(2:56:58) Petteri:
Mutta en mä tiedä. Mun mielestä tämä on vain osa tämmöistä tosi kummallista parasosiaalista suhtautumista, jossa firmoihin suhtaudutaan niinkuin ne olisi ihmisiä.
(2:57:06) Petteri:
Sillä, että ne olisi jotain entiteettejä, joilla on joku moraali. Tai että sun pitää päättää, onko se tämän firman puolella, vai onko se sitä vastaan. Vähän samaan tapaan kuin ihmiset suhtautuu vaikka Nintendoon. Sillai että "mä luin netistä, että ne haasto taas jonkun piraatin oikeuteen, eikö ole kamalaa. Nintendo on paska firma ja niitä pitää vihata."
(2:57:23) Petteri:
No se on varmaan ikävää sille tyypille joka on haastettu oikeuteen, mutta mitä se vaikuttaa sinuun, sen tuotteiden käyttäjään?
(2:57:28) Petteri:
Vai vaikuttaako se mitenkään, vai oletko sä vaan joku sellainen ulkopuolinen valittaja, joka ei ole mikään asiakas ylipäätään?
(2:57:33) Petteri:
Koska ei mulla ole mitään tunteita Crunchyrollia kohtaan, ei positiivisia eikä negatiivisia. Että se on ikoni tossa mun telkkarin ruudulla, ja sitten kun mä painan nappia, niin sarja lähtee pyörimään.
(2:57:43) Petteri:
Mutta kuitenkin monilla muilla on tämmösiä, että valitse puolesi, sun pitää vihata kaikkia firmoja.
(2:57:51) Petteri:
No, näistähän mä puhuin siinä mun luennollakin vähän, että niinku ihmisillä on semmosii parasosiaalisia vihasuhteita niinku jotain… Funimationia tai… no Funimationia ei oo enää olemassa, mutta niinku nyt sitten Crunchyrollia vastaan, et niit vaan niinku pitää vihata. En tiiä.
(2:58:06) Maaret:
Katsotaan, miten Crunchyrollille tässä ympäristössä käy ja sillai. Mutta onhan se ihan totta, että kyllä siellä näkyy niitä ongelmia katsojana asti.
(2:58:19) Maaret:
Sillai että välillä on vähän sellaista, että jospa tämä appi ei nyt kaatuisi tämä appi ja…
(2:58:24) Petteri:
Ainahan se on isompaan omistukseen päätymisen ongelma, että pomot vaihtuu, prioriteetit vaihtuu ja muuta tämmöistä. Se on surullista.
##Hampaankolossa: Kingdom + KManga##
(2:58:38) Petteri:
Sitten mennään hampaankoloon, joissa meillä on pari ajankohtaista juttua, jotka ei ansaitse ehkä sen pidempää käsittelyä, mutta jotka on kuitenkin hauska nostaa esiin, koska ne on aiheita
on puhuttu aiemminkin.
(2:58:51) Petteri:
Ensinnäkin me ollaan tässä useampien vuosien ajan nostettu esiin se, että aina kun puhutaan Japanin myydyimmistä sarjoista, niin siellä on yleisesti ottaen aika lännessäkin suosittuja nimiä, paitsi se merkittävin poikkeus:
(2:59:04) Petteri:
Yasuhisa Haran sarja Kingdom, joka on muinaiseen Kiinaan sijoittuva sotatoiminta-eepos, kotoisin Weekly Young Jump -lehdestä, joka on tähän asti ollut semmoinen sarja, jota kukaan ei ole uskaltanut alkaa julkaista englanniksi. Isoksi osaksi varmasti siksi, että se on on 73 pokkaria pitkä ja jatkuu edelleen, eli on ihan törkeä taloudellinen riski.
(2:59:26) Petteri:
Mutta nyt sitten on lopultakin käynyt niin, että Viz ilmoitti, että no jos me nyt sitten kuitenkin lopulta uskallettaisiin alkaa julkaisemaan tätä. Ja eka pokkari tulee marraskuussa '25.
(2:59:36) Petteri:
Vastaanotto on ollut ihan innostunutta, joten ei kai siinä. Toivottavasti ne äänekkäät fanit nyt sitten lopulta myös ostaa sitä sarjaa.
(2:59:44) Petteri:
Olkoonkin, että hirveästi on näkynyt myöskin sitä asiatonta valitusta, että miksi tämä sarja, miksei tota mun lempisarjaa. Että miksi ei Billy Batia, miksi ei Seven Seedsiä.
(2:59:54) Petteri:
Toisekseen sitten. Monet varmaan muistaa, että Kodansha julkas tossa pari vuotta sitten, keväällä '23, englanninkielisen manganlukupalvelunsa nimeltä K-Manga. Ja mehän ollaan siitä pari kertaa podcastissakin puhuttu. Lähinnä siihen sävyyn, että käytiin nyt kokeilemassa, että miten se toimii. Ja mitään erityisesti hinkuu sen asiakkaaksi kenellekään tuskin on, koska sehän tosiaan oli aluksi ihan vaan USA:ssa toimiva palvelu. Ja lisäksi sellainen, että lukuja ostetaan mikromaksuilla. Ja lisää pisteitä voi saada ostamalla rahalla tai kattomalla mainoksia.
(3:00:27) Petteri:
Ja vieläpä ihan tehokkaasti aluerajoitettu palvelu. Eli pelkästään se, että lataat sovelluksen vieraan maan sovelluskaupasta ei riitä. Vaan sulla pitää myös olla VPN-palvelu päällä, ja aktiivisesti teeskennellä olevasi vierassa maassa. Mitä tuskin kukaan jaksaa tehdä, kun se on niin iso vaiva.
(3:00:44) Petteri:
Se mitä palvelussa on tapahtunut sittemmin on se, että ne on hiljalleen laajentuneet uusille alueille. Ensiksikin viime syksynä, lokakuussa '24, uusiksi maiksi lisättiin Kanada, Australia, Uusi-Seelanti ja Singapore. Englanninkielisiä maita kaikki.
(3:01:00) Petteri:
Ja nyt sitten helmikuussa '25 lisättiin lukuisia muitakin maita. Nimittäin Filippiinit, Thaimaa, Vietnam, Hong Kong, Taiwan, Intia, Meksiko ja Brasilia.
(3:01:10) Petteri:
Globaalia etelää sieltä vallotellaan, koska niissä on paljon ihmisiä ja mangakin on suosittua. Mutta piratismi yleistä, kuten tuossa aiemmin puhuttiinkin.
(3:01:20) Petteri:
Ja se mikä tässä nyt on ihmisiä ärsyttänyt on tietysti se, että että yksikään näistä aiemmin mainituista maista ei ole Euroopassa.
(3:01:28) Petteri:
Ja toki sellaisia varmaan jossain vaiheessa seuraa perässä. Kenties jo parin kuukauden päästä, koska edelleen nämä täällä lupaa, että pian tulossa lisää maita.
(3:01:38) Petteri:
Mutta mä oon nähnyt, että ihmisiä on ihmetyttänyt, että miksi ne ei vaan voi laajentua koko maailman kerralla, kun eihän siinä pitäisi mistään lisensseistä olla kyse, kun Kodansha nimenomaisesti omistaa ne kaikki omat sarjansa, ja tää on Kodanshan oma palvelu.
(3:01:51) Petteri:
Ja meille suomalaisillahan tämä K Mangan launchi silloin pari vuotta sitten on ollut ihan nettonegatiivinen juttu, koska sitä ennenhän Yhdysvaltojen Kodansha oli nimenomaisesti se kustantaja, joka antoi sarjojaan jaeltavaksi ihan joka ikiseen mahdolliseen digitaaliseen mangapalveluun.
(3:02:06) Petteri:
Crunchyrollissa oli, ja Izneossa, ja Azukissa, ja mitä kaikkea. Ja mehän vitsailtiin tästä moneen kertaan silloin.
(3:02:12) Petteri:
Mutta sitten kun Japanin Kodansha alkoi tehdä näitä omia suunnitelmiaan omasta palvelustaan, niin sarjat he vedettiin sitten kaikkialta pois. Eli konkreettisesti Euroopassa saatavuus huononi, kun palvelu ei ole koko maailmassa saatavilla.
(3:02:24) Petteri:
Mutta mä voisin esittää tässä semmoisen spekulaation, että tässä ei ole kyse niistä lisensseistä, että minkä takia ne ei ole tarjolla koko maailmassa, vaan siitä, että noin yleisesti ottaen japanilaisia firmoja pelottaa ihan helkkaristi ulkomaiden lainsäädäntö, ja se, että voitaisiinko me vahingossa rikkoa jotain vieraita kummallisia ulkomaisia lakeja.
(3:02:44) Maaret:
Kuten GDPR:ää täällä Euroopassa.
(3:02:47) Petteri:
Joo, ja se niinku ihan aivan erityisesti niitä pelottaa. Ja se ihan konkreettisesti on semmoinen asia, joka on saanut monet japanilaiset nettipalvelut toteamaan, että parempi ei olla toimimatta Euroopassa ollenkaan. Että esimerkiksi Yahoo Japan -sivustolla julkaistuja uutisartikkeleitahan ei voi Euroopasta lukea lainkaan tästä syystä, paitsi jos VPN:ää käyttää.
(3:03:08) Petteri:
Sitten tietysti on kaikki maksupalveluihin ja rahaliikenteeseen ja verotukseen liittyvät paikalliset lait, mitkä niinku perottaa, että niinkun… No mut ylipäätään näistä syistä japanilaiset verkkopalvelut on aina laajentuneet maailmalle tosi huonosti.
(3:03:22) Petteri:
Mutta joo, amerikkalaiset firmat ehkä tekee asioita sillai että liikutaan nopeasti ja rikotaan asioita ja sitten jälkikäteen katsotaan, että rikottiinko me tässä ehkä jotain paikallista lainsäädäntöä niin kuin taksilainsäädäntöä tai työsuojelulainsäädäntöä tai mitä kaikkia hassuja lakeja Euroopassa nyt onkaan. Koska se on amerikkalaiset firmojen tapa toimia. Mutta japanilaiset firmat ei tee niin.
(3:03:43) Petteri:
Ja tästä se ikävä kyllä johtuu, että K Manga ei ole Euroopassa saatavilla. Ei sillä, että me erityisen innokkaasti hinguttaisiin sitä päästä käyttämäänkään kyllä.
(3:03:52) Maaret:
Joo, eihän se nyt hyvältä palvelulta vaikuta, sillai käyttäjäkokemuksena.
Kuulijakommentti: Kirjakaupat
(3:04:02) Petteri:
Sitten. Kuulijakommentteja olemme taas saaneet, ja ensinnäkin Geekkikästin Jarmo lähetti kommentin nettisivujen kommenttilomakkeella, joka kuuluu näin:
(3:04:12) Maaret:
"Moi ja hyvää alkanutta vuotta.
(3:04:15) Maaret:
Laitan vain havainnon aiheesta "mangan näkyvyys kaupoissa". Kävin tässä eilen pitkästä aikaa Jyväskylän kaupungin keskustassa, jossa on Suomalaisen Kirjakaupan myymälä keskeisellä paikalla, ja ilokseni huomasin, että siellä oli heti pääoven vieressä melko kookas, eikä edes ollenkaan huononnäköinen pahviständi, jossa mainostettiin, että täältä muuten löytyy Narutoa.
(3:04:38) Maaret:
Jotenkin heräsi pieni toivonpilkahdus tämän johdosta."
(3:04:41) Petteri:
Hauska kuulla. Olishan se tosi hauska ajatus, että jos Suomessakin voisi vielä joskus olla semmoinen tilanne kuin Amerikassa on, aina kun sieltä näkee kuvia kirjakaupoista näitä valtavat hyllyt täynnä mangaa.
(3:04:52) Maaret:
Olisiko se sitten, että suomalainen kirjakauppa on vähän piristynyt tästä Ivrean Suomeen uudestaan saapumisesta ja niiden effortista, koska ne on varmasti olleet siellä keskustelemassa siitä, miten aivan varmasti Suomessa on myyntipotentiaalia mangalle, ja sitä kannattaa pitää esillä ja markkinoida ja sillä lailla.
(3:05:12) Petteri:
Niin, niin. Olis tosi hauska ajatus, että Ivrea olis oikeassa ja oikeesti kirjakaupoista voisi tulla taas paikkoja, joista voisi ostaa mangaa. Niin kuin ne Suomessa silloin 20 vuotta sitten oli. Ja onhan se vähän hassuu, että Fantasiapeleistä on tullut se ainoo kivijalkaliike, josta Suomessa voi ostaa mangaa.
(3:05:28) Petteri:
Ja Lehtipisteessä sitten on mitä on. Siinä missä muualla maailmassa ne on ne kirjakaupat, mistä mangaa ostetaan. Et, ehkä. Toivotaan.
(3:05:33) Maaret:
Sitten Nina A lähetti kommentin nettisivujen kommenttilomakkeella, joka alkaa näin:
(3:05:46) Petteri:
"Hei Petteri ja Maaret, ja kiitokset Mangakartan vuodesta 24. Mieleen jäivät tietenkin erityisesti One Piece -jaksot, mutta myös syyskuun pääaihe Seirou Opera oli mielenkiintoinen.
(3:05:57) Petteri:
Vuoden viimeisessä jaksossa puhuitte Blackguardin piirrosjäljestä, lähinnä miten hahmojen ilmeet olivat tehokkaasti ja tyylikkäästi piirrettyjä verraten esim. kehojen anatomiaan.
(3:06:06) Petteri:
Moni manga on omalla kohdalla jäänyt ostamatta nimenomaan piirrosjäljen vuoksi ja tyytynyt pelkkään animesovitukseen, vaikka juoni olisi jäänytkin kesken. Ouran High School Host Club, Attack on Titan, Jujutsu Kaisen, vain muutaman mainitakseni.
(3:06:20) Petteri:
Onko mikään manga jäänyt teiltä kesken nimenomaan piirrosjäljen vuoksi? Esim. anatomiat päin mäntyä tai viiva on liian luonnosmaista."
(3:06:30) Maaret:
No ensinnäkin tosi kiva kuulla, mitkä jaksot jäänyt mieleen. Hauska, että toi Seirou Opera oli siellä semmonen.
(3:06:38) Petteri:
Joo, mäkin tykkäsin siitä jaksosta kyllä.
(3:06:39) Maaret:
Joo, sama. Vaikka se oli vähän vielä semmonen ex tempore, ettei se ollut alunperin mitenkään meidän listoilla. Se vaan ängettiin siihen, koska mä olin niin innoissani siitä, ja sitten suakin rupesi innostamaan.
(3:06:50) Petteri:
Tuota tuota. Mulla ei tule oikeastaan mieleen semmoista sarjaa joka olisi jäänyt kesken piirtojäljen takia. Että Titaanit nyt on varmaan kaikkein kuuluisin esimerkki sarjasta, jossa on aika rujo ja luonnosmainen piirtojälki, mutta eipä senkään lukeminen kyllä kesken jäänyt sen takia. Beastars on varmaan toinen, mutta eipä sekään lukemista ole haitannut.
(3:07:14) Maaret:
Mä tiedän, että Beastarsissa nimenomaan se luonnosmaisuus on mun mielestä hirveän viehättävä elementti.
(3:07:20) Petteri:
Monet tekee siitä semmoisen juttunsa, tai siis kyllähän näitä on, niin kuin Nobuyuki Fukumoto tai sillä lailla, että se on…
(3:07:27) Maaret:
Tarkoituksellisen rumaa.
(3:07:28) Petteri:
…Niin, että se on semmoinen maku, josta opetellaan tykkäämään…
(3:07:32) Maaret:
Otona no aji.
(3:07:33) Petteri:
...Niin, sellai, eikä niinkään että se olisi niin kuin huono piirtämään.
(3:07:37) Petteri:
Mutta se on ehkä ylipäätään semmoinen hyvä nyrkkisääntö, että jos sarja on päätynyt kaupalliseen julkaisuun siitä huolimatta, että sen piirrosjälki on jotenkin puutteellista tai luonnosmaista tai tekijällä olisi vähän opeteltavaa vielä, niin se yleensä tarkoittaa sitä että käsikirjoituspuolella sitten asiat on niin hyvässä kunnossa
(3:07:54) Maaret:
Tai siinä on jotain niin vetävää, että se ei haittaa.
(3:07:56) Petteri:
Nii, nii. Et joku editori jossain on tullut siihen tulokseen että no "julkaistaan siitä huolimatta sä saat kehittyä lennossa ton piirosjäljen suhteen sitten mutta tää juoni on kyl niinku niin vetävä et niinku tää on tosi kiinnostava." Mulle tulee mieleen ehkä tää sarja nimeltään Love Roma…
(3:08:12) Petteri:
…jonka Del Rey julkais englanniksi joskus 20 vuotta sitten, siihen aikaan kun aika vähän julkaistiin englanniksi visuaalisesti erinäköistä, massasta poikkeavaa mangaa.
(3:08:22) Petteri:
Ja sen sarjan tekijällä on sellainen aika litteä ja vähän naivistinen piirosjälki. Ja näin sitten ilmeisesti niin kuin on. En muista kauheasti siitä sarjasta, mutta vissiin käsiksen perusteella kuiten julkaistiin.
(3:08:37) Petteri:
Joku tätä kommentoikin, että "jos näin ruma sarja on julkaistu, niin siinä on pakko olla jotain hyvää". Toki se on sittemin uusissa sarjoissaan toi tekijä vissiin kehittynyt vähän enemmän tarkoituksellisen tyyliteltyyn suuntaan, vähän niin kuin Kooji Kumetan tapaan, tai sillä tavalla.
(3:08:53) Petteri:
Ouran High School Host Clubia on kyllä monesti tullut ajateltua sillä tavalla, että siinä oli sarja, joka usein tulee mieleen, että olisipa kiva lukea se manga, että tietäisi miten tarina jatkuu.
(3:09:02) Petteri:
Mutta se anime vaan näytti niin paljon kivemmalta, että ei se manga ole koskaan oikein vetänyt puoleensa sitten.
(3:09:10) Maaret:
Niin, musta tuntuu, että Ouranilla on vähän se, että Bisco Hatorin tyyli kehitty siinä aika paljon sen aikana.
(3:09:19) Maaret:
Vähän niin kuin Fruits Basketissa. Tai sillain kun luin vähän sitä sen uudempaa sarjaa, missä oli näytelmäkerhon lavastamisesta kyse…
(3:09:30) Maaret:
Behind the Scenes.
(3:09:31) Maaret:
Joo, niin siinä on selkeästi semmoinen siistimpi piirrostyyli ja sillai. Monesti musta tuntuu, että nää pitkät shoujosarjat nimenomaan ei välttämättä ala parhaimmillaan, ja silloin siihen on tosi vaikea päästä mukaan. Tai sillai, että jos mä nykyisin avaan jonkun Fruits Basketin ykköspokkarin, niin mä oon vaan sillai että "aa, nää leuat vaan tikarin lailla lävistää mun silmät", et eihän tätä pysty ees kattoon.
(3:09:58) Maaret:
Mutta joo, se tekee vähän hankalaksi. Ja useinhan se menee silleen, että anime herkästi ei hyvännäköisen mangan rinnalla näytä oikein miltään.
(3:10:10) Maaret:
Just sillä tavalla, en mietin tämmösiä Karnevaleja ja Saiyukeja ja semmosia, että sitten jos manga näyttää tosi hyvältä, niin sen animen on vaikea näyttää yhtä vaikuttavalta.
(3:10:22) Maaret:
Toisaalta sitten jos se manga näyttää vähän suttuselta ja vähän haparoivalta, niin jos animeen pystytään löytämään semmonen hyvä, voimakas design… No niin kuin vaikka siellä Ouranissa ne paksut, yksinkertaiset, siistit ääriviivat, jotka luo siihen tosi semmosen selkeen ja voimakkaan fiiliksen.
(3:10:40) Maaret:
Ja sitten semmoset, niinku se värimailma on semmonen kirkas ja silleen.
(3:10:44) Maaret:
Niin sitten sillä animellahan on tosi hyvät mahikset päihittää se manga siinä visuaalisessa ilmaisussa. Mutta se vaatii tosiaan semmoista työtä siellä sovituspuolella, että siihen ei ihan riitä se, että lähdetään vaan tekeen niin kuin samaa samalla.
(3:11:00) Petteri:
Minusta tuntuu, että silloin nolkytluvulla tätä tapahtui aika usein, että aika semmoisista rujoista ja rumista mangoista tehtiin tosi komeita animeita, jotka sitten niinku nosti sen tuote perheen suosituksiin ja sit ihmiset oli että, "no kaipa sitä mangaakin voi lukea vaikka ei se nyt ihan niin siistiltä näytäkään se Soul Eater", tai jotain tämmösiä.
(3:11:19) Maaret:
Oshi no ko oli mulle sellainen sarja, että… mehän luettiin sitä mangana pari pokkaria silloin kun se tuli Manga Plussaan.
(3:11:30) Maaret:
Mutta sitten se vähän niin kuin jäi siihen. Mä en ollut siitä kauhean innostunut, mutta sitten se animesovitus oli just tosi kova laatunen. Tosi semmoinen aggressiivinen suorastaan siinä sovittamisessaan sillain visuaalisesti, että oli nähty tavallaan sen visuaalisen presentaation eteen vaivaa. Kyllä mulla on edelleen semmoinen fiilis, että en mä oikeastaan halua jatkaa sitä mangaa. Mä haluan mielelläni katsoa tämän sarjan animena.
(3:11:57) Maaret:
Toisaalta esimerkiksi Frieren, no siitä mä oon sanonut muutamankin kertaan, että mun mielestä se animedesign on niin paljon parempi kuin mangan designit, hahmondesignit siis. Että ei oo ees tehnyt mieli alkaa lukemaan sitä mangaa.
(3:12:12) Petteri:
Niin, se on ehkä yleisempää tosiaan, eikä niinkään sillä tavalla, että sarja muuten kiinnostaisi, mutta jäi sitten kesken.
(3:12:19) Petteri:
Mutta nyt kun katson tätä kysymystä vähän tarkemmin, niin sitähän Nina tässä oikeastaan kysyykin, että oletko tyytynyt pelkkään animesovitukseen, kun manga ei ole ollut niin kauhean… Joo.
(3:12:28) Maaret:
Tokyo Ghoul on mulla ehkä semmonen, mikä jäi kesken, ja iso tekijä siinä oli just se, että se visuaalisuus ei innostanut mua ollenkaan, että se näytti mun mielestä tosi ankeelta ja tympeeltä. Ja mulla oli siis suorastaan tappelua, että mä sain sen ensimmäisen pokkarin luettua.
(3:12:53) Maaret:
Toisaalta siinä tarinassa varmaan olisi vetäviä pointteja, ja olishan se nyt hauskaa päästä sinne lukemaan sitä, miten Kanekia kidutetaan siellä jossain kohtaa. Tiedän vain tämän kohtauksen tästä sarjasta, mutta jotenkin siihen ei ole tehnyt mieli koskea, ja sitten kun mä oon joskus, kun sä oot lukenut sitä myöhempiä osia, niin mä oon kattonut että miltä se meininki näyttää, ja mä oon vaan sillä tavalla, että okei, täällä on jotain pukumiehiä puhumassa lukutolkulla, okei, joo.
(3:13:18) Petteri:
Ja valokuvataustoi, sellaisia huonoja valokuvataustoja.
(3:13:23) Maaret:
Ja sitten on vaan semmonen, että ei tää kyllä ehkä näytä mua kiinnostavalta sarjalta olleskaan.
(3:13:30) Petteri:
Joo, ei se kyllä muakaan yhtään kiinnostanut, että luin koko sarjan kyllä ja olin sillai, että no niin ja sitten tulee supervoimatappeluita, joo, ja sitten poliiseillakin on näitä supervoimia, joo, ja joo, ja ei vaan jaksa kiinnostaa niinku siinä loppua kohden, ja niinku se… se ei vaan ollut niinku ollenkaan sitä, mitä eka pokkari lupaili, sanotaanko näin.
(3:13:50) Petteri:
Eikä ollut nättikään. Ja oli rumia valokuvataustoja.
(3:13:52) Maaret:
[naurahtaa] Juuri sellaisia huonoja, mitä Inio Asano ei käytä.
(3:13:56) Maaret:
Ylipäänsä mulle piirrostyyli ja nimenomaan se tyyli, hahmodesign, on aika isossa osassa siinä, että miten paljon eri sarjat houkuttaa minua ylipäänsä lukemaan.
(3:14:08) Maaret:
Mulle on ehkä enemmän se, että sarjoja jää lukematta, koska on sillai, että olen kuullut tuosta hyvää, mutta ei vain näytä yhtään minun sarjalta. Oon huomannut, että olen tosi visuaalinen lukija ylipäänsä. Herkästi ei ole haluja lukea sellaista sarjaa, missä hahmodesign-tyyli ei iske.
(3:14:28) Maaret:
Sehän on paljon enemmän tietysti mieltymysasia, kuin että miten taidokasta se piirrosjälki on.
(3:14:34) Maaret:
Esimerkiksi Inio Asano ei vetoa minuun lähtökohtaisesti taidetyyliltään, vaikka tiedän, että siellä on muita anteja, mitkä voisivat olla minulle mielenkiintoisia. Mutta se on mulle pari askelta vaikeampaa aloittaa sen sarjan kanssa.
(3:14:50) Maaret:
Vaikka toisaalta täällä olisi niin paljon sarjoja, jotka
vetoaa muhun enemmän. Shuzo Oshimilla on vähän sama, et senkään visuaalinen tyyli ei iske muhun lähtökohtaisesti, niin se pitää aina vähän sillä lailla, että "no kokeillaan nyt tota Shuzo Oshimia taas", ja sit se on taas sellainen plärä plärä plärä, tää on ihan kreisiii!
(3:15:08) Petteri:
Ja sit sivut kääntyile.
(3:15:10) Maaret:
Joo, itsestään suorastaan. Joo. Mut se on just sellainen, kun mun maku on ehkä semmonen hienostuneen trashy neoshounen-meninki, niin sit semmonen Kuroshitti-Vanitas-Karneval-Servamp-akseli innostaa visuaalisesti eniten, niin sillai. Ja sit tämmöset vanhemmat seinenklassikot on usein sit mulle vähän hankalia.
(3:15:33) Maaret:
Kaikki semmoset, jotsa näyttää Lone Wolf and Cubilta, niin mä oon vaan sillä lailla, että tämä ei nyt ole kauhean monta syytä minulle alkaa lukea, paitsi se, että on joku klassikko kuulemma. Niin mulle se on aika isossa osassa kyllä se design-tyyli.
(3:15:52) Maaret:
Mut sit se taas, että jos siellä on jotain kömpelyyksiä, niin ei se välttämättä mua silleen haittaa, että esimerkiksi yksi mun viime vuosien parhaista BL-löydöksistä oli Yofune Shibuen omegaverse-tarina –kaikesta maailman alagenreista – nimeltään Stray Dogs Night.
(3:16:13) Maaret:
Olen tästä aikaisemminkin maininnut ja puhunut kansikuvista ja kaikesta, ja vielä joskus mä laitan sutkin lukea sen.
(3:16:19) Petteri:
Okei.
(3:16:20) Maaret:
Mutta sillai tyyliltään tosi paljon mua miellyttävä sarja. Mutta kyllä siinä on ihan huomattavia anatomisia ongelmia ja kömpelyksiä siinä sarjassa. Just etenkin niissä seksikohtauksissa, joissa useampaan kertaan tuli semmoinen fiilis, että "ton ei kuuluis varmaan näyttää tolta." Ja noin kaksi pitkää harteikasta miestä eikö mitenkään mahu tekemään tollain autossa. Ja sit tulee vähän semmoinen hassu fiilis moneen kohtaan.
(3:16:52) Maaret:
Mutta mä itse asiassa tein sen yhteydessä just merkittävän havainnon siitä, että se anatomia ei ehkä ylipäänsä ole se mitä mä oon siellä BL-tarinassa tai melkeinpä missään tarinassa katsomassa.
(3:17:04) Maaret:
Myöskin siellä seksikohtauksissa mulle paljon olennaisempaa on se dramaattinen hahmodynamiikka. Ja se, että millaista tunnetta siellä ilmastaan ja sillai, ja jos jotain on vähän hassusti anatomias niin se ei sillä lailla mua häiritse.
(3:17:22) Maaret:
Ja se oli ehkä sama siinä Blackguardissa, että se visuaalinen ilmaisu teki muhun enemmän vaikutuksen kuin vaikutti mulle kömpelöltä. Koska siinä, vaikka siinä oli tietyillä alueilla ilmiselviä visuaalisia kömpelyyksiä, niin ne oli semmosia alueita, mitkä ei ollut mulle niin tärkeitä.
(3:17:41) Maaret:
Ja sitten ne alueet, mitkä on tärkeitä mulle, just ne ilmeet ja semmoset, niin toimi tosi hyvin siinä. Mut niin, menee kauhean paljon sen mukaan, että mikä sarja on kyseessä ja mitä siellä tapahtuu, mutta kauhean paljon mieltymysten mukaan mulla.
(3:17:57) Maaret:
Ja Ninan kommentti jatkuu näin:
(3:18:01) Petteri:
"Vuonna 2025 olisi mahtavaa saada enemmän pääaiheita josei- tai shoujo-kategorioista, vaikka ehdotukseni tuskin selkeästi edellä mainittuihin kategorioihin putoavatkaan.
(3:18:13) Petteri:
Fruits Basketin olettekin jo maininnut, mutta ehkä kaipasin ylipäätään jaksoa Natsuki Takayan tuotannosta.
(3:18:19) Petteri:
Viime vuosina olen itse ihastunut myös Yamamori Mikan tuotantoon, josta päällimmäisenä mielessä on jo päättynyt Tsubaki-cho Lonely Planet sekä yhä käynnissä oleva Uruwashi no Yoi no Tsuki.
(3:18:32) Petteri:
Kolmas manga, josta olisi mielenkiintoista kuulla inputtijanne on Harem Marriage eli Hare-Kon, jonka juoni sai minut usein suoranaisen raivon valtaan, mutta jota oli todella ihanaa lukea mm. kauniin piirrosjäljen ansiosta.
(3:18:46) Petteri:
Silläkin riskillä, että tätä ovat jo monet pyytäneet, totean loppuun vielä, että olisi mahtavaa saada jakso Jujutsu Kaisenista, vaikka samalla ymmärrän, että se ei välttämättä teitä kiinnosta tarpeeksi ja haluatte ehkä nostaa tuntemattomampia nimikkeitä.
(3:19:01) Petteri:
Ehkä haluan vain kuulla juuri teidän analyysianne, oli se sitten ränttäystä tai ylistävää hekumointia, mutta ymmärrän myös, että keskustelu on laadukkaampaa, jos oikeasti manga kiinnostaa.
(3:19:10) Petteri:
Kiitos vielä panoksestanne ja oikein ihanaa alkavaa vuotta 2025."
(3:19:16) Maaret:
Kiitos kannustuksesta.
(3:19:17) Maaret:
Itseasiassa kyllä mua vähän kiinnostaisi jopa tehdä Jujutsu Kaisenista jakso. Kyllä mun mielestä on hauska puhua tunnetuista ja isoistakin sarjoista. Esim. One Piecestä, höhö. Ja kyllä mä uskon, että tuosta Jujukaista tulisi aika hyvä pääsarja sillä lailla, että varmasti siinä olisi puhuttavaa.
(3:19:38) Maaret:
Ja musta itseasiassa tuntuu, että mua se vois innostaa nimenomaan mangana enemmän kuin animena. Se anime jotenkin ryydytti mut, musta tuntuu, että siinä oli jotain semmoista rytmityksellistä valintaa tehty, mikä vähän vierotti mua.
(3:19:53) Petteri:
Sääli. Se oli kauhean komeen näköinen se anime kuitenkin. Mutta sit sen kattominen jäi meiltä kesken, kun olisi pitänyt katsoa sitä prequel-leffaa siihen väliin ennen uutta kautta et me oltais saatu tietää, että miten aivan sairaan siisti jäbä se Satoru Gojo oli myöskin nuorempana.
(3:20:09) Petteri:
Ja sitten me ei jaksettu tehdä niin, ja se uuden kaudenkattominen vaan jäi. Ja sitten me ei olla seurattu sarjaa enää animena.
(3:20:15) Petteri:
Mutta tota, niin… En oo kyllä siihen mangaan koskaan koskenutkaan, että ehkä pitäis.
(3:20:19) Maaret:
Me halutaan ehkä sekä nostaa tuntemattomampia, että sitten puhua tunnetuista, vähän sillai hyvässä tasapainossa.
(3:20:28) Petteri:
Juu. Tsubaki-cho Lonely Planet. Siitä mä tykkäsin aikoinaan tosi paljon, joskin sä taisit lukea sitä sittemmin ja et ollut ihan niin ihastunut.
(3:20:37) Maaret:
Mä oon lukenut kahta Mika Yamamorin sarjaa, ja mä en oo niille kummallekaan kauheena lämmennyt. Mä oon lukenut pari pokkaria Daytime Shooting Staria, neljä muistaakseni, ja sitten kolme pokkaria Tsubaki-chota..
(3:20:53) Maaret:
Mä en tiedä mikä mua siinä tympäsee, mutta jotenkin ne on semmosia, että mulle tulee vaan semmoinen fiilis, että no en mä tiiä oikeestaan, haluunko mä ostaa tätä. Jos joku nyt vaan laittaisi mun käteen sitä, niin mä voin lukea, ei tää sillä lailla huonoa oo. Mut en mä tiiä, onks tää mulle rahan arvosta.
(3:21:14) Petteri:
Tämä uudempi sarja, joka mainittiin, on englanniksi julkaistu nimellä In The Clear Moonlit Dusk. Näemmä.
(3:21:22) Maaret:
Sähän silleen olet ehkä positiivisempi tuosta, en tiedä pitääkö meidän joskus kokeilla, mutta se on vähän...
(3:21:30) Petteri:
Katotaan.
(3:21:32) Petteri:
Haren Marriage on sarja, josta en ollut koskaan kuullutkaan aikaisemmin itseasiassa jostain syystä.
(3:21:38) Maaret:
Emmäkään.
(3:21:39) Petteri:
Seinensarja, jossa päähenkilö joutuu alkamaan miehen kolmanneksi vaimoksi kuitatakseen vanhempiensa velat. Näemmä.
(3:21:48) Maaret:
Joo, jännittävä konsepti. Hyvin korkean konseptin sarja.
(3:21:53) Petteri:
Trashy alkuasetelma, ja tota… mitäs siitä sitten?
(3:21:58) Maaret:
Joo. On tämä ollut ehdolla Kodanshan mangapalkinnon saajaksikin.
(3:22:02) Petteri:
Ai kappas.
(3:22:04) Maaret:
En tiiä. Tää pääjäbä on näiden kansikuvien perusteella kyllä ihan supermegabeibe. Kansien perusteella näyttää kyllä tosiaan visuaalisesti oikein kivalta, hauskat designit ja sillai...
(3:22:18) Petteri:
No pitääpä harkita sitäkin vissiin.
(3:22:19) Maaret:
Joo, se on vaan se että kun on diginä julkaistu sarja, jossa on 20 pokkaria, ja jos se aiheuttaa raivoa, niin se kuulostaa siltä, että pitäisikö säästää verenpainetta.
(3:22:33) Maaret:
Katotaan, kyllä minua rupeaisi vähän kiinnostaa, kun on niin jännä alkuasetelma. Tietysti riippuu vähän siitä, että jotenkin toi alkuasetelma kuulostaa siltä, että tää voisi toimia paremmin sellaisena outona pahanmielen sarjana. Jos tämä on semmoinen positiivinen romanssi tarkoitus olla, niin sitten tulee vähän mutkia matkaa omassa päässä kyllä.
(3:22:57) Maaret:
Natsuki Takaya – hirveän mielenkiintoinen mangaka ylipäänsä. No, Fruits Basket on tietysti mielenkiintoinen sarja, mutta Twinkle Stars ja Liselotte myöskin. Kaikki nämä oon lukenut ja ehdottomasti joskus pitäisi Takayasta puhua.
(3:23:14) Maaret:
Varmaan Fruits Basket olisi se ensimmäinen. Ehkä musta jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että kaikki sen sarjat on yksittäin sen verran mielenkiintoisia, että semmoinen mangaka-fokus ei sopisi siihen niin hyvin siinä mielessä.
(3:23:28) Petteri:
Jotkut tekijät on semmosia, ja jotkut tekijät taas on semmosia, että tuntuu siltä, että tällä on aika paljon tämmöistä lyhyttä kamaa, että olisi hauska puhua tästä enemmän sillai kokonaisuutena, niin kuin sillai… en mä tiedä, Mitsukazu Mihara tai jotain tällaisia, mutta katsotaan.
(3:23:44) Maaret:
Ja shoujoa ja joseita toivottu, ja laitetaan tietty korvan taakse. Onhan sielläkin sellaisia isoja teoksia, joista kiinnostaisi kyllä ihan tosissaan puhua, mutta jotka on sen verran ehkä pitkiä, että katsotaan milloin saadaan aikaiseksi. Se Fruits Basket tietysti.
(3:24:01) Maaret:
Mutta esimerkiksi Banana Fish, Yona of the Dawn, Nana, Angel Sanctuary tulee mieleen semmosina…
(3:24:08) Petteri:
Joo, joo, joo.
(3:24:10) Maaret:
…mistä olisi varmasti tosi mielenkiintoista puhua, mutta ne on vähän tommosina pitempinä sarjoina sillä lailla vähän haasteellisia.
(3:24:16) Petteri:
Niin, pitäis olla joku semmonen uus sarja, joka vetäis mukaansa samaan tapaan kuin jotkut meidän jotkut uudet suosikit on olleet, niinkun Takane & Hana tai tämmösiä. Mut se vaatis sen, et pitäis kokeillakki niit uusii sarjoja ja kattoo, että mikä vetää mukaansa.
(3:24:32) Maaret:
Mm. Mutta joskus pitää lukea niitä vanhojakin sarjoja. Hankala tasapaino, aina kun luettavaa on niin paljon. Mutta kyllä me varmasti keksitään ainakin jotain kiinnostavia shoujo- ja joseiteoksia tällekin vuodelle.
(3:24:48) Petteri:
Sitten – Laura Anniina kommentoi Mastodonissa näin.
(3:24:53) Maaret:
"Hei Mangakartta, tuli kyssäri mieleen. Vähän tuohon "One Piecen sukupuolten moninaisuus" -keskusteluun liittyen, miten yleisesti ottaen mangassa käsitellään näitä asioita?
(3:25:04) Maaret:
Onko joitain sarjoja, jotka ovat tehneet tämän erityisen hyvin vai onko konsensus enemmän se, että trans- tai muunsukupuolisilla hahmoilla lähinnä vitsaillaan tai niitä ei yksinkertaisesti ole?
(3:25:16) Maaret:
Japanissa myös on paljon kehonvaihtosarjoja, sekä ihan sukupuolenmuuttumissarjoja, kuten Ranma 1/2, tai modernimpana esimerkkinä Ayakashi Triangle. Miksi tämän tyylisiä sarjoja on niin paljon Japanissa?"
(3:25:30) Petteri:
Tota, ohan noita. Kyllähän me näitä ollaan myös vuosien varrein olla käsitelty usein tällaisia, jotka käsittelee vakavasti tai erityisen hyvin näitä sukupuolen moninaisuuksia, trans-aiheita…
(3:25:45) Petteri:
Wandering Son on nyt tietysti tärkeä klassikkoteos, mutta se on mun makuun ehkä vähän turhankin seesteinen ja rauhallinen ja suoraan sanoen aika tylsä. Tai ehkä mä en vaan tykkää siitä mangakan tyylistä niin paljon.
(3:26:00) Petteri:
Mutta siis ollaanhan me puhuttu Boys Run The Riotista ja Our Dreams At Duskista ja Love Me For Who I Amista tässä ihan pääaiheinakin.
(3:26:08) Maaret:
Mun mielestä, ylipäänsä, kuten ollaan varmaan mainittu joskus, niin sukupuoli-asioiden ja sukupuoli-identiteettien käsittely on mun mielestä parantunut ja tullut paljon näkyvämmäksi 2010-luvulla. Sillai että meillä on paljon pieniä sarjoja, joissa on nimenomaista sateenkaarifokusta.
(3:26:28) Maaret:
Tietysti vähän, mitä tuli pikkasen ehkä sivuttuu siellä pääaiheessakin, kun siellä oli se ristiinpukeutujahahmo Makoto, niin Japani-viihteen esimerkeissä on ehkä aina hyvä pitää mielessä se, että länsityylinen sateenkaariajattelu ja tiedostavuus on tullut Japaniin suhteellisen vastikään.
(3:26:52) Petteri:
Joo.
(3:26:52) Maaret:
Monet tällaiset sukupuolikuvaukset, mitä Japani-viihteessä näkyy, perustuu sen takia perinteisempiin Japanissa tunnettuihin sukupuoli-identiteetteihin eikä niinkään tällaisiin länsimaisiin identiteetteihin.
(3:27:08) Maaret:
Ja sen takia nämä okama- ja otoko no ko -tyyppiset identiteetit voi meille länsimaissa aika herkästi tuntua sisäsyntyisesti jollain tavalla alentavilta tai stereotypisoivilta ja ehkä fetisisoivilta, sellaisilta otakubaitti-jutuilta.
(3:27:26) Maaret:
Siinäkin on ehkä aina hyvä muistaa, että Japanissahan nämä kuitenkin perustuu oikeisiin identiteetteihin, ja siellä on ihmisiä, jotka elää okama-identiteettiä. Ja sen mukaista elämää. Etenkin otoko no ko on tietysti fiktiossa ryvettynyt tässä vuosien varrella aika paljon. Eli just tää "tytöksi pukeutuva poika" -tropee.
(3:27:50) Petteri:
Tässä 2010-luvun alussa se oli semmoinen iso boomi, että oli ihan mangalehtiäkin, jotain tällaisia. Siihen aikaan otakusarjojen tyttövalikoimassa oli aina se yksi tyttö, joka olikin poika.
(3:28:05) Petteri:
Oli tämmöisiä sukupuolella leikittäviä romanttisia komedioita, niin kuin Prunus Girl ja Maria Holic. Tyttöjensarjojen puolella sitten Princess Jellyfish, ja… Oli kaikki Persona-pelien ristiinpukeutujahahmot, Danganronpa, niin edespäin.
(3:28:21) Petteri:
Mut niissä on sitten tietysti usein ihan mahdoton sanoa, että missä transvestiittiteema loppuu ja transsukupuolisuus alkaa, koska kauheen usein näiden teosten tekijätkään ei oo sitä kauheen loppuun asti miettineet.
(3:28:33) Maaret:
Niin, just sen takia, että nämä on vähän tämmöistä tuontitavaraa, nämä tämmöiset länsimaiset transidentiteetit.
(3:28:40) Petteri:
Juu.
(3:28:41) Maaret:
Ja silleen ehkä pitää aina keskustelussa olla jotenkin tosi varovainen, sillai että olisi aika ylenkatsovaa tuomita tämmöiset identiteetit, okama- ja otoko no ko -tyyppiset, semmoiseksi fetissikuraksi, koska ne ei mene yks yhteen länsimaissa tuttujen sateenkaari-identiteettien kanssa.
(3:28:59) Maaret:
Mutta sitten tosiaan niiden kuvaamiseen fiktiossa usein liittyy paljon sitä stereotypisointia ja semmoista toiseuttavaa kerrontaa ja sillä tavalla, niin siinä on vähän vaikea tasapaino.
(3:29:12) Maaret:
Ja sitten on semmoisia vähän hankaliakin hahmoja, niin kuin Vinland Sagan Cordelia. Semmoisia, mistä me vähän keskusteltiinkin silloin kun viimeksi puhuttiin Vinland Sagasta, että tavallaan semmoinen aika hassutteleva okama-stereotyyppi, ja siitä rotevuudesta ja pyllyleuasta ja ulkomuodon epätyttömäisyydestä tehdään vähän semmoinen höhö-hauska juttu. Mutta sitten sen hahmon sukupuoli-identiteetti kuitenkin otetaan siellä tarinassa aivan vakavasti, ja sen puolesta on aidosti sitten paha mieli, kun sen mahdollisuuksia ilmaista sen identiteettiä rajoitetaan.
(3:29:51) Petteri:
Et se on semmonen puolensa ja puolensa, nii.
(3:29:55) Maaret:
Niin, sitten tietysti nolkyt-luvun taitteessa oli aika paljon tämmösiä prototransnaisia. Tämmösiä Fruits Basketissa, Paradise Kississä, semmost… No just sitä, että japanilaiset mangakat ei ihan tiedä, mitä transsukupuolisuus tarkoittaa ja sitten kirjoittaa jänniä vähän erilaisia hahmoja, ja sitten se on niin kuin, siellähän on ehkä aika perinteiseksi tämmönen miehen kehoon syntyneitä, naiseksi identifioituvia hahmoja, joka sitten ehkä lähtee vähän sieltä okama-stereotyypistä. Mutta siitä on niin kuin riisuttu se semmoinen gay-kulttuuriaspekti.
(3:30:38) Petteri:
Joo, tyttöjensarjoissa tämmösiä on ehkä usein paremmin hyvällä maulla kuvattu. Takane & Hana ja Fruits Basket ja tällai. Olkoonkin, että siinä on usein vähän semmoista traagista vibaa sitten, että "Voi minua, kun olen väärään kehoon syntynyt, joudunko olemaan yksin koko ikäni?" -tyylistä niinkun voivottelua.
(3:30:59) Petteri:
Mut se on tosiaan vaikea sanoa, että missä se niinku stereotyyppi päättyy ja niinkun vakava käsitteleminen alkaa tosiaan.
(3:31:08) Petteri:
Mut sitten on tietysti näitä modernimpia sarjoja niinkun I Think I Turned my Childhood Friend Into a Girl, tai Love Me for Who I Am, jotka on tosiaan niinku tällasia että tekijää selkeästi vähän niinku kiinnostaa tämän asian käsittely ja pyörittely ja semmonen.
(3:31:24) Maaret:
Se I Think I Turned my Childhood Friend Into a Girl on just tämmönen otoko no ko -sarja.
(3:31:32) Petteri:
Että se on pojaksi identifioituva, vaikka tytöksi pukeutuukin, ja sitten se on enemmän BL-tarina kuitenkin.
(3:31:42) Maaret:
Joo. Toi Just like Mona Lisa oli jännä, koska aina välillä löydetään mielenkiintoisia tapoja kuvata sukupuoli- ja seksuaaliasioita metaforisesti.
(3:31:56) Maaret:
Just like Mona Lisassahan se on ihan moderni-fantasiaton maailma muuten, mutta kaikki ihmiset syntyvät sukupuolettomina ja valitsee sen oman sukupuolensa 12 vuoden ikäisenä.
(3:32:08) Maaret:
Tämä tarina kertoo kohta 18 vuotta täyttävästä ihmisestä, jolla ei ole vielä sukupuolta, ja hän ei ole ehkä ihan varma, että haluaako edes sellaista. Mut sit asiat mutkistuu, kun molemmat kaksi hyvää lapsuuden ystävänsä tunnustaa hänelle tunteensa.
(3:32:26) Maaret:
Ja sit tää poitsu tahtoo tän päähenkilön tulevan tytöksi, ja tyttö toivois päähenkilön tulevan pojaksi. Jotta he voisivat alkaa seurustelemaan sen kanssa sillai heterosti.
(3:32:37) Maaret:
Mä postasin tästä pienen ketjun Mastodoniin. Että siihen on saatu semmonen onnistuneen ahdistava ilmaisu siihen inhaan kokemukseen, että joka puolella kaikki ihmiset vaan kohdistaa kauheasti odotuksia tämän päähenkilön sukupuolisuuteen.
(3:32:54) Maaret:
Mut ne ei oikeastaan huomaa juurikaan kysyä, että miltä hänestä itestään tuntuu, miten hän kokee nää asiat kiinnostaaks häntä jompikumpi sukupuoli sillai romanttisesti, tai että itse saisi sen sukupuolen. Tai mitään tämmöistä.
(3:33:12) Maaret:
Että se tuntuu olevan niin sellainen heijastuma meidän tosimaailmastamme, että ihmisten sukupuolisuuteen kiinnitetään tosi paljon huomiota, ja siihen kohdistuu paljon painetta luovia odotuksia, vaikka sitä ei välttämättä ne ihmiset, jotka niitä paineita luo, niin tarkoitakaan. Mutta ihan vaan se, että ne odotukset pyörii siellä kaikkialla ilmassa, niin tekee jo sen ahdistuksen tunteen. Se oli mielestäni tosi hienosti ilmastu.
(3:33:42) Maaret:
Mutta sitten toisaalta se on vähän hassua, että nämä molemmat tän sarjan jännät konseptit on jo tullut aiemmin vastaan ehkä sillai jotenkin voimakkaammissa konteksteissa…
(3:33:54) Maaret:
Että Simoun-animesarjassa on tää että kaikki ihmiset syntyy tyttöinä ja sitten aikuisuuden kynnyksellä ne valitsee, että tuleeko niistä nyt sitten miehiä vai naisia.
(3:34:06) Maaret:
Sitten on Setona Mizushiron siron tällainen jännä painajaismaisissa unimaailmoissa hyppelemissarja After School Nightmare, jossa sitten taas on myös intersukupuolinen päähenkilö, ja sitten siellä on tyttö ja poika, jotka molemmat haluaisivat alkaa seukkaan sen kanssa ja asettaa sille niitä sukupuoli-identiteettipaineita, että sun pitäisi nyt valita tämän pojan identiteetti, koska minä haluan seurustella tai tytön identiteetti, koska minä haluan seurustella ja sillai.
(3:34:39) Maaret:
Mutta sitten ehkä tuosta tuommosesta, että on noita jänniä konsepteja, tuli kans mieleen se, mistä me kansalla on puhuttu, se My Secret Affection, jossa ei oo sukupuolikuvaus asiasta niinkään, vaan seksuaalisuusasiasta.
(3:34:53) Maaret:
Sillai että muuten kuin meidän maailma, mutta homoseksuaalisuus on normaalia ja heteroseksuaalisuus on se kummallinen poikkeus. Ja sillä tavalla tehdään semmoinen normaalisti valtaväestölle näkymätön asia näkyväksi kääntämällä sarjan maailmassa ne yhteiskunnan odotukset. Niin tämä Just Like Mona Lisa tekee vähän samanlaista.
(3:35:16) Maaret:
Sitten on tietysti esimerkiksi Riyoko Ikeda sieltä vanhemmasta polvesta klassikkojutuissa seikkaillut aika paljonkin sukupuoliasioiden kanssa. Rose of Versailles tietysti, mutta sitten esimerkiksi Claudine, semmoinen lyhyempi tarina, joka kertoo transmiehestä.
(3:35:33) Maaret:
Näissä on tietysti vähän enemmän sitä semmoista vanhanaikaisempaa ajattelua, ottaen huomioon tekoajankohta mutta kuitenkin myös tuommoista sukupuolipyörittelyä.
(3:35:42) Maaret:
Ja tietysti ne Ryo Hanadan teokset on semmosia Blackguard ja Devil's Line nyt tietysti englanniksi saatavilla niin mistä niitä molempia oon kehunut, että se on jotenkin hauskaa, että on tämmösiä genreteoksia, joissa se on vaan täysin luonnollinen asia, että joo me kaikki ollaan oikeastaan jollain tavalla vähän sateenkaarevia ihmisiä, että eipä siinä, jatketaanpas nyt tätä tarinaa. Että kivasti yhdistetty sitä sateenkaariajattelua semmosiin teoksiin, jotka on enemmän toimintasarjoja kuin ihmissuhde- ja draamasarjoja, jotka nimenomaisesti pyörii sen sateenkaariajattelun ympärillä.
(3:36:25) Maaret:
Ja sitten tietysti mangasta voi löytyä näitä niin kuin Land of the Lustrous, sillä että "nämä kaikki hahmot ois tämmösiä sukupuolettomia jalokiviä", ja koska niillä ei oo sukupuolta eikä mitään suvunjatkamisviettiä tai mahdollisuuksia siihen, niin sukupuoli- ja romanssiasiat nyt vaan kerta kaikkiaan puuttuu kokonaan niiden elämästä ja sitten kun joku semmoinen orgaaninen olento puhuu tämmöisestä pariutumisjutusta, niin ne on vaan sillai että "aivan älyttömän kummallista".
(3:36:54) Petteri:
Sitten tietysti vastauksena kysymykseen siitä, että minkä takia näitä kehonvaihto- tai sukupuolenmuuttumisjuttuja on Japanissa niin paljon, niin… tietystihän näitä tosiaan on aina kevyemminkin käsitelty, huumorin keinona sillai, että pojat puetaan mekkoihin, kun pitää naamioitua ja soluttautua jonnekin, niin kuin kasari-ysäri-huumorin tyyliin…
(3:37:18) Petteri:
Mutta sitä on tehty aina myös osittain sen takia, että kyllä se yleisön mielikuvitusta kiehtoo, tällaisilla asioilla leikitteleminen. Etenkin murrosiässä olevan nuorison, kuten kaikki nyt varmaan tietää. Ja nimenomaan ehkä Japanissa sen takia, että siellä nyt kuitenkin on tosi vahvat sukupuoliroolit, joten niissä sukupuolissa ja sukupuolirepresentaatiossa on tosi paljon leikiteltävää ja ympärikäännettävää.
(3:37:41) Petteri:
Toisin kuin Suomessa, esimerkiksi, jossa sukupuoliroolit on kuitenkin aika löyhät verrattuna Japaniin, ja kukaan ei niin kuin sano, että tytöt ei saa käyttää housuja ja semmoista.
(3:37:50) Petteri:
Osittain sen takiahan kaikki japanilaiset naiset Suomeen haluaa muuttaa, kuten yleisesti tunnettua, että pääsevät eroon siitä yhteiskunnan seksismista ja sukupuolten odotuksista karkuun sitten tänne tasa-arvoiseen Suomeen.
(3:38:03) Petteri:
Eihän se tietenkään ihan niin mene. Mutta kyllä se varmaan on, että mitä konservatiivisempi yhteiskunta, niin sitä enemmän viihteessä leikitellään sillä, että entäs jos voisit olla joku ihan muu päivän ajan, tai entä jos voisit kaataa päällesi vettä ja muuttua toiseksi sukupuoleksi tai jotain sitä.
(3:38:20) Maaret:
Tai jos pikkusiskosi vaikka vähän tekisi sinulla tieteellisiä kokeita ja muuttuisit häntä nuoremmaksi söpöksi tytöksi, jossa ei ole enää mitään jäljellä siitä, mikä olit aiemmin, koska olit nolo yliopisto-dropout-hikikomeronörtti.
(3:38:34) Petteri:
Joo. Ja sitten pääsisit kokemaan alusta asti tällaisen naiseksi kasvamisen sieltä, että saat sen kunnollisen teini-iän ja kunnollisen nuoruuden ja semmoinen uudelleen alusta aloittaminen ja tämmöinen.
(3:38:52) Maaret:
Mikäs tämän sarjan nimi oli?
(3:38:54) Petteri:
Onimai: I'm now your sister. Joo, kyllä, jossa nimenomaan sitten ollaan sillai, että no niin, nyt on isoveli pakkofeminisoitu. Ja hei tässä olisi sulle vähän sävytettyä huulipunaa, haluaisitko vähän kokeilla, ja tämmösiä. Se on vaikea sanoa, että missä fetisismin raja menee ja tällaiset transnarratiivit, aidot, alkaa tosiaan.
(3:39:17) Maaret:
Mut toki sekin on mielenkiintoista, että miten paljon kysyntää tämmöselle fiktiolle sit kuitenkin just on, että mitä jos löytäisit itsesi ihan eri sukupuolen kehosta? Mitä tapahtuisi? Olispa jännää kokea asiat ihan eri tavalla eri sukupuolen kehossa ja sillä lailla.
(3:39:38) Petteri:
Niin, ei se Your Name sillai tyhjästä tullut, että kuten on sanottu, että sitä edelsi aika paljon muuta animea ja mangaa, jossa oli tämmönen kehonvaihtojuttu. Kyllä.
(3:39:53) Petteri:
Kiitoksia kaikille kommentojille, paljon on vielä jonossa, mutta tota otetaan totta kai edelleen vastaan mielellään.
Lukujonossa: PTSD Radio
(3:40:06) Petteri:
Sitten lopuksi mennäänpä vielä lukujonon pariin.
(3:40:10) Petteri:
Ja nyt kun tuli puhuttua siitä, että millaista olisi lukea semmoista sarjaa, jossa on hyvin vähän hahmokirjoittamista ja juonta ja narratiivia…
(3:40:18) Maaret:
Ja nimenomaan hyvin vähän päähenkilöitä, tai ei olleskaan.
(3:40:23) Petteri:
Niin. Ja tuli taas mainittua, että meidän pitäisi lukea se PTSD Radio joskus, niin nyt sitten lopulta niin tehtiin.
(3:40:30) Petteri:
PTSD Radio on kauhumanga, jonka on tehnyt Masaaki Nakayama. Sarja ilmestyi Kodanshan seinenlehti Nemesiksessä vuosina 2010–2018, ja sen jälkeen kun lehti lopetettiin, niin Comic Days -sivustolla netissä. Pitkästä julkaisuajasta huolimatta pokkareita kertyi ainoastaan kuusi, koska nää luvut on tyypillisesti vaan muutaman sivun pitusia, jotkut jopa vaan kaksi tai kolme, monet kuusi tai kahdeksan tai jotain sellaista.
(3:40:58) Maaret:
Ja sitten siellä oli välissä se yksi monikymmensivunen, se oli tosi kummallista.
(3:41:02) Petteri:
Se oli kyllä tosi kummallinen se, missä oltiin vartiomiehet Edossa miettimässä, että kaikki kolme... semmosta jännää stoorii, että Yoshiwarassa liikkuu huhuu.
(3:41:12) Petteri:
Kodansha on julkaisu tän sarjan myös englanniksi, aikoinaan vaan diginä, mutta tossa pari vuotta sitten lopulta myös printtinä. Ja kuulemma on aika suosittu sarja ollut.
(3:41:24) Petteri:
Me saatiin nää digipokkarit aikoinaan Kodanshan Halloween-teemasesta Humble Bundlesta, niin ei ole printtiä kokeiltu.
(3:41:33) Petteri:
Tekijä Masaaki Nakayama tunnetaan ehkä paremmin toisesta varsin samantyyllisestä kauhmangasta nimeltään Fuan no Tane, jota taas ei ole julkaistu englanniksi.
(3:41:43) Petteri:
Tän sarjan alkuperäinen nimi on "Kooishoo Radio". Ja kooishoo tarkoittaa ehkä enemmänkin jälkisairautta, jälkiseuraamusta, jonkun taudin tai vammautumisen pitkäkestoisia kroonisia seuraamuksia laajemmin.
(3:41:59) Petteri:
Ja onhan se PTSD tosi iskevä nimi, sillai PTSD Radio, mutta se hukkaa ehkä sen, että tässä sarjassa on kyse nimenomaisesti seuraamuksista, otka syntyy siitä, että ihmiset on unohtaneet tämän paikallisen jumalan, jota tässä paikkakunnalla on aikoinaan palvottu.
(3:42:16) Petteri:
Ja tää on tosiaan nimittäin tämmönen sarja, joka koostuu tosi pienistä ja lyhyistä vinjeteistä, jotka on ihan vaan sellaisia, että nainen istuu junassa ja sitten se huomaa, että sen peilikuva pimeästä ikkunasta, joka heijastuu, tuijottaa sitä ja ottaa tosi pelottavan ilmeen.
(3:42:31) Petteri:
Se, että joukko koulupoikia tiputtaa puusta variksenpesän, jossa on sinetöity laatikko, ja sitten kun ne avaa sen laatikon, niin sieltä pöllähtää hirveä määrä hiuksia ulos ja löytyy pelottavasti virnuileva nukenpää.
(3:42:42) Petteri:
Tai että nainen muistelee, miten, kun se oli pieni, niin sen isoäiti leikkasi sen pään kaljuksi ja isoäiti sanoi, että no jos nyt leikkaat kaiken pois, niin ei tarvitse tehdä sitä uudestaan kuin siinä ja siinä iässä sitten enää. Ja sitten kun jokin mystinen voima alkaa kiskoo naisen hiuksia alas kylpyammeen lavuaarista tai junanpenkkien välistä, niin se alkaa siinä muistella, että "mikähän se olikaan se ikä, jonka mummo silloin sanoi, että milloin pitäisi leikata hiukset pois uudestaan."
(3:43:07) Petteri:
Tai tämmöstä, että niinku äiti sitoo sakset talon ulko-oveen ja sanoo lapselle, että tohon ei sitten saa koskea, tuota ei saa ottaa pois, ja sitten yöllä jokin olento yrittää meluten tulla sisään, mutta ei pääse, ja sitten aamulla niihin saksiin on kiertynyt hiuksia.
(3:43:22) Petteri:
Tämmösiä lyhyitä vinjettejä, jotka yksitellen on tosi semmosia, että no mihinköhän tää niinku liittyy, ei varmaan mihinkään, mutta oli ihan tämmönen skenaario.
(3:43:32) Petteri:
Ja tätä sarjaa on aika vaikee spoilata tosiaan, niin ehkä me voidaan vaan puhua kokonaan siitä että minkälainen fiilis tästä kokonaiskuvasta, juonesta tuli.
(3:43:42) Maaret:
Ja siitä, mikä se pointti tavallaan on, mikä näiden lyhyiden pikkuväläysten kokonaisuudesta sitten. muodostuu.
(3:43:52) Petteri:
Nimenomaan hiukset on tosi monessa näistä tarinoista tärkeässä roolissa ja nää lyhyet vinjetit muodostaa tämmöisiä epäkronologisia väläyksiä, joista lopulta muodostuu se kuva, että no aikoinaan tällä paikkakunnalla palvottiin tämmöistä paikallista jumaluutta nimeltä Ogushi-sama, jolla oli tällainen pieni patsas, joka aikoinaan näytti suopeesti hymyilevältä, mutta sittemmin kun ollaan nykyaikaan tultu, niin tää sää on kuluttanut sen semmoiseksi aika uhkaavan näköseksi.
(3:44:20) Petteri:
Ja sitä on joskus yritetty hajottaakin, mutta työmiehille kävi siinä aika huonosti, niin se jätettiin sitten sikseen, ja nyt se on niinku puoliksi hajonnut ja entistä vihasemman näköinen.
(3:44:30) Petteri:
Meille näytetään, että aikoinaan oli tämmönen rituaali, että jos joku oli vaikka eksynyt metsään, niin sitomalla hiuksen sen patsaan sarveen ja sanomalla oikeat sanat, niin se pystyi löytämään takaisin kotiin sitten jälkikäteen. Ja sitten piti sanoa ne oikeat sanat taas että rituaali on valmis.
(3:44:44) Petteri:
Ja tässä käännöksessä nämä on niin kuin sillai "pray pull", "pray pull". Ja "pray sever", "pray sever".
(3:44:50) Petteri:
Ja nyt sitten kun ihmiset on unohtaneet tämän rituaalin ja koko jumaluuden, niin saattaa sitten vahingossa sitten laukaista tämän rituaalin, eikä kukaan enää tiedä, että mistä on kyse. Ja miksi joku tuntematon voima kiskoo sua hiuksista, kun joku vahingossa on puhunut vetämisestä jossain tilanteessa.
(3:45:06) Petteri:
Tai jonkun toisen hius on päätynyt sun vaatteisiin tai jotain tämmösiä, mitä nyt voi tapahtua.
(3:45:10) Petteri:
Täs oli kans se pari vinjettiä, jossa näytettiin, että tässä kylässä oli aikoinaan tällainen tapa, että ihmisiltä leikattiin kaikki hiukset pois ennen kuin ne haudattiin. Ja hiukset haudattiin erillisessä puurasiassa.
(3:45:22) Petteri:
Ja toisessa vinjetissä näytettiin, että miten kotiin palaava sotilas sanoo parturille, että "Hei, mun taistelutoveri räjähti kokonaan palasiksi, eikä mitään jäänyt jäljelle."
(3:45:30) Petteri:
"Että voisinko mä saada sulta noita leikattuja hiuksia tosta lattialta tähän rasiaan kotiin viemisiksi, kun meillä kylässä on tämmönen vanha hautaustapa."
(3:45:38) Petteri:
Ja näin sitten tapahtuu, ja sitten lukijat jää miettimään, että mitäköhän niiden leikattujen hiuksien omistajille tapahtui siinä vaiheessa, kun kotiin vietiin rasiassa haudattavaksi ihan väärien tyyppien hiuksia, eikä sen, joka oltiin hautaamassa.
(3:45:52) Petteri:
Tää mangakahan täällä pokkarien lopussa kertoo, että sen mielestä kaikkein pelottavimpia on kauhutarinat, jotka kertoo jumaluuksista, koska ei ne jumalat tiedä, että mitä on hyvä ja mitä on paha. Ne vaan tekee sitä ihan samaa, mitä ne on aina tehneet, melkein vaistonvaraisesti.
(3:46:06) Maaret:
Niin, täshän on monia semmosia just pieniä tarinoita, missä joku näkee, että tos on joku tosi pitkäkaulainen, pitkäpäinen tyyppi, tosi creepy, ja se vaan katsoo tohon rakennukseen tosta ikkunasta sisään.
(3:46:24) Maaret:
Että mikähän tää juttu on, ja sit se aina huomaa sen, ja siin tulee vähän semmonen, että pliis mene vaan ohi, pliis mene vaan ohi, mut sit ne menee kuitenkin kattoo sinne, ja sitten se kääntää katseensa ja on semmonen ihme hirviömäinen otus, ja kauhee vääntyny ilme, ja sillai, ja sitten se tietysti alkaa stalkkaamaan seuraavaksi sen uteliaisuutensa pettämän henkilön ikkunasta, ja näin.
(3:46:51) Maaret:
Ja tämmösiä rituaalinomaisia, että joku saa sen hirviömäisyyden stalkkaamaan itseään, jollain tavalla se välittyy jostain.
(3:47:02) Petteri:
Tarttuu sinuun jotenkin sillä lailla. Mutta tosiaan sitten, kun ihmiset ei nykyajassa enää ymmärrä, että miksi nämä jumalat tai yliluonnolliset olioat tekee jotain, niin se sitten tuntuu järjettömältä ja uhkaavalta, ja sitten ihmiset on näiden muiden yliluonnollisuuksien armolla ja ei oikein voi mitään.
(3:47:26) Petteri:
Mutta eihän nämä kaikki vinjetit tähän Ogushi-sama-kokonaisuuteen liity, vaan aika paljon tää on tämmöistä X-Files-tyylistä visioilua siitä, että kaiken äköistä kummaa tapahtuu, ja sä saatat nähdä metroraiteilla tämmöisen varjomiehen hahmon, ja sitten metro ajaa siihen päälle, ja se miehen pää pistää sieltä metron lattiasta läpi, ja sitten katsoja ei uskallakaan mennä sinne junaan, ja sitten juna lähtee liikkeelle, ja sitten se miettii, että mitenköhän niille muille matkustajille siellä kävi.
(3:47:57) Petteri:
Tämmöstä näin, tämmöstä niinku dyy-dyy-dyy-dyy-dyy-dyy. Ihmiset käyttäytyy kummallisesti, tai, kaikkea semmoista mikä ei niinku konkreettisesti tähän Ogushi-samaan liity.
(3:48:07) Petteri:
Mut en nyt tiiä, ehkä tällä mangakalla olisi ollut suunnitelmia sitoa nää paremmin vielä kokonaisuudeksi. Mut niin vaan kuiten sitten kävi, että tää sarja jäi ikuisesti kesken, eikä seiskapokkaria koskaan julkaistu. Tekijä siirtyi muiden sarjojen pariin. Täällä pokkarien lopussa tekijä kertoo näistä oikeista kummallisista, yliluonnollisen tuntuisista sattumuksista mitä sillä oli tapahtunut sarjaa tehdessä.
(3:48:30) Maaret:
Ainakin kuulemma. Tai mua vähän mietityttää, että onko ne semmosia oikeita kummitustarinoita, vai onko se vähän semmoinen, että "aah tässä todellisuus creeppaa tänne fiktiooni, aah."
(3:48:44) Petteri:
Niin, niin. En tiedä. Netissä vähän puhuttiin, että tekijää vissiin alkoi oikeasti pelottaa liikaa tämän sarjan tekeminen, niin se jätti sen vaan liian kesken, kun kaikkea creepyy alko tapahtuu, kun se piirti tätä ja ei voinut kertoa kenellekään ja sillä lailla. Mutta toki voi olla, että tämä on ihan vaan spekulaatiota.
(3:49:00) Maaret:
Se on ihan jännä, että voishan se olla vaan se, että se on miettinyt, että "hmm, ja sit mä jätän sen pahaenteisesti kesken, kun olen juuri siellä lopun jälkipuheissa kertonut mitä kaikkea pelottavaa mulle on tapahtunut, kun olen yrittänyt kertoa näistä asioista, ja nyt sitten kerroin niistä, toivottavasti ei tapahdu mitään, ja seitsemättä pokkaria ei koskaan tullut!"
(3:49:26) Petteri:
Hmm...
(3:49:26) Maaret:
Voihan se olla, että siinä on haluttu vähän niin kuin rakentaa se osaksi sitä. Mutta toisaalta sekin olisi ihan siistiä, että sitä on oikeasti alkanut pelottaa sillä tavalla, että "ei vitsi, nämä tapahtumat on niin creepyjä ja jotenkin ne tuntuvat vähän temaattisesti yhdistyvän tähän mun teokseen ja aah!" Molemmat on ihan hyviä ajatuksia mielestäni, voin hyväksyä kumman vaan.
(3:49:47) Maaret:
Mutta mua kiinnosti kyllä tässä, no just kun puhuttiin siitä päähenkilöttömyydestä. Tai silloin viime jaksossa just mietittiin sitä, että päähenkilö on yleensä sarjalle tarpeellinen. Että tässä oli toistuvia hahmoja, niin toi on toi sama tyyppi, jonka silloin kun se oli ollut pieni, niin mummu oli ajellut kaljuksi. Ja toi on toi sama tyyppi ja toi on toi sama tyyppi. Että niitä muodostui vähän niitä sellaisia ketjuja. Mutta sillä ei oikeastaan ollut ihan kauheasti väliä, että ei niitä päähenkilöiksi voi kyllä sanoa.
(3:50:27) Maaret:
Ja kyllä tästä tuli myös vähän se, että minkä takia se päähenkilö on tarpeellinen, tai päähenkilöt, siinä mielessä että lihan tätä vähän raskas seurata, sillai et oltiinko me nyt tavoittu tämä hahmo aiemmin vai ei?
(3:50:42) Petteri:
Joo, just tällainen. Näin sellasen huomion, että kun jokaisella näistä luvuista on numerosarja, että ne on vähän kuin radiotaajuuksia tosiaan sarjan nimen mukaisesti. Ja jos nämä lukisivat numerojärjestyksessä, niin paremmin se oikea kronologia tulisi selkeäksi.
(3:51:02) Maaret:
Niin, että tämä on vähän tämmöinen niin kuin Haruhi Suzumiyan ensimmäinen kausi.
(3:51:03) Petteri:
Niin. Että niillä on olemassa myös kronologinen järjestys, ja jos sä oot sillai niinkuin että ensin toi ja sitten toi ja toi.
(3:51:16) Petteri:
Mut. Ehkä se on helpompi fyysisestä pokkarista lukea, koska kun yritin digipokkarista lukea, niin olin vähän sillä tavalla, että digipokkarin eestaas plärääminen on aika vaikeaa ja raskasta, ja pitäisi vilkuilla sitä sisällysluetteloa, että toi on pienempi numero kuin toi.
(3:51:34) Maaret:
Joo, mutta ehkä niistä, kun niissä lukujen väleissähän oli aina sitä jotain semmoista dadaa kirjoitettu.
(3:51:40) Petteri:
Joo. Musta tuntuu, että se on osa radiokanavien selaamis-vinjetti-sillai että kuulet jotain lauseenpuolikkaita. Kun sä säädät…
(3:51:50) Maaret:
Se voi olla.
(3:51:52) Petteri:
…radion taajuutta, niin kuulet sieltä jotain mystistä jota et ihan ymmärrä.
(3:51:56) Maaret:
Se on jännä, että täällähän ei ollut kyllä kauheasti mitään tekemistä radion kaa noin niin kuin muuten.
(3:52:00) Petteri:
Ei ollut. Se on vaan vissiin se estetiikka, että sä väännät radiokanavia näin ja sitten sä kohinaat ja semmoisia lauseenpuolikkaita ja semmoista kanavasurffailua.
(3:52:12) Maaret:
Joo.
(3:52:14) Maaret:
Se oli näissä tarinojen rakenteessa ihan jännä, että… kun nämähän on kaikki rakennettu sillä tavalla, että että ne loppuu punchlineen, ja ne on semmosia aika lyhyitä, niin sit hän tuli vähän niin kuin melkein vitsimangan fiilis, kun luki sitä.
(3:52:30) Petteri:
Kauhu ja huumori on kauhean lähellä toisiaan siinä, että siinä se punchline on kauheen tärkeä.
(3:52:36) Maaret:
Hmm. Joo. Siinä, missä monissa muissa genreissä ei niinkään. Mutta näähän oli just semmosia, että se punchline on sitten se, että "Äh, mä tiedän, että se ihme mörkö taas tuijottelee mua tuolla. Mut ei se koskaan tuu onneksi sisään. Mä yritän olla vaan kattomatta sitä."
(3:52:54) Maaret:
Ja sit vahingossa katsee et kohtaa, ja sit se tuleekin sisään, kun se on vähän niinkun epälukittu sieltä ulkoa.
(3:53:00) Petteri:
Joo, joo.
(3:53:02) Maaret:
Ja se on sitten se punchline tai se, että kääntyy ja naama on ties mimmoinen mörkönaama.
(3:53:09) Petteri:
Joo, ja monet on huomauttaneet, että esimerkiksi creepypasta-tarinoissa, niin ne on niinku vähän niinku sillai huumorintapaan rakennettuja, että siinä on se build up…
(3:53:19) Maaret:
…Siinä on se build-up, että se lähtee sellaisena normaalina elämänä, ja sitten se ottaa sellaisen, vähän niin kuin se sävy muuttuu ja sitten tulee se punchline.
(3:53:32) Petteri:
Sitten tässä oli aika semmosia luoviakin juttuja. Se sama tapahtuma toistuu kolme kertaa ja se nähdään kolmen paikalla olevan tyypin näkökulmasta. Yksi kuulee miten sieltä tulee joku, lähestyy, ja toinen näkee sen, miten se tulee sieltä, ja kolmas kuulee, mitä se sanoo. Ne kaikki säikähtää, mutta ne säikähtää kaikki oikeastaan ihan eri asioita jotenkin.
(3:53:54) Maaret:
Jep, ne kaikki tietää, että sieltä on joku outo ja pelottava tulossa, mutta sitten kellään niistä ei ole sitä kokonaiskuvaa.
(3:54:06) Petteri:
Tämmösiä niinkun jännii ideoita, jotka niinkun ei ehkä sillai… jännii ideoita, sanotaanko. En mä oikeen keksi mitä siitä sanoa.
(3:54:12) Maaret:
Joo, kyllähän se alkoi toistaa itseään aika paljon edetessään. Niin kuin punchline-pohjaisella kerronnalla on vähän kyllä tapana.
(3:54:28) Maaret:
Tässäkin tuli niitä samantyyppisiä monta, että siinä alkoi olla, että tämä on semmoinen että joku näkee jonkun creepyn, joka ei ole kohdistunut siihen itteensä, ja lopulta se punchline on se, että se creepy huomaa sen ja alkaa seuraan sitä.
(3:54:42) Maaret:
Ja sitten on tällaisia, missä yrittää olla katsomatta sinne päin ja yrittää olla silmät kiinni. "Tuossa se nuuhkii mun varpaita apua, mutta mä yritän vaan olla ilman, että huomaan sitä." Ja sitten silmät kohtaa ja näin edelleen.
(3:55:00) Maaret:
Niin siinä oli semmosia tiettyjä kuvioita, mitkä toistuu aika monta kertaa. Ihan mielenkiintoinen kokeilu. Kyllähän nämä oli tosi nopeelukuisia.
(3:55:10) Petteri:
Ja musta tuntuu, että tää toimii paremmin yhteen putkeen luettuna, niin sä pysyt paremmin kärryillä, että "joo toi hahmo oli toi ja toi oli toi ja aa mä muistan, että ton tyypin nimi oli toi" ja sillälai, että kun puhutaan jostain hahmosta, niin sä muistat ne asiat paremmin ja verrattuna siihen, että lukis vähän kerrallaan.
(3:55:28) Maaret:
Yleisesti ottaen en ehkä haluaisi lukea kovin montaa mangaa, jotka on tällä tyylillä rakennettuja. Mutta onhan se hauskaa, että tämmöisiä vähän jännempiä poikkeuksia yleisiin fiktiokerronnan sääntöihin löytyy. Vaikka se ei sitten olisi semmoinen supertimantti, niin kuitenkin variaatio.
(3:55:46) Petteri:
Joo. Ja kun Junji Iton varjo on niin valtava, että musta tuntuu että se varjostaa kaikki muut kauhumangat täällä lännessä alleen, eikä kukaan oikein puhu kenestäkään muusta, eikä mitään muuta kauhumangaa oikein julkaista, niin se pitää kaiken muun kauhumangan pois täältä lännestä.
(3:56:10) Petteri:
Niin on ihan hauska pitää välillä esillä näitä muitakin tekijöitä ja sillai että ei kaikki kauhumanga oo kuitenkin Junji Itoota.
(3:56:17) Maaret:
Tämä oli hyvin erilainen kuitenkin otteeltaan.
(3:56:20) Petteri:
Me ei olla kauhumangaa ihan hirveästi luettu. Ibitsu oli silloin aikoinaan ja tällain, mutta siitä nyt on jo vuosia, tietystikin.
(3:56:28) Maaret:
Manga ehkä yleisesti ottaen toimii tosi hyvin sellaisena, että kauhuelementtejä on miksattu sarjoihin, jotka eivät ole nimenomaisesti kauhusarjoja.
(3:56:41) Maaret:
Tämmöisiin niin kuin Promised Neverlandissa se oli tosi tehokas mauste se kauhuelementti, ja niin kuin I Want to Hold Aono-kun So Badly I Want to Die -sarjassa se kauhuelementti on tosi voimakas kanssa, ja jossain Higurasheissa ja tämmöisissä.
(3:56:58) Petteri:
Mutta tosiaan, sarjan nimi on PTSD Radio ja löytyy sekä printtinä että diginä. Kantsii ehkä miettiä, jos kuulosti kiinnostavalta.
Lopetus
(3:57:12) Petteri:
Eiköhän tässä ollut taas tarpeeksi jaksoa tälle kertaa.
(3:57:16) Petteri:
Ja siltä varalta, että meillä on taas uusia kuuntelijoita tullut, niin linkkejä kaikkiin näihin juttuihin mistä me ollaan jaksossa puhuttu, löytyy tosiaan meidän show noteista, jotka on meidän nettisivuilla osoitteessa mangakartta.net/110.
(3:57:31) Petteri:
Show notet löytyy myöskin sieltä podcast-sovelluksesta, josta meitä kuuntelet, ja ylipäätään jotain kännykkäsovellusta kannattaa kuunteluun käyttää, koska se tekee kuuntelemisesta tosi paljon helpompaa. Jo ensinnäkin sen takia, että ei tarvitse istua siinä tietokoneen ääressä kuuntelemassa, vaan voi kuunnella ihan siellä, mistä sattuu olemaan.
(3:57:50) Petteri:
Näitä sovelluksiahan on esimerkiksi Apple Podcasts tai Overcast, tai Androidilla sitten Pocket Casts tai Podcast Addict.
(3:57:59) Petteri:
Me otetaan myöskin mielellään vastaan kuulijakommentteja, niin ikään nettisivujen kautta osoitteesta mangakartta.net/kommentoi löytyvällä lomakkeella, tai sitten meille voi heittää kommentteja sosiaalisessa mediassa, joista me ollaan paikalla X:ssä, Mastodonissa, Blueskyssa, Threadsissä ja Instagramissa.
(3:58:20) Petteri:
Ja mä olen tosiaan Petteri Uusitalo, ja löydyn sosiaalisesta mediasta nimimerkeillä ptjtsubasa ja petteriuusitalo.
(3:58:30) Maaret:
Mä olen Maaret Stepanoff ja löydyn somepalveluista nimellä AranaRain.
(3:58:36) Petteri:
Hyvää kevään odotusta kaikille ja ensi kertaan!
(3:58:38) Maaret:
Moi moi!
